Mitä jos tulevaisuuden sodat ratkaistaisiin biologisilla aseilla? Ei tappavilla taudeilla tai hermokaasulla, vaan teknisesti muovatuilla eläimillä. Siinä Grant MorrisoninWE3-sarjakuvan idea lyhyesti.
WE3 on julkaistu jo muutama vuosi takaperin, mutta myöhäisherännäisenä löysin sen vasta nyt nettikauppoja selaillessani (Book Depositoryssa vaan 7 euroa posteineen). Onneksi tilasin. WE3 on todella hyvä. Frank Quitelyn kynänjälki on näyttävää ja etenkin tiukat tapahtumat on kuvitettu todella persoonallisesti. Viimeisessä kappaleessa meinaa silmänurkka kostua. Se on harvinaista. Siksi suosittelen.
Muutama vuosi takaperin julkaistu Starcraft The Boardgame herättää kunnioitusta. Valtavan kokoiseen laatikkoon on pakattu toistasataa upeaa figuuria ja isot läjät muuta samannimiseen tietokonepeliin perustuvaa sälää. Viimeistään monikymmensivuinen sääntökirja pistää heikommalta pelaajilta pään pyörälle. Kärsivälliset pelaajat palkitaan mahtavalla tieteisräiskintäelämyksellä.
Miten pelataan?
Starcraft on kevyt ja upea sotapeli, jonka ääreen mahtuu kahdesta kuuteen pelaajaa. Alussa jokainen valitsee itselleen värin ja rodun. Tarjolla on Starcraft-tietokonepelistä tuttu valikoima futuristisia sotajoukkoja:
Zergit ovat kuin suoraan Alien-elokuvista tuttuja biologisia hirvityksiä, jotka hyökyvät valtavina laumoina pahaa-aavistamattomien vihollistensa kimppuun.
Protossit turvaavat mijardien vuosien aikana kehittyneisiin yli-inhimillisiin kykyihinsä ja nujertavat vastustajansa silkalla teknologisella ylivertaisuudellaan.
Terranit ovat ihmisiä ja avaruuden uudisraivaajia. Yliluonnollisten voimien tai tappanvaistojen sijaan ihmiset luottavat juonitteluun ja tekniikkaan joka toimii. Sopivalla virittelyllä jopa perinteinen jalkaväki on kovaa kamaa.
Kullakin rodulla on valittavana vielä kaksi eri johtajaa, joista kummallakin on omanlaisensa taidot ja erikoisvoittoehdot. Vaihtelua piisaa siis pienemmälläkin porukalla.
Pelin perimmäinen tarkoitus on varmistaa universumin herruus. Tavoitteeseen pääseminen vaatii taktikointia ja kallisarvoisten kaasu- ja mineraaliesiintymien valtausta. Raaka-aineilla kehitetään puolestaan omaa armeijaa ja teknologiaa, jonka avulla valloituksia voi jatkaa entistä pidemmälle. Toimintaa ja taktiikoita on lukematon määrä.
Starcraft-lautapeli muistuttaa teemansa puolesta tietokone-esikuvaansa, mutta tahti on huomattavasti rauhallisempi. Yhteen moninpelimättöön hujahtaa helposti nelisen tuntia – mikä tuntuu kuitenkin aina liian lyhyeltä. Jos teema kiinnostaa edes etäisesti ja kalenterista löytyy aikaa pidemmille pelisessioille, kannattaa Starcraft hakea talteen.
Plussat ja miinukset:
+ Eeppinen ja upea teema
+ Runsaasti tekemistä ja vuorovaikutusta
+ Nerokkaita oivalluksia ja peliteknisiä niksejä
– Paikoin vähän liikaakin liikkuvia osia ja muistettavia erikoissääntöjä. Ei todellakaan sovi aloittelijoille.
Suunnittelijat: Corey Konieczka, Christian T. Petersen
Kustantaja: Fantasy Flight Games
Julkaistu: 2007
Pelajaajia: 2 – 6
Kesto: 3 – 6 tuntia
Pisteet: [Rating:4/5]
HUOM!Lautapelit.fi myy Starcraftia 90 eurolla, mutta toistaiseksi Bookplussasta Starcraftin saa tilattua 60 eurolla. Suosittelen lämpimästi!
Erilaisia arvioita ja arvosteluja julkaisevat blogit joutuvat pian viranomaisten erikoistarkkailuun. Yhdysvalloissa Federal Trade Comission (FTC) on ilmaissut huolensa siitä, kuinka osa kuluttajista pitää blogeista lukemiaan tuote- ja palveluarvioita puolueettomana kritiikkinä, vaikka tosiasiassa osa blogeista on puhtaasti ansaintamielessä tehtyjä. Yrittäjät kun palkitsevat omien tuotteidensa positiiviset arviot joko suoraan rahalla tai epäsuorasti ilmaisilla tavaroilla ja matkoilla.
FTC:n mukaan tulilinjalla ovat ensisijaisesti ns. ammattibloggaajat. Kuluttajien pitäisi voida erottaa, milloin kyseessä on maksettu artikkeli ja milloin puolueeton mielipide. Valvonnan yksityiskohdista tai mahdollisista sanktioista ei kuitenkaan ole vielä tiedotettu tarkemmin.
On mielenkiintoista nähdä vaikuttaako kampanja lainkaan blogien sisältöön. Esimerkiksi pelimediat pyörivät lähes kokonaan ilmaisten arvostelukappaleiden varassa. Pitäisikö ilmaiskappaleista tehtyihin arvioihin suhtautua jatkossa tavallista kriittisemmin?
