Categories
Pelit

PlayStation Move vs. Nintendo Wii

Vähänkö nauroin kun näin PlayStation Move -ohjaimen ensimmäistä kertaa. Nyt sellainen on ollut reilun viikon verran testattavana ja vaikka ulkomuoto herättää edelleen hilpeyttä, on Move osoittautunut ihan toimivaksi pelivälineeksi. Jos et tiedä mistä on kyse, tsekkaa tämä:

Testipeleinä olen sohinut Kung Fu Rideria ja Sport Championsia sekä EyePet-virtuaalilemmikkiä. Move toimii niiden kanssa hienosti, vaikka julkaisut kieltämättä vaikuttavat enemmän tekniikkademoilta kuin oikeilta peleiltä. Olen pakottanut myös vähemmän pelaavan lähipiirin Moven ääreen ja pyysin vertaamaan kokemusta Wii-heilutteluun. Wiin ja Moven välinen vääntö on aika tiukkaa:

Mestaruusottelu: Wiimote vs. Move

1. erä: ohjaimen muotoilu

Wiin liikeohjain on useimmille tuttu. Niin on myös sen kulmikas muoto, josta tulee petollisen liukas hikisissä käsissä. Nintendo paikkasi ongelmaa julkaisemalla ohjaimen päälle rullattavan juomukondomin, joka kieltämättä toimii, muttei näytä kovin hyvältä.

Moven ilme on elegantimpi. Sauvamainen muotoilu purppuranvärisenä hohtavine nuppeineen saa Freudin pyörimään haudassaan, mutta sentään se on anatomisesti käteensopiva, eikä lipeä hyppysistä Wiimoten tavoin. Miinusta Move saa siitä nimenomaisen härskistä purppuranupista. Se menee helposti lyttyyn, jos säilytyslaatikossa on ahdasta. Ja siellä on, koska kaukosäätimiä löytyy jo enemmän kuin tarvittaisiin (ks. edellinen blogahdus).

Siispä ensimmäinen erä on – tasapeli.

2. erä: tarkkuus

PlayStation Move käyttää nettikameraa liiketunnistuksen apuna. Se tekee liikeohjaamisesta tarkempaa kuin Wiillä ja mahdollistaa kuvien räpsimisen pelin lomassa sekä muuta pikkukivaa. Sisustuksen kannalta kamera ei ole yhtä huomaamaton kuin Wiin liikesensori, mutta se lienee tarkkuuden hinta. Kaikkiaan Move on selvästi tarkempi kuin perinteinen Wiimote tai sen Motion Plussalla buustattu versio.

Toinen erä menee kirkkaasti – Movelle.

3. erä: käytettävyys

Wiin myyntivalttina on käytön helppous. Move pyrkii samaan, mutta yritys jää piirun verran vajaaksi. Tarkka ohjaus vaatii pelaajilta paljon enemmän kuin Wiin “tosta-vaan-sinne-päin“-huitominen. Testisession ärsyttävin kokemus oli Sport Champions -urheilupelikokoelma, joka pakotti pelaajat seisomaan tarkkaan määritellyssä kohdassa ruudun edessä ja kalibroimaan ohjaimen asetuksia jopa kesken pelin. Käytettävyysrikkeeksi kirjattakoon myös se, että ainakin Sport Championsin pelit olisivat vaatineet pari Move-kapulaa per pelaaja. Se tuntui jo vähän overkilliltä.

Kolmannen erän kuittaa – Wiimote.

Jatkoaika: pelit, pelit ja pelit.

Työpaikallani levisi jo pari vuotta sitten protestiaalto, jossa kollegat myivät Wii-konsolinsa pois. Perusteena oli jo silloin pelien vähyys. Tarkemmin sanottuna hyvien pelien vähyys. Wiin pelitarjonnassa on edelleen harmittavan vähän täysosumia.

Myös PlayStation Moven jatko riippuu pelitarjonnasta. Haaste on kova, sillä vuonna 2010 ei enää pärjätä pelkillä Wii Sports -kopioilla. Teknisesti Pleikkarilla olisi huomattavasti Nintendoa paremmat rahkeet esitellä tajunnanräjäyttäviä pelejä. Kaupallisesti taas… noh, pelien pitäisi olla niin hyviä että peruskuluttajat raaskivat latoa seteleitä tiskiin ensin PS3:n verran ja sitten vielä hankkia erikseen Move-ohjaimet koko perheelle. Se saattaa olla liikaa vaadittu.

Jatkoajalla tulos on yhä tasan.
Voittaja selviää joulumarkkinoiden rangaistuslaukauskilpailussa.

PlayStation Move lyhyesti

Henkilökohtaisesti Move oli piristävä uutuus. Vähän nähty, mutta piristävä. Heti kun sille alkaa tipahdella New Super Marion tapaisia hittejä, lähtee Wii myyntiin. Siihen asti jatketaan huitomista. Ja kaukosäätimien keräilyä.
[Rating:4/5]