Categories
Henk.koht.

The Passion of the Christ

Vieläkö Jeesus on chic, vai joko vanhan liiton idoli on passé? The Passion of the Christ –elokuva kertoo maailman kuuluisimmasta kuolemasta, tekijämiehenä elokuvissaan ennenkin kuolemaa viljalti kuvannut Hollywood-ikoni Mel Gibson.

Kevään kohutuin elokuva lienee Jeesuksen viimeisestä päivästä kertova The Passion of the Christ, joka on herättänyt ennakkokohua huhutulla väkivaltaisuudellaan ja juutalaisvastaisuudellaan. Koska arvostan Jeesusta ja hänen opetustaan suuresti, oli tietenkin käytävä katsomassa, minkälainen kuva Jeesuksesta on Mel Gibsonilla, joka tunnetaan lähinnä Hollywoodin valtavirrassa uivista toimintaelokuvista.

Ennakkoon elokuva on saanut julkisuutta väitetyllä väkivaltaisuudellaan ja juutalaisvastaisuudellaan, joten käsittelen niitä ensin. Molemmat seikat voidaan jollain tasolla johtaa ohjaaja Gibsonin henkilöhistoriasta. Toimintaelokuvan liemessä väkivalta on olennainen aromi, ja väkivaltaelokuvissa marinoitu Gibson tietää, mitä ja miten väkivallalla voidaan ilmaista elokuvissa. Juutalaisvastaisuutta voi ennakoida sillä, että Gibson kuuluu katolisia oppeja noudattavaan lahkoon, joka ei hyväksy paavin II maailmansodan jälkeen tekemää päätöstä olla syyttämättä juutalaisia Jeesuksen kuolemasta.

Jeesuksen kuolema oli väkivaltainen, ja sellaisena se kuvataan elokuvassakin. Pum-kuolit –estetiikka on jätetty Hollywoodiin, ja lyöminen sattuu oikeasti. Jeesuksen palaset lentelevät ja luu näkyy lihan seasta ruoskittaessa, ja ristille asti päästyään päähenkilö näyttää köntiltä jauhelihaa. Väkivallan kuvaaminen ei ole silti realistista, ja vähän aikaa piti raapia päätä, ennen kuin keksin, mitä Gibson tavoittelee splatterillaan. Veri on katolisessa symboliikassa keskeisessä roolissa. Jeesus lunastaa maailman synnit verellään. Katolisuudessa krusifiksi on tärkeä symboli, ja niissä Jeesuksen kärsimyksiä kuvataan usein havainnollisesti punaisella. Gibson on katolisena tottunut hahmottamaan Jeesuksen ennen kaikkea ristillä riippuvana kaikenkärsijänä, ja tuo saman puolen esille elokuvaansakin.

Nyky-yhteiskunnassa kuolema ja kärsimys ovat tabuja, joita pyritään peittelemään ja salailemaan. Ennen aikaan tavat olivat erilaiset, eikä yksilön oikeuksista pidetty niin tarkkaa lukua. Ristiinnaulitseminen on kammottava tapa kuolla, ja sitä on mielestäni parempi kuvata syvänpunaisella kuin vaaleanpunaisella. Verellä läträäminen muistuttaa katsojia konkreettisesti kiduttamisen syvimmästä olemuksesta, toisen ihmisyyden unohtamisesta.

Syyllisyyttä

Juutalaisvastaisuudella on helppoa polttaa näppinsä, joten todetaan heti aluksi, että juutalaiset olivat vastuussa Jeesuksen kuolemasta. Ensisijaisena syynä ei tosin ollut heidän uskontonsa vaan yhteiskunnallinen asema. Juutalainen yhteiskunta oli vakautunut tietyille kiskoille, ja poliittisille johtajille uudet aatteet olivat ja ovat aina potentiaalinen uhka. Jeesusta vainottiin, koska hän kyseenalaisti vanhan vallan auktoriteetin. Samalla tavalla on kohdeltu edelläkävijöitä maailman sivu, ja tullaan aina kohtelemaankin. Sokrates, Galilei, Voltaire, Gandhi ja Solzhenitsyn ovat niin ikään olleet herrojen hampaissa kieltäydyttyään olemasta ajattelematta, noin muutaman merkkihenkilön mainitakseni.

Juutalaisvastaisuutta voi haistella siinä, että Gibson häivyttää taka-alalle sen, että koko yhteiskunta oli juutalainen. Juutalaisina esiintyy seremoniallisiin asuihin pukeutunut papisto vastakohtana kansalle, jonka vaatteet ovat arkisia ihokkaita ja kaapuja. Aktiivisia toimijoita ovat ainoastaan papit, kansa käyttäytyy kuin pässi narussa, jota johtajat (milloin Jeesus, milloin papisto) taluttavat kuka minnekin. Tämä korostaa papiston uskonnollista roolia sen yhteiskunnallisen roolin kustannuksella. Jos Jeesuksen puhe vakuutti kansan, papisto tuskin olisi saanut sen päätä käännettyä pelkällä uskonnollisella auktoriteetilla, vaan sen oli toimittavana yhteiskunnallisena auktoriteettina.

Mukana elokuvassa on myös vähäeleisen tyylikäs Saatana, joka hiiviskelee Jeesuksen ympärillä synkimpinä hetkinä. Juutalaisjohtajien ryhmän seasta Saatana nostaa päänsä säännöllisin väliajoin. Gibson vihjailee juutalaisten syyllisyydellä Jumalanmurhaan, mutta elokuva ei tunnu kiihotukselta.

Jeesusta kiduttavat roomalaiset sotilaat tuntuvat paljon vastenmielisemmiltä kuin juutalaiset. Sotilaat tuntuvat nauttivan suuresti työstään, avuttoman Jeesuksen pieksämisestä.

Elokuvan alussa on sitaatti Jesajan kirjasta, jossa muistutetaan Messiaan kärsivän ja kuolevan meidän syntiemme tähden. Gibson tietää, ettei kukaan ole viaton, ja asettaa itse ensimmäisen naulan ristiinnaulittavan Jeesuksen kädelle.

Tulkintaa

Jeesuksen elämästä ja toiminnasta ei varsinaisesti tiedetä muuta kuin se mitä evankeliumeissa kerrotaan, muu kirjallisuus pohjautuu niihin. Evankeliumit ovat tyyliltään tapahtumia kuvailevia, henkilöiden toiminnan motiivit kuvataan ylimalkaisesti. (”Saatana meni Juudaaseen”, ”Pilatus teki kansalle mieliksi”) Tilanne jättää taiteilijalle paljon pelivaraa, sillä Jeesuksen opista ja elämästä voi korostaa makunsa mukaan mitä puolta haluaa ajautumatta vakaviin ristiriitoihin tosiseikkojen kanssa.

Gibsonin Jeesus-tulkinnassa on luonnollisesti katolisia elementtejä, jotka eroavat suomalaisten luterilaisen Jeesus-kuvan painotuksista. Edellä mainitun krusifiksi-symboliikan lisäksi Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti on vahvasti läsnä koko ajan; evankeliumien ulkopuolelta on lainattu mukaan

katolinen legenda Pyhä Veronika; Jeesuksen opetuksista kuullaan viimeisenä tietysti kehotus rakastaa kaikkia, mutta juuri ennen sitä korostetaan, ettei kukaan pelastu kuin Jeesuksen kautta (Extra ecclesiam nulla salus on lähtöisin tästä) ja elokuvan lopussa on katolisessa taiteessa usein esillä oleva ristiltälaskemiskuvaelma. Rohkeana ratkaisuna elokuvassa ei puhuta englantia vaan arameaa ja latinaa. Kaikkea puhetta ei ole käännetty, joten käytännön latinantaito saa hyvää harjoitusta kun ruoskaniskuja lasketaan taustalla. Katolisuuden vaikusta taitaa latinakin olla, sillä minulla on mielikuva, että Rooman valtakunnan itäosissa olisi hallinnon kielenä ollut kreikka eikä latina (joka on katolisuuden pyhä kieli), mutta varmaksi en uskalla asiaa vannoa. Elokuvaa ei kuitenkaan voi luonnehtia erityisen katoliseksi, vaan se on ennen kaikkea evankeliumien hengelle uskollinen kuvaus.

Taiteellisesti korkeatasoisia kohtauksia elokuvassa on paljon. Juudaksen riivaajat ovat melkein yhtä ahdistavia kuin Hohdon kaksostytöt; Jeesuksen opetukset on ujutettu takautumina luomaan kontrastia sopiviin kohtiin; evankeliumien kuvaamat tapahtumat vilahtelevat taustalla ilman, että kaikkea alleviivataan. Eri paikoissa on erilainen tunnelma: Herodeksen dekadentissa hovissa Jeesukselta odotetaan taikatemppuja, Jeesusta ruoskivien roomalaissotilaiden silmissä kiiluu verenhimo ja eräässä takautumassa Jeesus nauraa ja kujeilee äitinsä kanssa (tästä plussaa, jostain syystä evankeliumeissa ei kerrota Jeesuksen nauraneen kertaakaan).

Suosittelen Passion of Christiä niille, jotka haluavat elokuvilta jotain mietittävää. Popcorn ei varmaankaan maistu tämän leffan aikana, ja ikäraja on korkea ihan syystä. Tämä on taidetta, ei viihdettä. Varoituksen sanana mainittakoon, että osa elokuvan teemoista ja kohtauksista voi mennä ohi, jos ei tunne Jeesuksen viimeisten hetkien historiaa. Gibson jää näpräilemään evankeliumeissa sivulauseessa mainittujen tapahtumien kanssa useammankin kerran pitkäksi ajaksi.

Jälkikirjoitus

Mitä Passion of the Christ opettaa Jeesuksesta? Jos joku ei ole koskaan kuullut kristinuskon perustajasta, millainen kuva hänestä muodostuu elokuvan perusteella?

Gibson kuvaa pääasiassa Jeesuksen kärsimyshistoriaa. Jeesuksen opetuksiin viitataan, mutta niistä ei muodostu kokonaiskuvaa. Pääosaan nousee Jeesuksen hyvyyden sijasta Jeesuksen vainoajien pahuus. Elokuvan pohjalta ei voi päätellä, miksi kristittyjä on nykyään 2 miljardia, tai edes mitä kristinusko opettaa Jumalasta. Se kertoo miehestä, joka tiesi, että rakkaus voittaa maailman.

Categories
Elokuvat ja tv Henk.koht.

Eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan!

Sormusten Herran kolmas osa ei tyydytä Ollia. Syy on ilmeisesti natsien. Kuinka ihmeessä?

Moi vaan, kaikki elämäntavan harrastajat, ja miksei muutkin lukijat. Kävin eilen katsomassa kovasti kohutun ja kehutun Sormusten Herra –trilogian finaalin kovin odotuksin, sillä kaksi ensimmäistä osaa olivat tavoittaneet Tolkienin hengen ja olivat eeppisyydessään ennennäkemättömiä. Mutta mutta. En ollut vakuuttunut, en edes viihtynyt elokuvaa katsoessani. Keski-Maan suuri sota toi mieleeni kaikki fasismin myytit, ja kun en fasimia kovin korkealle arvosta, ei elokuvasta jäänyt kovin paljoa käteen.

Kaikki yhteiskunnat (paitsi hobittien) oli viritetty vain ja ainoastaan sotaa varten. Kukaan mies ei tehnyt tuottavaa työtä, kaikki vain patsastelivat kiiltävissä ka koristeellissa univormuissaan. Naisia ei yhteiskunnassa juurikaan näkynyt, ja heidän virkansa oli (muutamaa sankaritarta lukuunottamatta) itkeä ja pelätä milloin mitäkin. Fasismi korostaa yhteisön ensisijaisuutta yksilöön nähden ja käyttää keinoinaan seuraavia myyttejä: myytti ikuisesta vihollisesta, jonka pelkkä olemassaolo tekee hyvät ajat mahdottomiksi (örkit/juutalaiset); myytti ongelmat ratkaisevasta sodasta; myytti kohtalon asettamasta johtajasta (Mussolini/Aragorn); myytti ihmisen velvollisuudesta kuolla käskettäessä; myytti massojen velvollisuuksista johtajaansa kohtaan; myytti sotilaskunniasta ihmisen korkeimpana hyveenä; ja lopuksi tietysti myytti sotimalla saavutetusta onnen kulta-ajasta ilman ikiaikaista pahaa.

Kuulostaako tutulta, Kuninkaan paluun nähneet?

Vastaväitteitä

Eikös Sormusten herra ole pastissi vanhoista myyteistä? Arvostetaanhan Iliaassakin urhokkaita tekoja ja tapetaan troijalaisia surutta. Kaikki kansalliseepokset taitavat sitä paitsi kertoa sodasta.

Vanhoissa myyteissäkin ihmisillä on ihmisen arvo. Iliaan taistelukohtauksissa kerrotaan, että A, B:n poika tappoi C:n, D:n pojan. Siinä kuolevat ovat ihmisiä, eivät vain univormuun (uniform tarkoittaa yhdenmallista tai –muotoista) pukeutuneita pelinappuloita, jotka käyttäytyvät massoina vailla yksilöllisyyden häivääkään. Vanhoissa eepoksissa henkilöiden toiminnalle löytyy uskottavia motiiveja, harva on paha pelkkää pahuuttaan.

Eeppisyys vaatii suurta mittakaavaa, ja kaukaa katsottuna yksilöiden joukko näyttää yhdeltä köntiltä.

Sormusten herran eeppisyys arkkitehtuurissa ihmetyttää. Kaikki rakennukset ovat maailman suurimpia valtaistuinsaleja, linnoituksia, kaupunginmuureja ja torneja, mutta missään ei näy mitään sellaisia rakennuksia, joita tarvitaan rauhan aikana tai ylipäätään käytännön töihin.. Missä ovat koulut, käsityöpajat, virkamiehet tai edes marssivien armeijoiden huoltokuormastot? Ei kukaan oikea kuningas istu hiljaa jalkapallokentän kokoisessa salissa odottamassa, että joku sattuisi tulemaan kylään.

Kullekin omansa. Sehän on vain viihdettä. Jos haluaa syventyä makrotalouden rakenteisiin, kannattaa ehkä mieluummin lukea alan kirjallisuutta kuin nillittää Hollywood-elokuvien ottamista taiteellisista vapauksista.

Minun elokuvaelämystäni häiritsee, kun epäloogisuudet ja totalitaarisuus hyppivät koko ajan silmille. Väkivallan viihteellistäminen pelottaa. Suosittelen Michael Haneken ”Funny Games” –elokuvaa ja Dalton Trumbon ”Sotilaspoika”-kirjaa niille, jotka pitävät väkivaltaviihteestä. Niissä sattuu. Oikeasti. Väkivallasta (oikeasta tai fiktiivisestä) nauttiminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.

Väkivaltaan ja valheeseen turvaudutaan vasta sitten, kun järkisyyt ovat lopussa. Oikeassa elämässä ei ole pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahaa pelkästään pahuuttaan. Ihmisen tulee ajatella, eikä vain totella sokeasti. Tämänkaltaiset perustavanlaatuiset tosiseikat saattavat unohtua, jos omaksuu väkivaltaviihteen maailmankuvan pureskelematta.

Oli Kuninkaan paluussa toki hyvääkin. Frodon, Samin ja Klonkun kolmiodraama toimi hyvin, siinä osapuolilla oli uskottavat motiivit toiminnalleen. Alku, jossa Sméagol ja Déagol löysivät sormuksen, toimi myös hyvin. Tekniseltä toteutukseltaan Sormusten herra –trilogia oli edelläkävijä, ja jäänee tehoste-historiaan virstanpylväänä ja vertailukohteena tuleville eeppisille elokuville.

PS. Missä kohdassa soitetaan Värttinää?

Categories
Henk.koht.

Haluan todistaa, veljet ja siskot!

Iron Maidenin konsertti Helsingissä 21.12. 2003

Älkää peljätkö, sillä minä tuon hyvän uutisen. Syksyn pimennon keskelle ilmestyy Helsinkiin valo, niin kuin ilmestyi valo profeetta Hesekielille menneinä aikoina. Herran päivä on tulossa, ja te näette kuuden mustiin pukeutuneen miehen saapuvan auringonlaskun suunnasta. Näille miehille on annettu kyky siunata ja armahtaa ne, jotka heitä kuulevat. Näin sanoo Herra, sinun Jumalasi.

Elämä

21.12., Herran vuonna 2003 laskeutui siunaus Helsingin ylle. Hyvän sanoman julistajat Englannista, Pyhän Rautaisen Neitseen Kirkon apostolit saapuivat levittämään siunaustaan. Jo yli 20 vuotta ympäri maailmaa kiertäneet veteraanisaarnaajat ovat pitäneet kiinteää yhteyttä Helsingin seurakuntaan, edellinen herätystilaisuus pidettiin kesällä. Syksyllä nämä myöhempien aikojen pyhät saivat valmiiksi joukon uusia virsiä, ja Herran käsky ajoi heidät taas tien päälle opettamaan.

Jakomäen nuorten miesten kristillisen yhdistyksen raittiusseura oli luonnollisesti paikalla. Koska luvassa oli englantilaiseen tyyliin yömessu, ehdimme viettää päivän tilaisuuteen valmistautuen. Nautimme raittiusseuran tiloissa isä Sinebrychoffin siunaamaa, 4,7-prosenttisen pyhää vettä ja kuuntelimme levyltä pienempien profeettojen veisausta, ja tunsimme pyhän hengen laskeutuvan ruumiisiimme. Pyhiinvaellusmatka oli valmis alkamaan.

Tie

Herran Temppelin virkaa toimitti Hartwall Areena, jonne suuntasimme kahdeksaksi. Paikalla kuhisi uskossaan vahvoja, ja monen muunkin seurakuntalaisen puheessa haistoi pyhän hengen siunauksen jo matkan päästä. Kohti kaikkeinpyhintä kulkiessamme mieleenki kohosivat väkisinkin Jeesuksen sanat niistä, jotka eivät tiedä Herran päivän tulevan kuin varas yöllä. Temppelin ulkopuolella oli laumoittain katuvia syntisiä, jotka eivät olleet hankkineet ajoissa taivaspaikkaansa. Heidän itkunsa ja hammastenkiristelynsä oli sydäntä särkevän kuuloista.

Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ‘Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’
Matt. 24:18

Sisällä temppelissä Herran väki soljui rauhallisesti kohti kirkkosalia, osa osti pienestä kojusta pyhäinjäännöksiä. Katselin kansaa ja tunsin lämpöä syvällä sydämessäni: paikalla oli niin vanhoja hurskaita kuin tuoreita käännynnäisiä, nuorimmat eivät olleet vielä tayttäneet kymmentäkään, mutta olivat silti paikalla vanhempiensa kanssa. Tämä seurakunta ei uskoaan häpeile, vaan miltei kaikki olivat pukeutuneet vakaumuksestaan kaikelle kansalle kertoviin perinteisiin mustiin, Rautaisen neitsyen mysteerien symboliikalla koristeltuihin vaatteisiin! Luja rakkaus Jeesusta kohtaan näkyi seurakunnan tukkamuodissakin.

Salin puolella tunnelma tiivistyi käsin kosketeltavaksi, ja ennen seremonian alkua aalto kiersi Hartwall Areenaa Herran suuremmaksi kunniaksi. Yleisö kutsui kovaäänisellä Maiden-Maiden-Maiden –messuamisella rakkaita opettaja-isiään.

Totuus

Ja katso!, varttia vaille yhdeksän Herran kirkkaus täytti lavan, ja kuusi mustaanpukeutunutta saarnasmiestä juoksi sakastista tunnustamaan iloista sanomaa. Kuten ensimmäisenä helluntaina Jerusalemissa, Pyhä henki laskeutui seurakunnan päälle ja antoi sille kielillä puhumisen lahjan. Salin reunoille oli tuotu tuoleja sairaille ja raihnaisille, ja miltei koko istumakatsomo koki ihmeparantumisen ja kykeni nousemaan seisaalleen. Väkevä julistus saattoi seurakunnan hurmokseen.

Vaikka apostolit ovat jo miltei viisikymppisiä, ovat he heidän uskonsa ja pitkät hiuksiensa ansiosta vahvoja kuin Simson. Karismaattinen saarnaaja Bruce Dickinson ei ollut pysyä nahoissaan, vaan täytti lähetyskäskyä juosten ympäri lavaa. Kanttorit Adrian Smith, Dave Murray ja Janick Gers loihtivat ilmoille taivaallisia harmonioita suntio Steve Harrisin ja kappalainen Nicko McBrainin huolehtiessa seremonian tahdikkuudesta.

Saarnan alkupuolella apostolit korostivat uusia teesejään, joista Paschendale puhutteli eniten. Tuttuun tapaan he siirtyivät myöhemmin klassisten opinkappaleiden puoleen, joista mainittakoon virret Fear of The Dark, Hallowed Be Thy Name ja The Trooper. Raamattupiirissä oli kiertänyt huhu, jonka mukaan emeritus-arkkipiispa Jukka Paarma nousisi myös puhujanpönttöön esittämään gospel-kappale Bring Your Daughter…to the Slaughterin (suomeksi: Anna sydämesi…Jeesukselle) yhdessä Rautaisen neitseen saarnasmiesten kanssa, mutta häntä ei jostain syystä lavalla näkynyt. Sen sijaan jumalanpalveluksen loppupuolella alttaritaulu halkesi, ja sen takaa rymysi itse Saatana riivaamaan kanttori Gersiä, joka kuitenkin onnistui manaamaan Sielunvihollisen takaisin sinne, mistä se oli tullutkin.

Tilaisuuden lopuksi pastori Dickinson korosti vielä, mille asialle he olivat Helsinkiin tulleet, ja huusi suureen ääneen sormellaan yleisöön osoittaen: ”Rautaneitsyt haluaa pelastaa sinut…ja sinut…ja sinut! Rautaneitsyt pelastaa teidät kaikki!”

Messun lopussa olin mykistynyt, en saanut sanaa suustani. Ääneni ei enää suostunut kuvailemaan maallisia mitättömyyksiä, kun se oli saanut ylistää ainoaa autuaaksitekevää Pyhää Rautaneitseen kirkkoa. Raudasta tehty kirkko ei huoju tuulessa eikä pala tulessa.

Categories
Henk.koht.

Valmiina kivikaudelle

Valmiina? Täältä tullaan!

Meidät kaikki valtaa joskus kammottava ajatus siitä, miten meidän kävisi kivikaudella. Nykyajan ihmisen elämä on nykyisin kovin erilaista kivikauteen verrattuna. Siksi ei ole kovin luultavaa, että tässä maailmassa pärjäävät pärjäisivät samalla lailla myös esihistoriallisella ajalla. Pieni selviytymisopas lienee tarpeen.

Hyvä tietää?

Kivikaudelle ei joudu kovin helposti: koska aikakoneen keksiminen tuntuu kovin mahdottomalta, on luotettava varsin epätodennäköisiin aika-avaruuden vääristymiin, madonreikiin. Jo madonreiästä hengissä kulkemisen voidaan katsoa olevan pieni ihme, ja vielä suurempi ihme olisi päätyä juuri kivikaudelle.

Ihmeitä sattuu silti harva se päivä, eikä koskaan voi olla liian hyvin valmistautunut elämän rajuihin muutoksiin. Seuraavaksi esitän listan niistä tavaroista, jotka jokaisen olisi hyvä pakata reppuunsa kivikautta varten ihan vain varmuudeksi. Muista pitää reppusi aina lähtövalmiina, sillä kivikausi tulee useimmiten varoittamatta!

ase + panoksia

Metsästys on kivikauden ihmisen elinehto. Tuliase ja reilu määrä panoksia varmistaa ruoan hankkimisen missä oloissa tahansa. Aseen ottamiseen mukaan liittyy olennaisesti myös eettinen puoli: aiotaanko asetta käyttää vaikuttimena heimon sisäiseen arvojärjestykseen. Ehdotan, että asetta käytetään vain metsästykseen. Metsästystulokset auttavat aseen haltijaa nousemaan arvojärjestyksessä luonnollisista syistä. Aseeseen ja pelkoon nojaava valta kaatuu lopulta epäluuloihin ja ase joutuu lopulta toisiin käsiin. Ase piiloon aina kun sitä ei tarvita!

– kalaverkko

Metsästys tarkoittaa aktiivista ruoan hankkimista, johon on paneuduttava täysin. Jos lähistöllä on vuolas joki, kannattaa ehdottomasti käyttää sen antimet hyväksi. Kalastus verkon avulla on yhtä tehokasta kuin metsästyskin eikä verkkoa tarvitse vahtia jatkuvasti. Riittää kiinnittää verkko ja antaa sen olla vuorokauden kiinnitettynä. Kalaravinto tuo vaihtelua ruokavalioon.

– kompassi

Pahinta mitä heimon jäsenelle voi sattua, on joutua eroon muista. Kompassi estää eksymisen ja antaa mahdollisuuden valmistaa suhteellisen tarkkoja karttoja. Kun suotuisat apajat voidaan merkitä kartalle muistiin, tiedon ei tarvitse olla enää vain puhetiedon varassa.

– puukkoja + teroituskivi

Erämies tietää että metsällä ei pärjää ilman puukkoa. Puukkoja kannattaa varata mukaan useampia, sillä nahan vuoleminen, työkalujen valmistus ja kaikki muu eivät tee puukoille ajan mittaan hyvää. Samoista syistä puukkoja ei kannata heittää noin vain menemään kun ne voidaan teroittaa lähes uuteen uskoon.

– karttapaperia, lyijykyniä

Kartan tulisi olla kevyt, helposti kopioitavissa ja mukana kuljetettava. Siksi on syytä valita mukaan sopivaa paperia ja lyijykyniä karttoja varten. Lyijykynän toiminta on idioottivarmaa joka tilanteessa. Paperin suhteen tilanne on ongelmallisempi, sillä paperi on kovin haurasta kastuessaan. Paperi voidaan lopulta korvata jonkin eläimen nahankappaleella, joka kestää huomattavasti paremmin kuin paperi. Olisi perin tyhmää olettaa, että jos joutuisimme kivikaudelle, tietäisimme valmiiksi myös paikan ja voisimme hankkia alueen kartan etukäteen jo nykyaikana.

– suurennuslasi

Nykyajan ihmiselle on silkka mahdottomuus saada aikaiseksi tulta ilman apuvälineitä. Tehtävää voidaan helpottaa huomattavasti suuren suurennuslasin avulla. Tulen luominen aurinkoisella säällä ei ole enää ongelmallista. Tulen tekeminen kahta piikiveä hakkaamalla aiheuttaa vain hikiset varpaanvälit.

– valtava neula

Vaatteet kuluvat kivikaudellakin ja siksi tarvitaan kestävä ratkaisu vaatetukseen. Eläinten nahoista saa hyviä asusteita, mutta esim. hihojen kiinnittämiseen tarvitaan neulaa. Työkalujen valmistaminen on kivikaudella huomattavan vaikeaa, joten kestävä, todella paksu neula on syytä varata mukaan.

– juomapullo (ainakin litran vetoinen)

Kivikauden vesihuolto oli perin onnetonta. Makean veden saanti ei ollut niin mutkatonta kuin nykyisin. Aina mukana kulkeva nykyaikainen vesipullo kestää hyvin joka säätä eikä vuoda.

Oma reppuni on valmiina sänkyni alla ja se sisältää kaikki yllämainitut esineet. On oma asiasi mahtuuko sinun reppuusi ylimääräinen tyyny tai halinalle. Tuo kuitenkin oma kantasi esille, jotta me muutkin voisimme valmistautua mahdolliseen vaaraan entistä nokkelammin!

Categories
Henk.koht.

Ollin jouluangsti

hou, hou, hou...

Vuosi vuodelta aikaisemmin starttaavat joulumarkkinat ovat saaneet myös Suomen parhaan lifestyle-sivuston kirjeenvaihtajan suunniltaan. Kumitonttujen ja muovirihkaman mainostus aloitetaan jo syyskuussa, jottei kukaan vaan unohda kuluttaa rahojaan jouluhumussa. Ainoastaan valveutuneimmat kansalaiset kykenevät panemaan hanttiin päälle vyöryviä markkinavoimia vastaan.

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi.”
-kansanviisaus (Tuomaan päivä on 21.12. ja Nuutin päivä 13.1.)

Jakomäen tietotoimiston uutisia

19. syyskuuta

Tänään imperialistis-kaupallisen klikin joukot loukkasivat joulurauhaa, kun myynninedistämisvoimien eliittijoukkojen kaupallinen tiedote tunkeutui alueellemme. Tiedote onnistui tunkeutumaan aina rakastetun johtajamme Olli Kinnusen asuntoon saakka, jossa vapaaehtoisista iskurityöläisistä koottu miliisiosasto urhoollisella taistelullaan pysäytti sovinistis-fasistisen aggression ja tuhosi tiedotteen. Iskua oli selvästi suuniteltu pitkään, sillä kansamme moraalinen selkäranka, johtaja Kinnunen on vasta 2 viikkoa sitten palannut kesälomaltaan, ja maamme kaupallisen joulun torjuntavoimat eivät olleet valmiustilassa. Raukkamainen hyökkäys paljasti kaupallisen sektorin todelliset pyrkimykset.

19. lokakuuta

Jakomäen rajavartiolaitos ilmoitti havainneensa voimakkaita vihollisen joukkokeskittymiä Jakomäen välittömässä läheisyydessä. Malmin postin rintamakaistalla on tiedustelutietojen mukaan nähty 2 postinlajitteludivisioonaa, ja painotalojen toiminta on vilkastunut huomattavasti. Hakunilasta on kuulunut Jäätelöauton ääniä.

21. lokakuuta

Jakomäen ulkoministeri protestoi YK:ssa kapitalistien suunnitelmaa loukata vielä 2 kuukaudeksi sovittua joulurauhaa. Ulkoministeri vaati kansainvälisten tarkkailijoiden lähettämistä kauppiaiden hallitsemiin postitoimistoihin. Propagandaministeri julisti tänään, ettei oikeistoklikin pyrkimystä lisätä suhteellista ostovoimaansa Jakomäen kustannuksella tulla hyväksymään. Hänen mukaansa tilanteen mahdollinen kehittyminen saattaa pakottaa Jakomäen aloittamaan rauhanhyökkäyksen, jossa alkoholistit lamauttavat häiriökäyttäytymisellään Helsingin julkisen liikenteen.

24. lokakuuta

Suuri Isänmaallinen sota on alkanut! Vihollisen talvivaatemainokset, huonekalu-katalogit, viihde-elektroniikka –esitteet ja tarjoukset 3 kuukauden korottomista maksuajoista etenevät kaikilla rintamilla. Hallitus vaatii kaikkia jakomäkeläisiä osallistumaan torjuntataisteluihin maamme lehtiroskiksilla. Passiivisuus tullaan tulkitsemaan sabotaasiksi, ja siihen tullaan puuttumaan asianmukaisella ankaruudella.

Jakomäen ja Helsingin kauppiaiden vuoden 2003 alussa tehdyssä ”joulurauhansopimuksessa” sovittiin, että joulun varjolla ei mainosteta ennen joulua. HK:n edustajan mukaan ”joulun myyntipiikki on porvarivaltion elinehto”, eivätkä imperialisti-sortajat aio tinkiä olemassaolonsa edellytyksistä, ylivallasta. Valtakunnanjohtaja Siitoin on puhunut YK:ssa Jakomäen puolesta ja luvannut lähettää Hervannan skinejä Jakomäkeen, mikäli tilannetta ei saada kuriin.

1. marraskuuta

Luokkatietoiset työläisemme ovat pysäyttäneet riistäjien hyökkäyksen ensimmäisen aallon, mutta kaikilla rintamilla käydään kiivaita taisteluja. 30. marraskuuta 3. Jakomäen Marttaeskadroona vyörytti vihollisen postiauton Porvoontien liittymässä saaden sotasaaliiksi 300 kg Pirkka-piparireseptejä. Reseptien avulla sulutettiin koillisrintaman Vaaralan tie, ja lamautetun viholliskolonnan kylkeen koukannut ala-asteen 4c –luokka kivitti kolonnan lunastuskuntoon pakottaen vihollisen vetäytymään verissä päin. Salainen valtionpoliisi on päässyt alueellemme soluttautuneiden desanttien jäljille, ja tihutöiden aiheuttama häiriö iskukyvyssämme tullaan poistamaan lähipäivinä.

14. marraskuuta

Luokkavihollinen on avannut uuden rintaman. Tänään Yliopiston aulaan pystytettiin koristeltu kuusi, ja seinille on ripustettu koristeita, vaikkei joulusta ole vielä tietoakaan. Tällä halveksuttavalla propagandakampanjalla sortajalaumat pyrkivät valehtelemaan ihmisille että joulu on jo tullut. Johtaja Kinnunen yritti esimerkillään valaista riistäjien ikeen alla eläviä, ja piti Senaatintorilla yhden hengen mielenosoituksen, jossa hän huusi iskulauseita ”Nyt on marraskuu!” ja ”Joulukuu alkaa 3 viikon päästä”, sekä yritti jakaa ihmisille almanakkoja, joista asia selviäisi. Joku paikalle osunut luokkapetturi kuitenkin ilmiantoi Kinnusen Supolle, ja sairaanhoitajiksi naamioituneet yrittivät laittomasti pidättää rakastetun johtajamme, joka vain maailmaavalaisevan nokkeluutensa ansiosta pääsi livahtamaan karkuun.

21. marraskuuta

Vihollisen räikeiden valojen ja halpojen turhakkeiden kampanja on saanut yllättävän avustajan. Itse joulupukki, entinen punaisen värin kannattajana esiintynyt luopio on paljastanut todellisen karvansa ja osallistunut Aleksanterinkadun ”joulukadun avajaisiin”. Tämä katala petos on uusin isku joulua jouluna viettävien rintamaan. Jakomäen historioitsijat ovat havainneet arkistoja tutkiessaan, että joulupukki on aiemminkin esiintynyt väärän joulun puolesta oikeaa joulua vastaan. Tämän seikan tultua julki on opetusministeriö päättänyt kirjoittaa uusiksi joulupukin historian. Vanhat historiankirjat poistetaan käytöstä niissä esiintyvien virheiden vuoksi.

30. marraskuuta

Huomio, kaikki maailman kansalaiset! Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä. Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kokoontuu Jakomäen hallitus sytyttämään ensimmäisen adventtikynttilän odotuksen symboliksi. Kun joulu 3 viikon kuluttua alkaa, toivoo hallitus kaikkien ihmisten kunnioittavan rauhoittumisen juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella. Oikeaoppisesta joulu-teoriasta poikkeavat imperialisti-megalomaanit tulevat näkemään, mikä on joulun perimmäinen tarkoitus. Heidän tappionsa tulee olemaan ihmiskunnan voitto. Tämän vuoden torjunta-taistelu on voitettu, mutta vain tiedostavan kansanosan sitkeällä työllä. Toivotaan, että ensi vuonna joulua oikein viettäviä on enemmän.

Categories
Henk.koht.

Danatel pahoittelee pätkiviä yhteyksiä

Danatel

Tanskalaisen ISP:ni, eli internet-palveluntarjoajani Danatelin palvelut ovat toistaiseksi olleet todella ala-arvoisia. Verkko on nurin harva se päivä eikä nettisivujen päivitys onnistu. Äskettäin sain kuitenkin Danatelilta virallisen pahoittelukirjeen, jossa yritys selitteli tekemisiään.

Hyvä Herra feldon,

Olemme saaneet selville, että tarjoamassamme internet-palvelussa on ollut häiriöitä. Olemme paikallistaneet vian, syy on tanskalaisessa vesijohtovedessä. Olemme konsultoineet taloyhtiönne talonmiestä, ja hänen mukaansa internet-yhteytenne ei toimi toivomallanne tavalla. Hän epäili myös, että jonkun pitäisi tehdä jotain. Ainakin vissiin. Olemme sunnitelleet ryhtyvämme yrittämään ongelman korjaamisen aloittamiseen rupeamista ensi tilassa, mahdollisesti internet-liittymänne saadaan kuntoon jo 2005. Tässä vaiheesa emme kuitenkaan voi luvata mitään varmasti.

Danatel on syvästi pahoillaan tapahtuneesta ja kompensaationa kutsumme Teidät perjantaina 6.12. Amalienborgiin viettämään maamme vuosittaista II maailmansodan voittoisien taisteluidemme juhlaa.

OHJELMA:

18:00 Tervetuliaismaljat

18:15 Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Joakim jodlaa;
Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Kruununprinssi Frederik; Ruskean housun -ritarikunnan suur-nepce, säestää.

19:00 Ulkoministeri Møller kertoo, mitä etua Tanskalle on NATO:n kanssa samaa mieltä olemisesta: Oma tahto hyvien suurvaltasuhteiden esteenä.

20:00 Tanskaan 9.4.1940 hyökänneitä natseja Englantiin pakoon ehtineiden paraati, paikalla antautumisen veteraaneja.

21:00 Professori Fritidjofsson esitelmöi Tanskan armeijan toiminnasta II maailmansodassa.

21:01 Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Kuningatar Margareta tapaa kansalaisia: Christianian hipit kertovat, että Tanska on monien muiden alojen ohella myös tietotekniikassa 30 vuotta kristillisten maiden kehitystä jäljessä. Maistiaistötsyt.

22:00 Teollisuus esittäytyy. Carlsbergin toimitusjohtaja Flemming Lindeløv esittelee uusimpia oluenlaimennusmenetelmiä.

Mikäli Teillä on jotain kysyttävää internet-liittymästänne, tai juhlallisuuksista, asiakaspalvelumme auttaa Teitä mielellään numerossa 1816 2111 / Ruotsin kuningas

Teidän,

Ornulf Bevidsløs
Danatelin PR-piiripäällikkö

Pitäisiköhän soittaa?