Nintendon Wii U:lle julkaistu Super Mario Maker -peli on mainio tapaus. Se antaa pelaajille (melkein) vapaat kädet erilaisten Super Mario -kenttien tehtailuun. Ajatus on ihailtava, sillä Nintendo on tarkka brändistään ja henkisestä omaisuudestaan. Tähän asti muut eivät ole saaneet Mariota meikata. Nyt on kuitenkin toisin. Pari iltaa on vierähtänyt hassuja ratoja tehtaillessa. Pelin mukana tuli myös nätti kahvipöytäkirja, jonka kanssa voi yrittää oppia lisää pelisuunnittelusta.
Pakko muuten nostaa hattua Mario Makerin perheystävällisyydestä: ainakin meillä lasten suurinta hupia on rakentaa lähes sadistisen vaikeita ratoja, ja hihittää sitten olan takana kun minun ohjaamani Mario kimpoilee ansasta toiseen. Toisinpäin pelimuoto ei toimi ihan niin hyvin. Ei vielä ainakaan.
Testiin tupsahti kiinnostava tuttavuus: Disney Infinity. Näyttää melkoisen suoralta Skylanders-kopiolta, joskin kovemmalla lisenssillä. Voiko tämä epäonnistua? Ja pitääkö nyt alkaa ostella myös noita hahmoja? Jatkuu ensi numerossa!
Ihmeperhettä, Monstereita ja kapteeni Jack Sparrow. Voisiko tämä olla hyvä lisenssipeli?
Backlog on hauska sana. Se tarkoittaa tekemättömien asioiden listaa. Töihin ja muihin velvollisuuksiin liitettynä sanalla on vähän negatiivinen kaiku, mutta on olemassa myös hyviä backlogeja. Kuten pelaamattomien pelien backlog. On hauskaa ajatella, että läpäistyäni yhden pelin on hyllyssä vielä kymmenittäin muita odottamassa.
Eräs pitkän pelibacklogin hyvistä puolista on se, että kun odottaa tarpeeksi pitkään, backlogin pelit saatetaan julkaista uudelleen paranneltuina versioina. Niin kävi jälleen. Aikanaan omalta osaltani puolitiehen jäänyt The Legend of Zelda: The Wind Waker ilmestyi nyt virtaviivaistettuna teräväpiirtoversiona Wii U:lle. Ja mikä siisteintä, pelin mukana tuli myös siisti Ganondorf-figuuri. Kannatti taas odottaa!
Dungeons & Dragons on tuttu monelle roolipelaajalle, mutta tiesitkö, että siitä väännettiin aikanaan pari todella hyvää videopeliä? Tower of Doom ja Shadow Over Mystara edustavat sitä koulukuntaa, jota jäin kaipaamaan vanhojen kolikkopelihallien kadottua Suomesta: moninpelattavia 2D-mätkintöjä. Genren ideana on ohjata sivuttain rullaavissa kentissä sankareita, jotka mätkivät ja pätkivät pahikset pinoon. Alan tunnetuimpia tekeleitä ovat mm. Double Dragon– ja Golden Axe –pelisarjat, sekä lukemattomat muut enemmän ja vähemmän loistavat väännökset samasta genrestä. Dungeons & Dragons –lisenssin käyttö 2D-mätkinnöissä tarkoitti sitä, että silkan taistelun rinnalle saatiin hahmonkehitystä, kerättäviä esineitä, vaihtoehtoisia etenemisreittejä ja jopa erilaisia loppuratkaisuja, riippuen pelissä tehdyistä valinnoista. Ja tämä kaikki näyttävällä pelihallikoneen grafiikalla ja äänillä! 1990-lukulainen tajuntani räjähti. Samoin silloinen säästöpossuni.
Kolikkopelitrendin hiipuessa meinasin jo unohtaa Dungeons & Dragons –videopelit. Sitten törmäsin emulaattoreihin, joiden avulla vanhoja hallipelejä sai pyöriteltyä tietokoneen ruudulla. Yllättävää kyllä, pelattavuus oli säilyttänyt vetovoimansa vuosienkin jälkeen. Visuaalinen ilme ei niinkään. Ajoittain tuli kuitenkin palattua Mystaraan ihan vaan sen vuoksi, ettei vastaavaa ollut juuri nykykoneille tarjolla. Paitsi pian taas, ja tässä tulee ränttäykseni huippukohta: Capcom on ilmoittanut julkaisevansa remasteroidut eli uuteen loistoon palautetut versiot sekä Tower of Doomista että Shadow Over Mystarasta jo tänä kesänä. Näillä näkymin molemmat julkaistaan yhteisen Chronicles of Mystara –otsikon alla ja sisältävät myös uusia pelimuotoja ja omia asetuksia. Esimerkiksi esineistä voi tehdä hajoamattomia tai hirviöiden pudottamaa kultalastia voi kasvattaa. Ajan hengen mukaisesti pelikaverit voi haalia verkosta ja meneillään olevaan peliin voi drop in/drop out -periaatteella pudottautua silloin kun sopivalta tuntuu. Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta tuntuu silti kivalta innostua taas pitkästä aikaa jostain pelijulkistuksesta. Näyttäisi muuten toimivan myös Wii U:lla.
Jos olet aikeissa siirtää vanhan Wiin tiedot upouuteen Wii U –konsoliin, unohda laitteen mukana tullut pikaopas. Katso sen sijaan tämä video:
Ilman videota homma menee suunnilleen näin:
Lataa Wiille System Transfer –ohjelma ja ihmettele, miksei se ala kopioida tietoja muistikortille.
Yritä epätoivoisesti etsiä vastaavaa siirto-ohjelma Wii U:n omasta eStore-latauspalvelusta.
Tavaa pikaopasta uudestaan ja uudestaan
Googlaa
Lyö kämmenellä otsaan tajutessasi, että Wii U pitää käynnistää Wii-tilaan ja sitten siellä ladata Wii System Transfer Tool.
Paitsi että mitä ihmettä, Wii-tilassa Wii U ei pääse nettiin!?!
…mikä johtuu siitä, että reitittimen salaus on mallia WPA2, jota oikea Wii tukee, mutta Wii U:n Wii-yhteensopivuustila ei.
Konffaa reititin, vaihda salasanat ja kuuntele perheen valitusta, kun nettiyhteys on hetkellisesti pois päältä.
Jo onnistuu työkalun lataus Wii U:lle! Alusta muistikortti Wii U:ssa, siirrä se Wiille, siirrä sitten takaisin Wii U:lle ja odota kun maailman hitain ohjelma siirtää maailman vähiten tietoa ennätyspitkässä ajassa vanhasta järjestelmästä uuteen.
Pelätty yhden gigan ensipäivitys Wii U:lle on maineensa veroinen. Ensimmäisen vartin jaksoin kytätä ohjaimen ruutua. Sitten lähdin tekemään muita juttuja. Näyttää vahvasti siltä, että tämän illan pelailut on peruttu 😛
