Categories
Henk.koht.

Sosiaalista epäsosiaalisuutta

WoW 42

Menin sitten käväisemään paikallisessa noin sadan hengen lan-tapahtumassa morjenstamassa pääasiassa järkkäripuolella olevia kavereita ja aiheuttamaan yleistä kaaosta. Suurimmalla osalla näytöistä viuhui joko jotain, mistä neiti Karpela ei olisi tyytyväinen, tai sitten CounterStrike, mutta suurinta kummastusta minulle aiheutti se, miten moni pelasi World of Warcraftia kyseisessä tapahtumassa.

Eivätkä kyseiset pelaajat edes pelanneet kimpassa, vaan kukin sooloili itsekseen eri puolilla maailmaa. Realmijärjestelyjen takia se ei tietysti ole aina mahdollistakaan mutta silti, mikä idea on pakata kone ja tulla kotoa olemasta nettisosiaalinen lan-partyille olemaan nettisosiaalinen? Ehkä jos heillä ei olisi kunnon nettiyhteyttä kotona, mutta tuskin kukaan silloin edes wowittaisi kotonaan.

Uskomaton hyppyrotta.

Categories
Elokuvat ja tv

Tyttö sinä olet Tola

Pamela Tola <3

Aloitan taas tekemällä tunnustuksen. Tykkään elokuvista. Ja sillä tarkoitan sitä, että huonoja elokuvia ei minusta ole paljonkaan, kaikissa on aina jotain ja erittäin usein sitä huonoa on kuitenkin vähemmän. Hyvin harvoin lähden teatterista napisten, että perkele kun omistani maksoin taas tämänkin. Tosin valikoin teatterileffat kohtuullisen tarkasti, mutta sama on kotisohvalla, en yleensä napise. Kohtalon kirjakin oli niin huono, että se oli jo todella hyvä.

Kotimaiset elokuvat ovat olleet vähän vaikea pala. Niistähän ei ensiksikään saa tykätä, menee loppukin katu-uskottavuus ja voi joutua tappeluun grillijonossa, jos Suomi Filmeistä diggailee. Tarjonta on toinen ongelma, suurin osa on Timo Koivusalon tekemiä tusinahuttumuusikkoleffoja, joissa Martti Suosalo esittää milloin ketäkin musiikkimaestroa, josta sitten väännetään standardipakettiin mahtuva pätkä. Loput ovat “ihan kiva”-perheviihdettä. Tai Levottomia, joista kolmososasta napisin, vaikka soundtrack olikin ihan ok, Kemopetrolia ja Rinneradion Osaka.

Kuutamolla on mielestäni paras kotimainen elokuva evör. Tässä vaiheessa miespuoliset lukijat luultavasti haukottelevat, mutta perustelen silti kantani: kärsin romantikkoudesta. Kaiken pahan lisäksi. Olen yrittänyt lopettaa, mutta paikallinen apteekkini ei myy siirappilaastareita. Kuutamolla on kuitenkin jossain Top 10:ssäni kun vapautetaan aluekoodirajoitus kattamaan niin Holly- kuin Bollywood, vaikka se onkin suomalainen.

Tyttö sinä olet tähti eli TSOT on esikoisohjaaja Dome Karukosken lapsi, johon castatessa mies päätti pysytellä tiukasti tutuissa kangaskasvoissa. Pääosiin valituista Pamela Tola esiintyikin muun muassa maailmaa valloittavassa Paha Maa-leffassa, mutta Samuli Vauramo ei kuulemma ollut esiintynyt aiemmin edes kotivideoissa.

TSOT putoaa sinänsä sinne samaan “ihan kiva” perheviihteeseen, mutta samanlainen “ihana” huttukertomus se ei ole kuin vaikkapa Helmiä ja sikoja. Romantikkoon tietysti vetoaa se, että päähahmot tekevät mitä sydän ja tunteet käskevät sen sijaan, että tekisivät kuten järki ja vanhemmat sanovat. Ihanaisen Tolan esittämä Nelli lukee pääsykokeisiin, mutta ajautuukin kokeilemaan haaveilemaansa uraa R&B-kissana pänttäämisen sijasta. Osa varmasti tunnistaa itsensä, ajatus Lasse Lehtisestä kysymässä “lukitaanko vastaus?” pelottaa, kun kyse on “loppuelämästä”. Lainausmerkit siksi, että kaikkihan vekslaavat koko ajan, ja kouluttavat itsensä uusiksi jos ei enää ole kivaa. Itse ainakin välivuotta vietellessäni pystyin samaistumaan Nellin tilanteeseen hyvin.

Elokuva asettaa vahvan ristiriidan päähahmojen taustojen välille. Nellillä on pitkäaikainen paperilla täydellinen poikakaveri, yo-todistus hyvin arvosanoin, lääkikseen pyrkiminen ja vanhemmat, jotka eivät vastaa kysymykseen “mitä jos mä en onnistu?”. Vauramon Sunella taasen on rikkonaisempi tausta ja hän on naisia pelkäävä räppäri, joka sanoo mitä ajattelee. Tästä elokuvassa on kyse, maailmojen kohtaamisesta, eikä se suinkaan ole ongelmatonta. Molemmat tosin tuntuvat olevan levy-yhtiöitä vastaan, vaikka näkevätkin sen ainoana tapana menestykseen.

Itse yllätyin siitä, miten puistatuksia minussa aiheuttava suomalainen räp-skene oli esitetty fiksusti ja ennen kaikkea niin, ettei se ärsyttänyt ainakaan minua tai leffaseuraani, jotka emme kyseisestä musiikkilajista välitä. Haastatteluissa elokuvan tekijät ovatkin sanoneet, että he pitivät huolen etteivät räppäripiirit naura heille. Siitä en tiedä, mutta ainakaan ei-räppärit eivät yökkäile. Erinomainen saavutus.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli mukava, sellainen, josta ainakin minä poistuin hymyillen pitkän aikaa, mikä kuulemma oli ohjaajan tavoite. Ei mitenkään hirveän rosoinen tai ajattelemaan pistävä tapaus, mutta mukavaa menoa, josta huttu ei ainakaan maistunut läpi.

Tosin alan olla vakuuttunut myös siitä, että kaikki missä on Pamela Tola on hyvää, mutta siihen palaan jahka neidon uusia elokuvia ilmestyy ruudulle.

Categories
Henk.koht.

Nollatoleranssi nollarahoituksella

Nopeusrajoitukset ok.

Myönnän. Liikenne on minun heikko kohtani. Pienenä olin autohullu, mutta se jäi puoleksitoista vuosikymmeneksi, kunnes sain ajokortin. Nyt olen vähän ottanut kadotettua “miehisyyttä” ja “amistelua” takaisin, mutta samalla myös ajattelen liikennettä kokonaisuutena, kuten autokouluissa niin mielellään ensimmäisellä tunnilla korostetaan. Kysehän on liikenneympäristöstä, liikkujista, välineistä ja tarkoituksista. En kuitenkaan aio ruveta selittämään autoista sinänsä, sillä automerkit ovat kuin rypälelajikkeet: toiset ovat hyviä toisiin tilanteisiin, mutta huonoistakin löytyy helmensä. Omaan toki koko joukon mielimalleja ja yhden todellisen lempimerkin, ei siitä sen enempää.

Ajan myös työstäni johtuen paljon. Niinpä maanantainen talvikelin saapuminen ja talvinopeusrajoitusten tuleminen aiheutti lisätyötä ja niukkaa ajoitusta, kun tutut välit eivät sujuneet niin nopeasti kuin aiemmin. Sinänsä talvinopeusrajoitukset ovat paikallaan, koska ne osittain kompensoivat kelin aiheuttamaa jarrutusmatkojen pidentymistä ja muutenkin muistuttavat, että nyt luistellaan.

Sääliksi vain käy Tiehallintoa. Liikenne- ja viestintäministeriön periaatepäätöksen mukaan Suomen liikennekuolemien taso tulisi vuoteen 2010 mennessä olla alle 250 per vuosi. Viime vuonna tieliikenteessä kuoli 323 henkilöä, tänä vuonna ollaan tähän mennessä 10 henkeä viime vuoden samaa ajankohtaa köyhempiä. Rahaahan tähän jaloon tarkoitukseen ei tosin anneta, ja Tiehallinto joutuikin viime keväänä jättämään osalla tieosuuksista talvirajoitukset voimaan, kun teiden kunto ja taso ei enää vastannut vanhoja kesänopeuksia.

Autoiluhan on sikakallista Suomessa. Autoa ostaessa lasketaan veroa veron päälle, polttoaineen hinnasta (joka on tähtitieteellinen vieläkin) 74% on veroa, katsastaminen, ajoneuvovero ja pakollinen liikennevakuutus vielä päälle. Liikenteestä kerätyistä verotuloista kuitenkin vain 15% palautuu liikenteeseen. Mihin se kaikki muu menee? Siitä on jokaisella veronmaksajalla varmasti oma näkemyksensä.

Minusta vain on hieman nurinkurista, että tieverkoston kuntoa ei suostuta pitämään yllä, mutta kasvavien liikennemäärien alla kuolemaan johtavien onnettomuuksien määrän pitäisi vähentyä. Aikanaan kyllä, kun Euro-NCAP -voittajat saadaan jokaisen pihaan, mutta sitä ei korkean hankintaveron maassa tapahdu hetkeen. Ratkaisuksi pystytetään turvallisuuden nimissä mutta rahastuksen puolesta valokuvausautomaatteja, joilla voit demonstroida ostajaehdokkaalle, että ihan varmasti kulki 200km/h.

Tosin on vikaa meissä autoilijoissakin. Talvi on käsittääkseni usempanakin vuonna tullut suurinpiirtein syksyn jälkeen mutta kas: “Liukas keli yllätti autoilijat”. Ilmeisesti miesmuistin pituus on 11 kuukautta, eikä kukaan koskaan katso keliä kävellessään autolleen.

Categories
Henk.koht.

Numeraaleja

Numeroita

Jotakuta varmasti sattui päähän, kun kuuli aikoinaan, että Intelin 486:n jatkaja onkin Pentium eikä 586. Syyksihän ilmoitettiin muistaakseni se, ettei numerosarjoja voinut rekisteröidä, joskin irvileuoilla oli monta muutakin näkemystä liittyen mm. ensimmäisten mallien laskuvirheisiin. Tosin Peugeot oli jo vuosia aiemmin kieltänyt Porschea nimeämästä autoaan 901:ksi, joten saksalaiset tekivät autostaan 911:n, Peugeotilla kun oli oikeudet (ainakin Ranskassa, nyttemmin kai muuallakin) kaikkiin kolminumeroisiin lukuihin, joissa on 0 keskellä. Tosin pilkka sattui omaan nilkkaan, kun 107:aa pienempi Peugeot olisi tarvinnut numerokseen 007, joka taas kuuluu eräälle elokuvayhtiölle.

Minua melkein sattui viime yönä päähän, kun törmäsin Wikipediassa artikkeliin koskien laittomia alkulukuja. Kyllä, luitte oikein, laittomia alkulukuja. Alkulukuhan on luku, joka ei suinkaan ollut paikalla ensimmäisen 10 luvun joukossa kun maailma luotiin, vaan kyseessä on luku, joka voidaan jakaa vain numerolla 1 tai kyseisellä numerolla itsellään. Tämä siis ilman, että tulee jakojäännöstä. Kyseessähän ei ole mikään uusi juttu (miltään osalta), mutta Raamattuakin tulkitsemistyöläämmän tekijänoikeuslain mentyä läpi tämä saattaa olla todellisuutta pian myös täällä.

Digital Millennium Copyright Act (DMCA), tuo erään kulttuuriministerin poliittisen itsemurhan jenkkiversio muutaman vuoden takaa, määrittelee laittomaksi omistaa tai jakaa ohjelmia, joilla voi murtaa kopiosuojauksia. Protestina DeCSS-ohjelman lähdekoodin levityskieltoa vastaan lähdekoodia painatettiin t-paitoihin ja mukinalusiin. Mielenkiintoisin tapa oli kuitenkin tehdä lähdekoodista sellainen muoto, jolla on luonnostaan arkistoitava luonne. Koska Prime Pages pitää kirjaa mm. suurimmista 20 alkuluvusta joilla on erikoinen merkitys ja binäärikoodi esittää pohjimmiltaan numeroita, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Phil Carmody väänsikin DeCSS-ohjelman C-kielisen lähdekoodin pakatusta muodosta alkuluvun ja pääsi sillä Prime Pagesin listoille. Niin millä? Kyseisen luvun levittäminenhän olisi laitonta DMCA:n kirjaimellisen tulkinnan mukaan.

Joten: 48565 07896 57397 82930 98418 94694 28613 77074 42087 35135 79240 19652 07366 86985 13401 04723 74469 68797 43992 61175 10973 77770 10274 47528 04905 88313 84037 54970 99879 09653 95522 70117 12157 02597 46669 93240 22683 45966 19606 03485 17424 97735 84685 18855 67457 02571 25474 99964 82194 18465 57100 84119 08625 97169 47970 79915 20048 66709 97592 35960 61320 72597 37979 93618 86063 16914 47358 83002 45336 97278 18139 14797 95551 33999 49394 88289 98469 17836 10018 25978 90103 16019 61835 03434 48956 87053 84520 85380 45842 41565 48248 89333 80474 75871 12833 95989 68522 32544 60840 89711 19771 27694 12079 58624 40547 16132 10050 06459 82017 69617 71809 47811 36220 02723 44827 22493 23259 54723 46880 02927 77649 79061 48129 84042 83457 20146 34896 85471 69082 35473 78356 61972 18622 49694 31622 71666 39390 55430 24156 47329 24855 24899 12257 39466 54862 71404 82117 13812 43882 17717 60298 41255 24464 74450 55834 62814 48833 56319 02725 31959 04392 83873 76407 39168 91257 92405 50156 20889 78716 33759 99107 88708 49081 59097 54801 92857 68451 98859 63053 23823 49055 80920 32999 60323 44711 40776 01984 71635 31161 71307 85760 84862 23637 02835 70104 96125 95681 84678 59653 33100 77017 99161 46744 72549 27283 34869 16000 64758 59174 62781 21269 00735 18309 24153 01063 02893 29566 58436 62000 80047 67789 67984 38209 07976 19859 49364 63093 80586 33672 14696 95975 02796 87712 05724 99666 69805 61453 38207 41203 15933 77030 99491 52746 91835 65937 62102 22006 81267 98273 44576 09380 20304 47912 27749 80917 95593 83871 21000 58876 66892 58448 70047 07725 52497 06044 46521 27130 40432 11826 10103 59118 64766 62963 85849 50874 48497 37347 68614 20880 529443

Voitteko kuvitella tuon olevan kiellettyä?

Categories
Henk.koht.

1984 vs. 2005

Varo, Maija kyttää

Tuli eilen nostalgiatripattua ja pistettyä nukahtamismusiikiksi soimaan Maija Vilkkumaan radiosinkusta innostuneena kyseisen artistittaren ensimmäinen levy, Pitkä ihana leikki. Unen rajamailla shuffle läväytti tiskiin kappaleen Salaa, jossa lauletaan seuraavasti:

Päivä aukes kauas itään
enpä tiennyt paljon mitään
siitä mikä kohtaisi mua sitten myöhemmin
en tiennyt että kun me maattiin peiton alla
valvontakameralla
meidät todisteeksi poliisille kuvattiin

Tästä tulikin mieleeni Suomen Big Brother ja uusin kohu: seksiä peiton alla! Kauheaa! Mitään oleellista ei edes näkynyt, muuta kuin rytminen liike!

Toisin kuin Vilkkumaan biisissä, asia ei mene poliisille eivätkä asianomaiset olleet epätietoisia valvontakameroiden läsnäolosta. Todisteeksi se silti menee, koko kansakunnalle siitä, ettei välitä kameroista, vaikka humalatila olikin osallisena (teko)syynä. Tai sitten ei voi olla 96 päivää selibaatissa ja nyt me kaikki tiedämme sen (“Pane mua, oon varma”). Entäs jos kyseessä olikin pisteidenkalastus niin BBläisiltä kuin kotikatsomoista? “Jos ne vaikka tekis sen taas.” Mahdollisien menneiden ja tulevien kumppanien tilannetta en lähde tässä pohtimaan.

Kierompaa on silti miettiä, miten Maikkarilla on asiaan suhtauduttu. Tottakai retosteleva kohu ei ehkä ole parasta mahdollista julkisuutta, mutta en voi kuin kuvitella, miten tuottaja tai muu kanavapomo on huutanut “JES!” hypähtäessään ilmaan uutisen kuultuaan. Mielenkiintoista olisi myös tietää, miten paljon kanava on mahdollisesti rivien välissä moiseen yllyttänyt. Jos jokaisessa vaiheessa on alleviivattu luonnollista käyttäytymistä ja sitä, että ehkä kaikkea ei näytetä ja otettu vielä esimerkiksi “jos vaikka päädytte harrastamaan seksiä” niin tottakai se istuttaa ajatuksen kilpailijoiden päähän.

Odotan silti innolla tositv-trendin taittumista, ellei joku keksi jotain todella virkistävää konseptia MTV:n “nauretaan neverheard-staroille kun ovat avuttomia arkielämässään”. Laatudraamat ovat tosin onneksi nostaneet päätään HBO:n johdolla, siitä heille kiitos. Todellisuutta joutuu kärsimään 24/7, fiktiosta saa nauttia paljon harvemmin.

Categories
Henk.koht.

Radio OnVaan

Kuulokeetar

Radio tuntuu olevan media, joka on nyt tyytyväisesti jumahtanut uriinsa 90-luvun alun kehityksen jälkeen. Soittolistat ja unenpuutteesta levottomat aamuohjelmat tuntuvat olevan kaikkien asemien itsestäänselvyys. Tasatunneilta uutiset, iltapäivällä jokin kilpailu ja jokaiseen väliin liikennetiedotteita.

Itse joudun työssäni ajamaan paljon eri autoilla, enkä jaksa raahata cd-laukkua autosta toiseen kuunnellakseni samoja autoilukappeleita, joita olen kuunnellut jo pari vuotta. Sen lisäksi tekijänoikeuslaki- ja kopiosuojauspelleilyt ovat tehneet erittäin hyvää työtä sen suhteen, ettei kaupasta kannata hakea levyä matkakuuntelemiseksi, ei sitten millään. Ei se kuitenkaan toimi, autojen cd-soittimet ovat tavallista herkempiä kopiosuojauksille ja kopioitahan ei saa tehdä, murtaa ties minkä enigma-koodin pitämällä control-nappia pohjassa ja täten ohittamalla autorunin.

Yleensä siis napsautan radion päälle, säädän äänensäädöt kohdalleen (omituisen moni pistää bassot ja diskantit täysille eikä ihmettele kumisevaa särinää ollenkaan) ja viritän YleXin, Novan ja Suomipopin kuuluviin. Muita edes lähes mielenkiintoisia radioasemia ei asuinalueellani kuulu kuin kaapelin kautta. Muualla ajellessani olen lisännyt NRJ:n, Groove FM:n ja Kiss FM:n palettiin mukaan, Citystä ei ole mitään kokemuksia.

Tallennan edellä mainitsemani radioasemat muistipaikkoihin kolmeen ensimmäiseen muistipaikkaan, ja sen jälkeen vaihdan kanavaa heti, kun tulee jotain, mitä en halua kuulla, eli vaihteiden vaihtamisen lisäksi oikea käsi tanssii jatkuvasti myös toisten 1-3 pykälien väliä. Liian usein löydän itseni karjumasta radiolle “musiikkia maestro”, kun vartin aikana millään kanavilla ei tapahdu mitään. Mainosten viemän tilan ymmärrän, se on välttämätöntä asemien toiminnan takia, ja suurin osa radiomainoksista tehdäänkin jokseenkin kohtuullisesti. Liikun usein aamuisin työni merkeissä, enkä halua kuulla uutisia puolen tunnin välein kolmelta eri kanavalta, joiden uutistarjonta on tietty STT:n paketti eikä mitään muuta. Aamuohjelmien juonnot osuvat välillä ajan ja väsymyksen hermoon, mutta kovin usein YleXillä ja Novalla vain joristaan käsittämättömän tylsää tarinaa. Jos ei ole sanottavaa, niin voisi soittaa vaikkapa sitä musiikkia. Sama ohje menköön Suomipopin Jaajolle, joka kai kuvittelee olevansa kovakin radiojuontaja. Tiettyä tasoa niin jutuissa kuin yleissivistyksessä (koskee kaikkia) pitäisi olla kyseisessä ammatissa.

Sitten kun musiikkia tulee, YleX soittaa liikaa hiphoppia ja purkkapoppia, ilmeisesti yli vuoden vanhaa musiikkia ei voi soittaa kuin erikoisohjelmissa. Nova taasen joutuu pakosta puffaamaan maikkarin reality- ja idoliohjelmia. Sen lisäksi kolmikymppisille jakkutädeille soitettu työmusiikki on kovin kuolettavan tylsää, mutta toki siellä muistetaan, että musiikkia on tehty jo ennen Halosen virkakautta. Suomipop yrittää parhaansa mukaan tehdä soittolistansa kotimaisesta musiikista, mutta urakka on välillä täysin toivoton. Eppu Normaali tulisi kieltää lailla.

YleXin ulosmarssin aikana lähetyksen taso parani noin 300%, idioottimaiset ylivenytetyt “ei mitään ideaa” -juonnot olivat tipotiessään ja soittolista kuulosti kerrankin kanavan mukaisesti tuoreelta. Olikohan siellä annettu tietokoneen valita satunnaisesti materiaalia, sillä kyseisenä päivänä kuuntelin radiota yli puoli tuntia ilman aikomustakaan vaihtaa kanavaa. Novan juonnot masentuivat sinä päivänä entisestään, kaikki “mehän olemme staroja” -juontajat menettivät kaiken tahtonsa edes yrittää ja tuloksena oli vain minuuttitolkulla alakuloista valittamista. Sama toistuu vieläkin, Ile Kallio on purnannut musavisansa menettämisestä nyt pari viikkoa katkerasti. Novan ulosmarssin aikana en valitettavasti kuunnellut kyseistä kanavaa olenkaan.

Mites kuulkaa kultsit olisi, jos vähän luopuisitte tuosta soittolistapelleilystä, lopettaisitte sen loputtoman turhanpäisen jorinan ellei juttu kulje ja ennen kaikkea siirtäisitte vaikkapa uutiset tulemaan eri aikoihin. Minusta on täysin järjetöntä, että kaikilta asemilta tulee tismalleen samat uutiset tismalleen samaan aikaan. Pakopaikkaa niiltä ei ole, ja toisaalta porrastuksella edellisestä lähetyksestä myöhästyneet voisivat kuunnella toisaalta tulevat uutiset.

Aion vakavasti rikkoa lakia ja hankkia vaikka tekijänoikeus- ja radioliikennelakien uhalla iPodiini FM-lähettimen kuuloke-turvavyö-sotkulta säästyäkseni. Siten voin helpommin kuunnella haluamaani musiikkia eri autoissa radioiden kautta. Hyvässä lykyssä voit aamuruuhkassa virittää autoradiosi naapurikaistalla ajavan musiikkiharrastajan henkilökohtaiselle soittolistalle ja löytää aivan uusia ulottuvuuksia ilman Laatikon salaisuutta.

P.S. YleXin aamupäivän nainen: hanki jätkäkaveri, tatuointi, piriä tai eläkeläiskortti. Miten ihmeessä sinulle maksetaan palkkaa siitä, että valitat miten kaikki oli sinun kouluaikanasi paremmin, varsinkin kun siitä on ehkä peräti neljä vuotta aikaa.

Categories
Pelit

I’m the girl you jerked off to in the chatroom

Deputy who?!?

Apua, tuntuu, että olen kokkaamassa vieraan ihmisen talossa, mutta yritetään noudattaa Kokki Kolmosen ohjeita ja olla karkoittamatta kaikki feldonin lukijat.

Ikävä lähteä liikkeelle tällaisella sovinistisella heitolla, mutta väitän silti, että suurin osa nettiroolipelaajista on miehiä. Sen kyllä huomaa. Olen nyt muutaman viikon pelannut World of Warcraftia ja tein itselleni heti aluksi naishahmon, yöhaltiaroguen. Tämä osoittautui todella hyväksi vedoksi, sillä kohtelu on aivan erilaista kuin mieshahmolla pelatessa, WoWissa tai muualla. Olen saanut ilmaista tavaraa, ystävällisiä palveluksia ja joutunut todistamaan lukuisia iskuyrityksiä, jotka pitää vaivihkaa yrittää torjua jotenkin kiltisti ettei loukkaisi ketään. Ymmärrän naisia hieman paremmin.

Mikähän taika siinä on uskotella itselleen, että pelihahmon pelaaja olisi itse samaa sukupuolta hahmonsa kanssa, ja täten vastakkaista sukupuolta itsesi kanssa? Kai siihen liittyy usko siihen, että sukupuolia ei sekoiteta, että hahmonluontivaiheessa kysytään Sinun sukupuoltasi eikä hahmosi. Valitettavasti itse olen ainakin sen verran roolipelaaja, että suunnittelen päässäni jonkinlaisen perusajatuksen hahmostani, ja usein naishahmoista tuntuisi tulevan mielenkiintoisempia. Lisäksi itse joudun katselemaan hahmoani 100% peliajasta, joten lievä esteettinen miellyttävyyskään ei haittaa.

Joitakin kiltalaisia sekaisin menevät sukupuolet vaivaavat sen verran, että he puhuvat “he” ja “she” sijasta vain “mate” (m8) tai suoraan aliaksella osoittaen. En tiedä miten asiat menevät pelaajien ollessa mahdollisesti homoseksuaalisia, mutta yksikään naishahmo ei ole tullut iskemään hahmoani, siskollista silmäniskupeliä miesten kiusaamiseksi kyllä on ollut.

Voisi ehkä olla hauska kokeilla puhtaasti roolipelillistä seurustelusuhdetta väärinpäin olevin sukupuoliroolein, kumpikin varmaan oppisi ymmärtämään toista osapuolta paremmin joutuessaan asemoitumaan toisen rooliin. Mahdollisesti voisi olla myös täysin erilainen kuin on oikeassa elämässä, välittävän sijasta välinpitämätön ja niin edelleen. Siinä on roolipelaamisen idea, mutta valitettavasti suurin osa ihmisistä pelaa tyylillä, jota itse kutsun matemaattiseksi: jatkuvasti laskien hyötysuhteita ja optimaalista kasvuvauhtia. PlayStation 2:n mainostaman kolmannen paikan sijasta kyseessä onkin toimintakliksauttelu. Täytynee joku päivä kokeilla, meneekö meininki puritanistisemmilla roolipelipalvelimilla sietämättömän naiiviksi leikkimiseksi.

Sukupuolirajoihin ja -rooleihin sekä roolipelaamiseen sopivasti tuli mieleen tämä, joka kertoo ihmisten keskusteluvälineiden käytöstä yllättävän paljon.