Categories
Pelit

7 hulluinta peli-ilmiötä vuonna 2008

Pelivuosi 2008 oli loistava. Tarjonta oli runsasta ja joukkoon mahtui runsaasti helmiä. Falloutin, Grand Theft Auton ja muiden comebackien lisäksi markkinoille putkahti paljon uusia ja innovatiivisia julkaisuja. Myös EA:lta.

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) tein vielä yhteenvedon viime vuoden ilmiöistä.

Vuosi 2008 jäi pelaajien mieleen, koska…

  1. Avatarit rynnivät kaikille konsoleille. Wiin vekkulit virtuaali-minät, eli Miit, aloittivat yllättävän trendin. Vuonna 2008 vastaavat hahmot saatiin niin Xbox 360:lle kuin PlayStation 3:lle. Nyt kun vielä keksittäisiin mitä iloa niistä on kenellekään.
  2. Nysväilystä tuli välttämätön osa pelaamista. Väännä, venkslaa, tee-se-itse… Vuosi 2008 vei nysväilyn nextille levelille. Kaikissa peleissä oli päästävä virittelemään jotain. LittleBigPlanetissa ei muuta tehtykään. Välillä tuli myös mieleen, oliko nysväily mukana vain muodin vuoksi. Esimerkiksi Fallout 3:ssa oman hahmon naamaa saattoi veistellä hienolla editorilla vaikka tuntikaupalla, mutta sitä ei näytetty kuin muutamassa epämääräisessä kohtauksessa.
  3. Pikkupelit lähtivät uuteen nousuun. Ensin peliohjaimista katosivat piuhat ja nyt ei tarvita enää pelilevyjäkään. Konsoleiden latauspalveluista saa nykyään jopa parempia pelejä kuin kaupasta. Hyvänä esimerkkinä Braid, Pixeljunk Monsters ja ne kymmenet selaimessa pyörivät Flash-pelit, joiden parissa aika kuluu salakavalasti muutama minuutti kerrallaan. Vielä yksi Robokill ja sitten mä tulen nukkumaan, jookos?
  4. Pelikonsolitkin piti kytkeä nettiin. Konsolipelien ladattava lisäsisältö ja päivitykset olivat ennen vain pieni lisäherkku, jolla puhki tahkotusta pelistä sai herutettua hupia vielä läpipeluun jälkeenkin. Nyt konsolipelien kehittäjät ovat huomanneet saman minkä pc-tiimit huomasivat jo vuosia sitten: pelit voi julkaista markkinoille keskeneräisinä, kunhan myöhemmin toimittaa vaaditut päivitykset netin yli ladattavina patcheina.
  5. Kopiosuojaukset kuumensivat tunteita. Viimeistään Spore-fanit tekivät selväksi, että tämä kaupunki on liian pieni pelaajille ja DRM:lle. Toinen sai luvan lähteä. Kova nettimekkala sai yllättäen julkaisijan heltymään ja helpottamaan DRM-rumbaa. Ei niistä suojauksista kokonaan päästy, mutta ainakin kuristuspantaa höllennettiin.
  6. Pelaamisesta piti saada palkinto. Ensin vain Xboxilla oli ähkyjä, eli achievementteja. Nyt niitä on Pleikkarillakin. Ja jopa Flash-peleissä. Achievementit ovat niitä pikkujuttuja, joita saa palkinnoksi pelin totaalisesta läpijynssäämisestä ja joita voi sitten vertailla kavereiden kesken. Ähkyistä tuli niin kiinteä osa pelaamista, että pelaaminen ilman niitä alkoi tuntua turhalta.
  7. EA teki viimein hyviä pelejä – myynti putosi. Huipulla tuulee. Sen tietää ainakin Electronic Arts -pelitalo. Ensin firmaa syytetään ideoiden puutteesta ja pelkästä jatko-osien tehtailusta, vaikka kauppa käy kuin siimaa. Sitten kun EA pukkaa saman vuoden aikana ulos sylillisen kriitikoiden ylistämiä julkaisuja, kukaan ei osta niitä. Kuluttajat ovat sikäli luihua sakkia, että ne sanovat yhtä ja tekevät toista. Ja warettavat kolmatta. Sama trendi on nähtävissä myös peliuutisoinnin puolella: kohuotsikoita paheksutaan kovaan ääneen, mutta silti niitä klikataan eniten.

Jäikö joku välistä?

Categories
Pelit

Parhaat pelit vk 47: pää sienipilvissä

Harva peli on osannut kuvata ydinsodan jälkeistä maailmaa yhtä hyvin kuin kulttimaineeseen kohonnut Fallout-pelisarja. Se sai hiljattain jatkoa Bethesdan julkaiseman Fallout 3:n muodossa. Olin epäileväinen. Pelisarjan kakkososa oli niin laadukas tekele, että muutosten tekeminen totuttuun mekaniikkaan sieppasi tosi syvältä. Vuoropohjaisuus ja ylhäältä tähyävä kuvakulma olisivat olleet tosi tervetullutta vaihtelua nykyiseen pelitarjontaan, jossa suurin osa peleistä näyttää ja tuntuu vain vähän eri mausteilla terästetyltä Grand Theft Autolta tai Doomilta. Vaan ei. Nykypelien on ilmeisesti näytettävä samalta vedotakseen massoihin. Sikäli typerää, koska massat tykkäävät joka tapauksessa enemmän Singstarista kuin tietokoneroolipeleistä.

Koska en halua profiloitua filmihullua vastaavaksi pelihimmeäksi, nielin ennakkoluuloni ja buukkasin itselleni reissun Capital Wastelandiin. Selvisi, että jo viikon loma säteilevässä atomierämaassa tekee ihmeitä. Aloin pitää uudesta Falloutista. Okei, onhan se melkoisen suoraviivainen skifiväännös Oblivionista ja toisinaan aika hiton puuduttava, mutta alkuperäisten Fallouttien fiilis on tallella. Ja vekkuli VATS-tähtäysjärjestelmä tyydyttää vuoropohjaisuuden kaipuuta. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän viihdyttävä. Aikaa peli nielee kuitenkin ihan tuhottomasti. Sosiaaliset suhteet kärsivät jopa enemmän kuin oikean ydinlaskeuman jälkeen.

Fallout 3:n lisäksi kuluneella viikolla tuli tutustuttua Xbox 360:n uuteen käyttöliittymään. Pelit asentuvat hienosti kiintolevylle ja oman profiilikuvan saa – tai joutuu – vaihtamaan Nintendo-henkiseksi Mii-ukkeliksi. Aika kevyttä kamaa, mutta vetoaa varmasti massoihin.

Boxille julkaistiin lopulta myös oma karaoke-peli, Lips. Eroa uusiin Singstareihin ei huomaa juuri muussa kuin mikrofoneissa, jotka ovat Lipsissä langattomat. Erittäin hieno uudistus, ottaen huomioon minkälaisissa olosuhteissa karaokea yleensä lauletaan. Langallisilla mikeillä konsolin saa tiputettua hyllyltä nopeammin kuin sanot: “terästetty glögi”. Lipsiin saa ladattua myös omia biisejä laulettaviksi. Se tosin edellyttää että laulajat muistavat kappaleiden sanat ulkoa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus hioa vähän tekniikoita NHL 09:ssä. Viikonlopun turnauksessa hävisimme kolmesta matsista kaksi. Kiinnostaisi myös vertailla Resistance 2:n ja Gears of War 2:n eroja, sikäli kun pikkujouluilta ehtii.

PS. Tietääkö kukaan mitä kävi uuden Singstarin PS2-yhteensopivuudelle? Vanhoista saisi kivan joululahjan, mutta uskaltaako niistä vielä luopua..?

Categories
Pelit

Parhaat pelit vk 46: Tasonnostatusta ja punainen vaara

Maailmanmarkkinat saattavat olla rempallaan, mutta joulumarkkinat eivät pienestä heilahda. Jengi on totunut saamaan eniten pelejä kauppoihin marras-joulukuussa. Miksi katkaista kivaa perinnettä typerien suhdanteiden takia?

Minun koneissani on pyöritelty enimmäkseen näitä:

  • Fable 2 on edelleen loistava. Jään aina koukkuun kaikkeen missä pitää leveloida. Se tarkoittaa yleensä monotonista pikkutehtävien toistamista siihen saakka, kunnes tilipussi tai kokemuspisteet nousevat riittävästi. Tosin riittävästi on suhteellinen käsite. Suurimmat häpeän hetket koettiin aamukuudelta, kun tajusin hakanneeni koko yön virtuaalihalkoja taikamiekkarahojen toivossa.
  • Red Alert 3 on ensimmäinen RTS-naksu jota uskaltauduin pelaamaan konsolilla. Kokemus ei ollut ihan niin karmaiseva kuin luulin, mutta jostain syystä pc-versio tuntuu silti luonnollisemmalta. Jatkan kokeilua. Tavoitteena olisi saada auki edes muutama tehtävä läpi ilman sähellystä.
  • Mirror’s Edge on paljon parempi kuin osasin kuvitella. Turhaudun aina suunnattomasti kun FPS-peleissä pitää tasapainotella tai loikkia kuilujen yli. Nyt se on toteutettu tyylillä. Mittakin on sopiva intensiteettiin nähden. Suosittelen, etenkin jos pääset pelaamaan tätä valkokankaalta tai ISOLTA ruudulta.
  • Dead Space muistutti miksi pelkään kauhupelejä. Avaruuden kaivosmiehet ovat taas tuikanneet kairansa väärään kraateriin, ja nyt Ishimura-tutkimusalus on täynnä mörköjä ja zombeja, kuin UAC:n tukikohta konsanaan. Pidän kyllä kauhuleffoista ja -kirjoista, mutta pelien kohdalla menee raja. Pimeillä käytävillä harhailu on tosi ahdistavaa. Karmee styki. Kai nykyskidit tämmöistä diggaa, mutta tällainen kalkkis kuin mä, niin mä en tsennaa tämmöisestä melusta yhtään mitään.
  • LocoRoco 2:sta olen ehtinyt testata harmittavan vähän. Johtuu siitä, että PSP on meillä lähes pelkästään Lumines-käytössä. Lyhyen kokeilun perusteella peli vaikutti kuitenkin yhtä pirteältä kuin edeltäjänsä. Siinä pitäisi olla nelinpelikin. Lisää kokemuksia luvassa, kunhan ehdin. Myös Siren Blood Curse, Fallout 3, Gears of War 2 ja Wiin Facebreaker saavat nyt odottaa viikonloppuun asti.