Muistaako joku vielä aikaa ennen Call of Dutyja, jolloin räiskintäpelien kentät sai suorittaa kuten itse halusi eivätkä kunnian pelikentillä hankitut haavat parantuneet itsestään? Toimintakin oli skriptaamatonta. Ja pelin tarkoitus oli olla peli, eikä interaktiivinen elokuva.
Minä muistan. Se oli silloin kun oli vielä aikaa pelatakin. Nykyään aika kuluu muihin askareisiin. Peleihin vähemmän. En siis pahemmin haikaile menneiden perään, mutta täytyy myöntää, että päivän paras sitaatti saattaa hyvinkin olla tässä:
”When I was your age, we rocket-jumped all the way to school, uphill, both ways… IN BOILING LAVA.”
