Categories
Pelit

10 asiaa jotka erottavat Hearthstonen MtG:stä

En uskonut enää jääväni yhteenkään korttipeliin koukkuun MtG:n jälkeen, mutta yllättävää kyllä, nyt olen vuoden verran hinkannut Hearthstonea. Kyseessä on Magicin tappajaksikin tituleerattu keräilykorttipeli, joka toimii pelkästään digitaalisessa muodossa. Oikeiden pahvikorttien sijaan läiskitään siis digitaalisia lappuja, joko koneen ääressä hiirellä kliksuttelemalla tai leppoisasti iPadin kosketusnäyttöä lääppimällä.

Vuosi takaperin Hearthstone oli vasta beta-testausvaiheessa ja mukana oli vain kourallinen kortteja. Peliseuraa on kuitenkin löytynyt verkon yli ihan alusta saakka. Myös uusia kortteja ja yksinpelitehtäviä on tullut säännölliseen, joskin hitaaseen tahtiin. Ajattelin tiivistää MtG:n ja Hearthstonen keskeisimmät erot, siltä varalta ettei joku ole vielä peliin tutustunut:

10 asiaa jotka erottavat Hearthstonen Magic: the Gatheringista:

  1. Hearthstone-pakkaan mahtuu korkeintaan 30 korttia. Pelaajia voi puolestaan olla vain kaksi, joista kummallakin alussa 30 elämää.
  2. Alussa on käytössä hyvin rajallinen valikoima lappuja. Lisää saa buusteripaketeista, jotka sisältävät satunnaisen kimaran ihan mitä sattuu. Buustereita saa puolestaan joko maksamalla oikeaa rahaa tai hankkimalla pelinsisäistä virtuaalivaluuttaa. Virtuaalirahaa saa sekä suorittamalla erilaisia haastetehtäviä että voittamalla tarpeeksi matseja nettimoninpelissä. Korttivalikoima siis kasvaa ajan saatossa, mikä onkin merkittävä koukuttavuustekijä Heartstonessa(kin).
  3. Hearthstonessa on erityiset hahmoluokat, jotka määräävät mitä kortteja omaan pakkaan voi ottaa. Ne on teemoitettu siten, että esimerkiksi velhon kortit keskittyvät kasvattamaan loitsuvoimaa, siinä missä pappiskortit ennen kaikkea parantelevat ja lisäävät ukkojen kestävyyttä. Mukana on myös yleisiä kortteja, jotka sopivat mihin pakkaan tahansa.
  4. Käytössä on vain yhdenväristä manaa, eikä varsinaisia maakortteja ole. Sen sijaan joka vuoro saa käyttöönsä aina yhden manaresurssin, eli ekalla vuorolla on käytössä vain yksi mana, tokalla vuorolla kaksi, kolmannella kolme jne. Käytetyt manat saa takaisin aina oman vuoron alussa, eli curve säilyy tasaisena eivätkä manat ikinä “kuse”, kuten MtG:ssä.
  5. Ukkojen vahingot eivät parane taisteluiden välissä. Eli isonkin lohikäärmeen saa ajan kanssa nujerrettua pikku-ukoilla. Parannusloitsutkaan eivät ole ihan yhtä turhia kuin Magicissa.
  6. Hyökätessä saa päättää ketä vetää lättyyn: ukkoja vai vastapelaajaa.
  7. Aloittajalla on kolme käsikorttia. Tokana oleva saa ylimääräisen käsikortin ja Lotus Petalin tyyppisen kertakäyttöisen manapisteen.
  8. Pelaajien hahmot voivat sopivilla varusteilla liittyä mukaan mättämiseen. Alter egonsa voi varustaa jos jonkilaisella astalolla ja sitten pätkiä muita turpiin ihan kuten millä tahansa ukollakin.
  9. Kullakin hahmolla on oma jatkuvasti voimassa oleva ominaisuus, jota voi käyttää kerran vuorossa. Esim. velho voi kahdella manalla pingata yhden tuhon mihin tahtoo, paladiini värvää 1/1-sotilaita ja necromancer nostaa pakasta kortin ja menettää samalla hieman elämää. Monet combot rakentuvat juuri erikoistaitojen ympärille. Esimerkiksi pappi voi kahdella manalla parantaa kaksi vahinkoa mistä tahansa, mutta yhdistettynä korttiin, joka muuttaa kaikki parannusloitsut tuholoitsuiksi, tulee piispastakin Lalli.
  10. Ylimääräiset kortit voi joko pitää pahan päivän varalla kokoelmassa tai jauhaa erityiseksi taikapölyksi. Taikapöly on siitä näppärää, että sillä voi ostaa yksittäisiä kortteja kokoelmaansa.

Muitakin eroja löytyy, mutta yllä tärkeimmät. Buustereiden ostaminen on kallista puuhaa, muttei onneksi välttämätöntä. Minäkin olen pärjännyt tähän asti maksamatta lanttiakaan. Mieli kuitenkin tekisi, koska a) mielellään sponsoroin hyvää ideaa ja b) Hearthstone-kortit ovat oikeasti aika makeita, vaikka niitä ei pääsekään omin sormin hypistelemään.

P.S. Jos virtuaalinen korttipelaaminen kiinnostaa, Humble Bundlessa on meneillään tarjous korttipeleistä, eli Humble Card Game Bundle. Mukana on virtuaaliversiot Dominionista ja MtG:stä, mutta myös paljon muuta kivaa. Maksu omantunnon mukaan. Tsekkaa: www.humblebundle.com

Categories
Pelit

Hedelmäpelien uudet tuulet

Nettikasinoiden pelit ovat nykyään hauskoja ja paljon enemmän kuin tylsiä rahapelejä, joten niitä on mukava pelata myös ilman rahaa. Useimissa nettikasinoissa pelaaminen onnistuu ilman tiliäkin, joten pelaaminen on helppoa ja nopeaa. Uusia pelejä saapuu jatkuvasti ja monet ammentavat teemansa esimerkiksi elokuvista ja tv-sarjoista, joten tietyn leffan tai sarjan fanittajakin voi kokea mukavan pelielämyksen.

Hyvänä esimerkkinä yllä mainituista peleistä voidaan mainita NetEntin tuottama South Park Reel Chaos, joka on jo toinen South Park -aiheinen hedelmäpeli. Sitä on oikeasti hauska pelata ilman rahaakin ja siinä on käytetty runsain mitoin sarjasta tuttua huumoria. Pelissä ovat mukana kaikki tv-sarjan superhahmot ja superpahikset – vaikka naurussa onkin pitelemistä, kun bonustasolla pitää ensimmäiseksi rökittää kaksi marsua.

NetEnt on hedelmäpelien tuottajien kiistaton kuningas, mutta viime aikoina markkinoille on ängennyt muitakin lupaavia pelintuottajia; Thunderkickin pelejä on alkanut näkyä yhä useammassa paikassa. Thunderkick on nuori, ruotsalainen yhtiö, jonka portfoliossa on tällä hetkellä vasta kourallinen pelejä. Pelit ovat kuitenkin nopeasti ilmaantuneet yksi toisensa jälkeen sinne tänne, sillä niiden laatu on hyvää ja tasaista. Uusimpia nimikkeitä ovat muun muassa Flux, Sunny Scoops, Fruit Warp ja Esqueleto Explosivo.

Thunderkick on tuonut kaivattua vaihtelua kasinopeleihin, sillä enemmän niitä pelanneet tietävätkin jo, että monissa paikoissa kättä parhaan valmistajan tittelistä vääntävät lähinnä NetEnt ja Microgaming. Molemmilla näistä kasinopelien titaaneista onkin hallussaan loistavia pelejä ja hienoja uutuuksia, mutta myös pienemmillä pelitaloilla on antaa kovia vastuksia. Esimerkiksi Playtechilla on sopimus Marvelin kanssa, joten siltä löytyy ainoana tuottajana sellaisia pelinimikkeitä, kuten Avengers, The Incredible Hulk, Wolverine ja Iron Man.

Mutta keskitytäänpä vielä yleisesti uusiin peleihin. Äskettäin Play’n GO julkaisi kiinnostavabn uutuuden Pearls of India, joka muistuttaa etäisesti NetEntin Gonzo’s Questia. Pelissä sankari nimeltä Rich Wilde etsii uupumatta Intian pyhiä helmiä ja löytää matkallaan myös muita aarteita. Pelissä herra Wilde voi satunnaisesti hypätä auttamaan pelaajaa saamaan suurempia voittoja ja kolmessa bonuskentässä vaaditaan kylmiä hermoja ja päättäväisyyttä.

Toinen uusi ja mainitsemisen arvoinen peli on NYX Gamingin Foxin’ Wins Again, mikä on jatko-osa suositulle Foxin Wins -pelille. Tällä kertaa rikas kettuherra seikkailee perheineen loistoristeilijällä, jossa ketturouva keskittyy lekotteluun auringossa ja ketunpenikat ovat valmiina tekemään tepposiaan. Peli on värikäs ja hyvin animoitu ja Super Bet-toiminto ylimääräisten villien symbolien houkuttelemiseen on hauska lisäominaisuus.

Monet uusista peleistä toimivat nykyisin myös mobiililaitteilla, joskaan eivät aivan kaikki. Onneksi sentään NetEnt on sen suhteen ajan tasalla ja sen valmistamat uudet pelit toimivat jo poikkeuksetta myös mobiilissa.

Categories
Pelit

Borders Over Mystara

Hehkuttelin taannoin vanhoja fantasia-aiheisia beat’em up –pelejä, kuten Golden Axea ja Capcomin Dungeons & Dragons –mätkintöjä. Ja hihkuin riemusta kun kuulin että jälkimmäisistä oli tekeillä uusintapainos nykyaikaisella grafiikalla ja nettipelillä. No kävipä niin onnellisesti, että kyseinen uusintapainos, Chronicles of Mystara, on tässä kuussa ilmaiseksi tyrkyllä PlayStation Plus –tilaajille. Crom, äkkiä pelaamaan!

Mutta, mutta… Vähän kyllä harmittaa että Chronicles of Mystaraa markkinoidaan uudelle sukupolvelle tehtynä uusintajulkaisuna, vaikka grafiikka on alkuperäisessä kuosissa. Katsokaa nyt vaikka miltä peliruutu näyttää:

Chronicles of Mystaran Paksut Reunukset
Musta lohikäärme saapui raamit kaulassa.

Nuo valtavan paksut kehykset ovat melkoisen masentavia. Niiden sijaan voi toki valita myös koko ruudun täyttävän venytetyn kuvan, mutta se vasta pahalta näyttääkin. Trailerin lupaukset hehkeästä teräväpiirtografiikasta ovat siis vähän tulkinnanvaraisia. Tietysti nettipeli ja saavutusjärjestelmä ovat ihan kivoja juttuja, ei siinä mitään, ja vanhalla grafiikalla on oma retroarvonsa. Omat odotukseni olivat vaan paljon korkeammalla. Pöh. Noh, pelasin silti, kun ilmaiseksi sain.

Categories
Lautapelit

Korttinörttihälytys: Alpha Lotus nähty!

Magic the Gathering -keräilykorttipeliin tuli aikanaan käytettyä pienen henkilöauton verran rahaa. Tuntui hurjalta silloin(kin), mutta eräät kortit voi nykyään myydä pienen henkilöauton hinnalla pois. 

Ainakin jos käy yhtä hyvä mäihä kun tällä videolla, jossa onnekas äijä avaa Magic the Gatheringin ensimmäisen Alpha-painoksen buusteria ja löytää sieltä koko pelin himotuimman kortin – Black Lotuksen. Vastaava lappu meni hiljattain eBayssa kaupaksi liki 30 000 dollarilla. Ei ihme että avaajan kädet vähän tärisevät. 

Categories
Lautapelit

Space Hulk Fourth Edition

Huhhuh… nyt se tuli: Space Hulkin neljäs ja uusin painos kaikilla herkuilla. Maksoin pelistä satasen, mikä tuntui kyllä vähän suolaiselta. Fantasiapelien myyjä tosin vakuutteli, että jos peli ei kiinnosta, sen voi myydä tuplahintaan eteenpäin.

Ilta meni ohjekirjoja kahlatessa ja figuja ihaillessa. Hienoja ovat. Toiveena olisi päästä maalailemaan niitä vielä tämän vuoden puolella. Tosin pitää ottaa muutama harjoitusrundi halvemmilla ukoilla.

Fantasiapelien mukaan Space Hulkit myytiin taas loppuun. Mutta ei hätää: Steamista löytyy myös digitaalinen versio tyydyttämään pelinälkää.

Categories
Lautapelit

Space Hulk 2014?

Kappas: huippu-harvinainen Space Hulk –lautapeli näyttäisi saavan uusintapainoksen. Kyseessä on alkujaan 25 vuotta sitten julkaistu Warhammer 40 000 –universumiin sijoittuva taktinen kaksinpeli. Toinen pelaaja ohjaa avaruushylyssä piilottelevia genestealereita, varjoissa lymyileviä tappajaötököitä, jotka ovat ottaneet enemmän kuin vähän vaikutteita Aliens-elokuvasta. Vastapuolen komennossa on alimiehitetty mutta yliaseistettu Blood Angels –terminaattoreiden eliittijoukko, joiden kunniatehtävänä on putsata hylky syöpäläisistä. Hyvin geneeristä scifiä siis, mutta valtti piileekin näyttävyydessä. Figuurit ovat huikean yksityiskohtaisia, pelilauta on muotoon puristettua pahvia ja tarinan muotoon kirjoitetut tehtävät hönkivät teemaa.

Space Hulkin ensimmäinen painos julkaistiin jo vuonna 1989. Sen jälkeen pelistä on vuosien aikana otettu hyvin rajoitettu erä uusintapainoksia. Viimeisin oli vuodelta 2009, jolloin varastot myytiin heti loppuun – ja tietysti osa suoraan eBay’hin myyntiin moninkertaiseen hintaan. Minä jäin silloin ilman. Nyt uskoin hypeen ja laitoin ennakkotilauksen vetämään…

Categories
Henk.koht.

Back to School

Koska kaksi työpaikkaa ja lapsiperheen pyörittäminen ei ole tarpeeksi raskasta, päätin nyt pyhästi suorittaa opintoni loppuun kevääseen mennessä. Kuulemma tavoitteen kirjoittaminen julki auttaa. Tekisiköhän se myös Master’s Thesiksen puolestani..?

Categories
Lautapelit

Gen Con 2014: TOP-5

Hei sinä nuori. Jos olet opiskelija, sinkku tai dinkku, niin muista pelata paljon lautapelejä. Etenkin eeppisiä vääntöjä, jotka vaativat ison kaveriporukan ja monta tuntia aikaa. Kun olet työssäkäyvä perheenisä, voit enää haaveilla moisista. Kuten minä.

Näin kesäisin haaveilen Amerikan suurimmista lautapelimessuista, GenConista. Lautapeliuutuuksien ohella messuilla on näytillä uusia roolipelejä, keräilykortteja ja muutakin hienoa ja nörttiä. Jenkkityyliin pelien painotus on teemassa ja näyttävyydessä, mikä ainakin minulle on juuri sitä mitä kaipaan vastapainoksi arkeen.

Tässä muutama kohokohta GenCon 2014 –messuilta:

Dead of Winter
Dead of Winterin julkaisuteksti lupaa meta-yhteistyöllä höystettyä psykologista selviytymispeliä. Pelaajat ohjaavat selviytyjiä zombien kansoittamassa maailmassa, jossa kaikesta paitsi ongelmista on pulaa. Vaikka pääpaino on yhteistyössä, on kullakin hahmolla myös oma voittotavoite. Vivahteita on siis mm. suosikkipelistäni Battlestar Galacticasta. Katselin pelin demoja ja vakuutuin, että tämä pitää saada.

Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.
Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.

Fantasy Flight Gamesin Star Wars -julkistukset:

X-Wing Scum & Villainy

X-Wing-miniatyyripeli jatkaa laajenemistaan. Siitä on jopa Fantasy Flight Gamesin omien puheiden mukaan tullut firman kannattavin tuote. Enkä ihmettele: maalatut muovifiguurit ovat todella komeita ja peli on sanalla sanoen hauska. Omassakin hyllyssä on jo ihan kiitettävä läjä sekä imperiumin että kapinallisten hävittäjiä. Nyt mukaan tulee myös rosvosektori, eli Jabba the Huttin ja kumppaneiden rikollislennosto omine aluksineen. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa vielä ihan kiinnostavalta.

Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.
Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.

Star Wars Armada

Aikanaan Fantasy Flight visioi, että isotkin alukset sopisivat X-Wingiin. Ikävä kyllä mittakaava osoittautui mahdottomaksi. Esimerkiksi jättimäinen Tantive IV piti kutistaa paremmin pöydälle sopivaksi. Star Wars Armadalla ei ole samaa ongelmaa, sillä alukset ovat huomattavasti pienempiä. Pelin mekaniikka noudattelee monilta osin X-Wingiä, mutta sooloilevien pilottien sijaan pelaajat ohjaavat suurempia muodostelmia. Strategisempi ote viehättäisi minuakin, mutta saapa nähdä mihin tämän hintalappu asettuu…

Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, mutta muovia pitäisi riittää.
Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, muta muovia pitäisi riittää.

Star Wars Imperial Assault

Siinä missä Armada venyttää Tähtien sodan teemaa makrotasolle, Imperial Assault palauttaa sen mikrotasolle. Demojen perusteella pelimekaniikka muistuttaa epäilyttävästi Descent 2nd Editionia. Yksi pelaaja ohjaa kaikkia pahiksia ja loput pientä kapinallisten swat-tiimiä, joka komppaa ahtaissa tunneleissa, potkii ovet sisään ja tuhoaa imperiumin kätyrit. Mukana on myös PvP-pelimuoto, jossa pelaajat sotivat toisiaan vastaan muoviukoilla.

Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.
Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.

King of New York

Pidin King of Tokyo –noppapelistä, joka ilmestyi myös Suomessa viime vuonna. Siitä julkistettiin GenConissa edistyneempi versio, King of New York, jossa on enemmän tekemistä ja ihmeteltävää. Tätä pitää testata.

Nyki vapisee hirviöiden alla.
Nyki vapisee hirviöiden alla.

XCOM The Board Game

Listasta tuli kovasti FFG-painotteinen, mutta lisätään nyt sokeriksi pohjalle vielä yksi uusi julkistus: XCOMin eli UFO:n lautapeliversio. Koitan vähentää pelien ostamista, mutta tämä saattaa olla pakkohankinta minulle. XCOM yhdistelee videopelistä tuttua teemaa hieman Space Alertia muistuttavaan yhteistyöpeliin, jossa kaikki tekevät samaan aikaan kiireesti päätöksiä pelikellon raksuttaessa taustalla. Kun päätökset on tehty, tarkistetaan vaikutukset. Erikoisuutena pelissä on digitaalinen sovellus, joka arpoo ainakin satunnaistapahtumia ja ehkä tekee jotain muutakin peliin liittyvää. Sovelluksen käyttö on pakollista, mikä tuntuu jakavan tunteita pelaajien kesken.

Maailman pelastaminen voi alkaa!
Maailman pelastaminen voi alkaa!
Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.
Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.
XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.
XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.
Categories
Pelit

Mikä on PlayStation-indeksi?

Törmäsin päivätyössäni mielenkiintoiseen termiin: PlayStation-indeksiin. Kyseessä on vähän Big Mac –indeksin tapainen talouden mittaluku, jolla selvitetään alueellista ostovoimaa. Toisin sanoen kuinka suurella osalla tietyn alueen asukkaista on heti varaa hakea kaupasta tuliterä Pleikkari.

Muistan vielä kun PlayStation oli hip ja cool. Nyt se on keskiluokkaisuuden mittari. Oi aikoja.

Categories
Pelit

Automaattitallennus ja kuinka se tehdään oikein

Pelitilanteen tallentaminen on näennäisen yksinkertainen juttu. Silti sen voi sössiä monella tapaa. Etenkin jos pelissä on automaattinen tallennus. Suosikki-inhokkejani ovat ne hetket, jolloin tyylipuhtaan pelaamisen keskellä tulee tehty jokin käsittämätön moka, ja juuri silloin avualias automaatti tallentaa tilanteen. Räiskinnöissä ne ovat niitä hetkiä, jolloin kaikki ammukset on käytetty ja hahmo on keskellä verenhimoisia vihollisia, jolloin pelitilanteeen lataamisen jälkeen on tasan puoli sekuntia elinaikaa. Kiva jatkaa siitä sitten. Tai kun tasoloikinnoissa kikkailee hahmon jonnekin peruuttamattomalle kielekkeelle, josta ei voi enää palata kuolematta.

Pelitilanteen korruptoituminen on erityisen hauskaa automaattitallennuksen kanssa. Muistan eräänkin Conan-pelin, jonka viimeisen kentän lopussa oli etenemisen estävä bugi: luolan olisi pitänyt romahtaa, jotta Kimmerialainen olisi päässyt loikkaamaan pohjattoman kuilun yli. Vaan kun ei. Ja tietysti heti bugin ilmenemisen perään oli automaattinen tallennuspiste. Meinasi arvostelu jäädä tekemättä.

Tiedon panttaaminen tallennusten yhteydessä on todella yleinen moka. Usein pelaaja ei tiedä lainkaan, milloin automaattitallennus on laulanut. Eli kun peli on syystä tai toisesta keskeytettävä ja järjestelmä kysyy: “Oletko varma että haluat lopettaa? Kaikki edellisen tallennuksen jälkeen tehdyt jutut menetetään”, niin olisi ihan kohteliasta kertoa mistä jutuista on kyse. Esimerkiksi Bioshock Infiniten konsoliversiossa jouduin hieromaan pari v-maista kohtaa uudemman kerran, kun olin lyönyt koneesta virrat pois liian vikkelästi.

Onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. Pleikkarin muutenkin mainiossa The Last of Us -seikkailussa kerrotaan suoraan milloin edellinen tallennus on tehty. Nehän oppivat:

20131119-153557.jpg