Kaksistaan on kivempaa. Siinä EA:n uuden äksön-julkaisun suurin myyntivaltti ja viisastenkivi.
Odotettu Army of Two julkaistiin viimein sekä XO:lle että Pleikkarille. Pikaisen läpipeluun jälkeen pelistä jäi ihan positiivinen fiilis. Kyseessä on melko lyhyt ja perinteinen kolmannen persoonan räiskintäpeli, mutta hauska kaksinpeli pelastaa päivän.
Oo sä Army niin mä oon Danny
Pelissä ohjataan lätkämaskeihin ja panssariasuihin sonnustautuneita palkkasotilaita, joiden toimeentulo perustuu etupäässä ihmisten ampumiseen ja piilotettujen salkkujen löytämiseen. Tienatut taalat pannaan haisemaan asekaupassa, ja sieltä hankituilla työkaluilla on tarkoitus haalia lisää pääomaa. Tätä toistetaan kunnes lopputekstit ilmaantuvat ruutuun. Hölmöä, mutta hauskaa.
Palkkasotilaan yksitoikkoista työnkuvaa tasapainotetaan runsaalla reissaamisella. Muun muassa amerikkalainen vieraanvaraisuus, kiinalainen demokratia ja Lähi-idän hiekkakuopat tulevat tutuiksi.
Vaihtuvien maisemien lisäksi Army of Twota on piristetty erityisellä aggro-mittarilla. Se näyttää kumpi pelaaja on kulloinkin vihollisten silmätikkuna. Homman juju piilee siinä, että taistelutoveri voi vetää huomion itseensä, samalla kun toinen sotilas pääsee mekkalan turvin koukkaamaan selustaan. Luonnollisesti kova meteli, isot pyssyt ja räikeät releet keräävät eniten nappeja suuntaansa. Aseita voi tuunata esim. kultamaalauksin ja timanttiupotuksin, jolloin saa entistä suuremmalla todennäköisyydellä kaalinsa vihollisen tähtäimeen.
Kaksinpelattavuutta korostetaan myös muilla tavoin. Toinen pelaaja voi tempaista vaikkapa auton oven kannettavaksi kilveksi, jolloin kaveri pääsee sen taakse ampumaan turvallisesti. Välillä tehdään tandem-hyppyjä laskuvarjolla tai taistellaan moneen suuntaan selät vastakkain. Hauskin yksityiskohta on haavoittuneen kaverin noutaminen kentältä. Silloin toinen joutuu kiskomaan ruhoa täyttä vauhtia turvaan, samalla kun haavoittunut ampuu suojatulta sen minkä ehtii.
Yksinpelissä joutuu tyytymään pöhköön tekoälykaveriin. Tyhmyyden huomaa viimeistään silloin, kun kaveri lähtee raahaamaan pelaajan haavoittunutta ruhoa määrätietoisesti kohti kk-pesäkettä. Onneksi vihollisetkin ovat sen verran typeriä, etteivät ymmärrä tulen ja liikkeen yhdistelmää, vaan jäävät usein tyhmänä yhden suojan taakse odottelemaan kranaattia.
Kummalle koneelle?
Army of Twon PS3- ja XO-versioiden välillä ei ole näkyviä eroja. Yllättäen PS3:lla lataustauot ovat huomattavasti pidempiä. Muutamia selkeitä bugeja on jäänyt kumpaankin versioon. Esim. PS3:lla pelatessa viimeisen kampanjan aseostosten jälkeen peli palasi yllättäen koko kampanjan alkuun. XO meni puolestaan kokonaan juntturaan muutamaan otteeseen Irak-tehtäviä pelatessa.
Kokonaisuutena Army of Two on kuitenkin niin viihdyttävä, että sen varjolla on helppo jättää huomiotta kliseinen juoni ja hetkittäin nikotteleva pelimoottori. Siis jos peliseuraa vaan löytyy. Yksinpelaajan kannattaa kokeilla peliä ennen ostamista, tai käyttää hyväksi dollarin halpaa kurssia ja tilata peli halvalla nettikaupasta.