Kesälomaa on vielä jäljellä, ja aion ottaa siitä kaiken irti. Esimerkiksi tänään pelasimme 9 tuntia putkeen lautapelejä. Sellaiseen ylellisyyteen ei ole ollut enää vuosiin varaa.
Tällä kertaa pelipöydälle sattui erittäin hyvä setti. Kaikki olivat porukan mieleen. Jos pidät hyvistä lautapeleistä, tsekkaa nämä:
Small World
Days of Wonderin julkaisema Small World on maukas fantasiastrategia. Pelaajat yrittävät johdattaa valitsemansa rodun pienen maatilkun hallitsijaksi. Valittavana on niin vesihiisiä, velhoja kuin jättiläisiäkin. Tärkeintä ei yllättäen ole pitää kynsinhampain kiinni omista maatilkuista, vaan laatikosta voi napata uuden rodun peliin heti, kun nykyinen alkaa saada liikaa pleksiin naapureilta. Pelilaudalle ei siis muodostu Risk-tyyppisiä tilanteita, jossa siilipuolustetaan tuntikaupalla, vaan fantasia-armeijoiden aallot pyyhkivät kartan yli jatkuvasti.
Muutamien pelikertojen perusteella Small World vakuuttaa. Peli on helppo oppia, nopea pelata ja erittäin koukuttava. Tällä hetkellä siitä on saatavilla vain englanninkielinen painos, mutta suomenkielisen pikaoppaan voi ladata ilmaiseksi netistä: Small World suomeksi.
Mykerinos
Vitosella alelaarista bongattu Mykerinos oli odotettua parempi. Pelin tarkoitus on tehdä arkeologisia kaivauksia Egyptissä ja rosvota parhaat aarteet museoon näytille kulttuurin nimissä. Lopussa parhaiten rahoittajiaan miellyttänyt arkeologi voittaa.
Pieneen laatikkoon on saatu mahtumaan yllättävän monipuolinen peli. Vuorollaan saa rakentaa näyttelyä, vallata kaivauksia tai pyytää palveluksia mesenaateilta. Rikas rahoittaja voi esimerkiksi myöntää lisää resursseja uusien kaivausten aloittamiseen tai kuljetuttaa pikarahtina tavaraa suoraan pyramideilta museoon. Vastaavasti muut pelaajat yrittävät ehtiä nappaamaan parhaat paikat ensin, joten omia tekemisiä on mietittävä ihan kunnolla.
Kaikkiaan Mykerinos iski jopa yhtä kovaa kuin aiemmin kehumani Yspahan, joka sekin on loistava peli. Suosittelen!
Die Fugger ja Donki
Niin ikään vitosella hankitut Die Fugger ja Donki edustavat kevyttä korttipelaamista parhaimmillaan.
Donki on leppoisa tikkipeli, jota voisi periaatteessa pelata tavallisilla pelikorteillakin. Tavoitteena on voittaa tikkejä ja päästä korteistaan eroon, ennen kuin joku muu saa kätensä tyhjäksi. Nimensä mukaisesti pelissä on myös Musta-Pekka, eli Donki, jolla voi hiekoittaa muiden peliä. Ei ihan yhtä hyvä kuin 6 Nimmt, mutta voittaa Unon.
Die Fugger ei ole toimintaleffan one-lineri, vaan Wanhaan Eurooppaan sijoittuva talouspeli. Pelaajat tekevät kauppoja erilaisilla raaka-aineilla ja yrittävät saada kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan. Joka vuoro tuodaan markkinoille uusia tavaroita. Jos tarjontaa on liikaa, hinnat romahtavat. Vastaavasti harvinaisuuksista saa kiskottua hyvät hinnat. Parhaimmillaan Die Fugger on nopeana kolminpelinä. Siinä on syvyyttä, jollaista harvoin näkee korttipeleissä. Se on silti kevyt ja edullinen.
Betrayal at House on the Hill
Vahvalla teemalla ratsastava Betrayal on pohjimmiltaan yhteistyöpeli. Pelaajien hahmot ovat tavallisia tallaajia, jotka lähtevät tutkimaan vanhaa autiotaloa ja yleensä joutuvat tekemisiin tuomiopäivän hirviöiden parissa. Miekkojen ja plasmapyssyjen sijaan ongelmista on selvittävä niillä välineillä, mitä kulloinkin sattuu olemaan ulottuvilla.
Betrayalissa on paljon samaa Arkham Horrorin kanssa. Tunnelma ei ole yhtä eeppinen, mutta talon tutkiminen ja yhteisten juonien punominen on yhtä hauskaa. Peli huipentuu lopputaisteluun, jossa tyypillisesti joukon uteliain hahmo ajautuu Pimeälle Puolelle. Esimerkiksi viimeisimmässä pelissä väkivahva jenkkifutari Ox paljastui kultistiksi ja uhrasi kovan taistelun jälkeen joukkion muut jäsenet synkille jumalilleen.
Peruspelissä on 50 erilaista loppuratkaisua, ja kaikissa on omanlaisensa voittoehdot ja ratkaisumahdollisuudet. Se pitää mukavasti jännitystä yllä. Ihan mille tahansa porukalle Betrayal ei sovi, mutta tunnelmallisen co-op-kauhun ystäville uskallan sitä suositella.
ja kavereita. Siitä ei juuri sosiaalinen pelaaminen parane. Sopii etenkin ruudun tuijotteluun turtuneille pelaajille.