Sain käsiini himoitun Killzone 2:n. Kiitos siitä heille joille kiitos kuuluu. Olen ehtinyt pelata kampanjaa vasta luvattoman vähän, mutta ainakin ensikokemukset ovat lupaavia. Peli on todella komean näköinen ja tyylikäs, eikä edes vaadi massiivista asentelurumbaa. Pidän myös tunnelmasta. Kiilusilmäiset helghast-taistelijat ovat vakuuttavia vihollisia.
Ainut ihmetyksen aihe on ”painava hahmo”, mikä tekee ohjaamisesta erilaista kuin normaalisti. Tähtäin tuntuu toisinaan liikkuvan kuin lusikka puurossa ja osuminen vaikuttaa tavallista hankalammalta. Kyseessä ei kuulemma ole bugi, vaan harkittu ominaisuus: Killzone-kehittäjien mukaan hahmoissa on vaan sen verran massaa, että tähtääminen on pakostikin vähän kömpelöä. Selittelyä tai ei, Killzone 2:n pelaaminen vaatii totuttelua.
Käsikonsolipuolella koin lohduttomia turhautumisen ja epätoivon hetkiä, kun PSP:n Puzzle Quest otti ja tilttasi. Ensin luulin että kyseessä oli pelkkä tilapäinen häiriö. Toisella kerralla olin jo vähän epäileväinen. Mutta kun sama tapahtui vielä kolmannen kerran putkeen, oli pakko hyväksyä totuus: peliä ei voi päästä läpi. Kyseessä on inhottava bugi, joka estää mm. uusien loitsujen opettelun kun hahmon taso nousee tarpeeksi korkealle. Tai kuten Infiniten tech support -foorumilla sanotaan:
Unfortunately there is NO workaround.
You are stuck and will have to start another character if you want to finish the game.
Joopa joo. Peli lähti siltä istumalta kierrätykseen.
Pohjamudista noustiin onneksi nopeasti, ja viikon puoliväliin osunut Figma-gaala tarjosi hyvät höyryt koko Suomen peliporukalle. Hauskaa oli ja uusia tuttavuuksia tuli solmittua runsaasti. Oli mukava nähdä että mukana oli tänä vuonna myös tuplasti aiempaa enemmän kansanedustajia. Yleisön suureksi pettymykseksi Ilkka Kanerva kuitenkin hävisi vuoden pelimiehen tittelin Pete Parkkoselle.
Tällä viikolla olisi tarkoitus katsastaa muutama Wii-uutuus, läpipelata muuan konsoli-rts ja työstää erästä kirjahanketta, joista kaikista kenties lisää myöhemmin.
