Categories
Pelit

Lost Odyssey

Lost Odyssey

Viikonlopun peliputki taisi venähtää liian pitkäksi – näen kaiken neljänä!

Ei… ei sittenkään… XO:n Lost Odyssey on oikeasti painettu neljälle kiekolle.

Ratkaisun ymmärtää vasta kun aloittaa pelaamisen: sisällön määrä on käsittämätön. Parituntisen testisession aikana ehtii raapaista vasta pintaa, sillä tekemistä, näkemistä ja kokemista on paljon. Sunnuntaipelaajat älkööt vaivautuko: Lost Odysseyta ei parissa illassa läpäistä.

Peli mainostaa olevansa Final Fantasyn tekijöiden uusin hengentuote ja sen kyllä huomaa. Taikuudella liikkuvat koneet, piikkitukkaiset maailmanpelastajat ja tyhjästä ilmaantuvat satunnaistaistelut ovat tuttua huttua japsiroolipelien ystäville. Ehkä vähän liiankin tuttuja, ollakseen enää kovin kiinnostavia. Esimerkiksi episodien väleillä nähtävät ylipitkät tekstikohdat ovat sen sortin emo-soopaa, että ne on tyydyttävämpää skipata kuin lukea.

Hetkittäistä kompurointia paikkaa aika hemmetin tyylikäs animointi ja Nobuo Uematsun musiikki. Pelaaminen on myös palkitsevaa, jos malttaa tutkia ja hutkia ajan kanssa.

Näin ensitunnelmien perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin Final Fantasy -fanien kannattaa Lost Odysseyta kokeilla. Peli julkaistaan Suomessa karkauspäivänä, mutta aluekoodittoman version voi tilata jo ennakkoon esim. Play-Asia -verkkokaupasta.

2 replies on “Lost Odyssey”

I beg to differ! Olin tosi skeptinen pelin suhteen varsin kylmäksi jättäneen Blue Dragonin jälkeen, mutta niin vain jo intro vetäisi mukaan. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia tarina peräti kiinnostaa. Nimenomaan ne pitkät unijaksot ovat yllättäneet laadukkaalla kirjoittamisella.

Itse pelaaminen on tuttua huttua, mutta tosi hyvin tehtynä. Kivasti jo alkupuolella saa vähän keskittyä, ettei saa selkäänsä. Sain Game Overin kertaalleen heti ekassa bossissa.

Juu sinänsä tuttua huttua FF:n ystäville, mutta hyvällä tavalla – erittäin hyvällä tavalla. Olen tässä nyt pelaillut ensimmäiseen ns. uuteen kaupunkiin asti, ja huomionarvoista on ainakin se, että random encounterit ovat pikemminkin kivaa vaihtelua kuin monista FF:istä tuttua viiden sekuntin välein tunkevaa pakkopullaa – eli aikavälit randomeille on viilailtu ilmeisesti kerrankin kohdalleen ainakin minun makuani vastaavaksi.

Visuaalinen ilme on todella mukava – pidän varsinkin päähahmojen kasvojen suunnittelusta, vaikka piikkitukkia toki riittää edelleen.

Ja Joonaksen kanssa olen samaa mieltä Kainin muistoista, eli ihan hyvin kirjoitettua kamaa ja kaikessa emoilussaan ihan kiinnostavia tarinoita. Ja niiden esiintuontitapa on ihan hauska. Kuitenkaan normaali pelin sisäinen tekstuaalinen dialogi ei ole liian venytettyä, mikä on bonusta.

Pakollinen huumori-sidekick oli ensin ottaa aivoon, mutta sitten yhtäkkiä tajusinkin pitäväni siitä hyypiöstä. Eli jotain tehdään selvästikin oikein, koska normaalisti en ole kovin huumori-sidekick-myönteinen ja rinnastan ne usein samaan kastiin jar-jar binksin kanssa.

Kieltämättä bosseissa on ihan kivasti ajattelemisen aihetta jo ihan alusta asti toisin kuin monissa FF:issä joissa ensin vihellellään läpi 3/4 pelistä, kunnes tulee sitten vastaan se eka aito härski tapaus, ja game over iskee jo pelkän oman ylimielisyyden takia.

Ring-systeemi ajoituksineen on Mario RPG:n ystävälle iloinen asia 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *