Maailmanmarkkinat saattavat olla rempallaan, mutta joulumarkkinat eivät pienestä heilahda. Jengi on totunut saamaan eniten pelejä kauppoihin marras-joulukuussa. Miksi katkaista kivaa perinnettä typerien suhdanteiden takia?
Minun koneissani on pyöritelty enimmäkseen näitä:
- Fable 2 on edelleen loistava. Jään aina koukkuun kaikkeen missä pitää leveloida. Se tarkoittaa yleensä monotonista pikkutehtävien toistamista siihen saakka, kunnes tilipussi tai kokemuspisteet nousevat riittävästi. Tosin riittävästi on suhteellinen käsite. Suurimmat häpeän hetket koettiin aamukuudelta, kun tajusin hakanneeni koko yön virtuaalihalkoja taikamiekkarahojen toivossa.
- Red Alert 3 on ensimmäinen RTS-naksu jota uskaltauduin pelaamaan konsolilla. Kokemus ei ollut ihan niin karmaiseva kuin luulin, mutta jostain syystä pc-versio tuntuu silti luonnollisemmalta. Jatkan kokeilua. Tavoitteena olisi saada auki edes muutama tehtävä läpi ilman sähellystä.
- Mirror’s Edge on paljon parempi kuin osasin kuvitella. Turhaudun aina suunnattomasti kun FPS-peleissä pitää tasapainotella tai loikkia kuilujen yli. Nyt se on toteutettu tyylillä. Mittakin on sopiva intensiteettiin nähden. Suosittelen, etenkin jos pääset pelaamaan tätä valkokankaalta tai ISOLTA ruudulta.
- Dead Space muistutti miksi pelkään kauhupelejä. Avaruuden kaivosmiehet ovat taas tuikanneet kairansa väärään kraateriin, ja nyt Ishimura-tutkimusalus on täynnä mörköjä ja zombeja, kuin UAC:n tukikohta konsanaan. Pidän kyllä kauhuleffoista ja -kirjoista, mutta pelien kohdalla menee raja. Pimeillä käytävillä harhailu on tosi ahdistavaa. Karmee styki. Kai nykyskidit tämmöistä diggaa, mutta tällainen kalkkis kuin mä, niin mä en tsennaa tämmöisestä melusta yhtään mitään.
- LocoRoco 2:sta olen ehtinyt testata harmittavan vähän. Johtuu siitä, että PSP on meillä lähes pelkästään Lumines-käytössä. Lyhyen kokeilun perusteella peli vaikutti kuitenkin yhtä pirteältä kuin edeltäjänsä. Siinä pitäisi olla nelinpelikin. Lisää kokemuksia luvassa, kunhan ehdin. Myös Siren Blood Curse, Fallout 3, Gears of War 2 ja Wiin Facebreaker saavat nyt odottaa viikonloppuun asti.
3 replies on “Parhaat pelit vk 46: Tasonnostatusta ja punainen vaara”
Että ollaankin samoilla linjoilla. Faabelissa huvittelen näemmä tuntitolkulla edelleen niiden miekkojen takomisella. Rauhoittavaa puuhaa.
Ja Dead Space… Juuei. Tykkään kovasti kauhuelokuvista, mutta kauhupeleihin ei kantti vain riitä vaikka usein yrittääkin – ei edes silloin kun on satavarma että taas seuraavan nurkan takana on se ögö. Ehkä juuri siksi. Ahdistaa. Myös vieressä istuminen ahdistaa kun toinen pelaa. Jopa tapaukset kuten Gears tai Resistance – kuitenkin ns. suoraviivaisia massaräiskintöjä – ottavat nekin lopulta hermon päälle. Halostakin suostun pelaamaan vain ei-Flood-osiot.
Eilisilta tuli pyhitettyä GoW2:lle ja vaikka pelin arvot periaatteessa tunnustaakin, niin jossain vaiheessa oli vain lopetettava. Otan todella ikävän näköiset nurkissa luikkivat monsterivastustajat mieluummin naksupelivastustajiksi kuin virtuaalinaamakkain.
Heh, joo. Mulla on julkaisupäivänä ostettu Silent Hill 2 edelleen hyllyssä. En ole vieläkään uskaltanut pelata loppuun.
Ja Halojen Flood-kohdat olivat todella kamalia. Tosin ei niinkään “hui kauhistus” -mielessä, vaan enemmänkin niiden sekavuuden takia. Ahdisti kun ei ollut aavistustakaan mihin piti mennä. Vastaavia tunteita on koettu myös monen muun FPS:n parissa, joissa kentät on suunniteltu päin hemmettiä.
Kolmosessa se flood-infestoitu alus, josta piti hakea kadonnut Cortana, tuotti sekä klaustrofobiaa, turhautumista että ökkömönkiäispaniikkia. Ei hyvä 🙂