Kävin Digiexpoilla ja tapasin tuttuja. Kaikki kysyivät miksen enää bloggaa. Siis mitä? Minähän pidän vain taukoa! Kai sitä saa ihminen tehdä omalla elämällään mitä tahtoo?
Ai eikö?
No olkoon. Irlaan myöhemmin.
Digiexpoista on sanottava ainakin sen verran, että jos siinä on Suomen peliskenen tulevaisuus, niin aika heikosti menee. Ainostaan Sony ja EA olivat käyttäneet kunnolla resursseja tuotteidensa esillepanoon ja peeärrään. Muut olivat liikenteessä poliittisesti korrektilla ”anteeksi-että-olen-olemassa” -meiningillä tai räjäyttäneet esittelypisteensä ympäri hallia epämääräiseksi sillisalaatiksi. Ei kukaan odotakaan, että Expot olisivat olleet CESsin tai E3:n kaltainen spektaakkeli, mutta jos Figman luvut oikeasti pitävät paikkansa, ja sekä pelaajien keski-ikä että pelimarkkinakakku kasvavat kohisten, niin miksei se näy messuilla? Sääliksi kävi messuesittelijöitä, joiden ainut homma näytti olevan ständeillä parveilevien pikkulasten paimentaminen.
Oli miten oli, aion määrätietoisesti jatkaa Digiexpojen tukemista. Maassa, jossa valtio tukee peliteollisuutta, pitää olla edes yhdet pelimessut vuodessa. Ehkä se taso tästä nousee, kunhan pelaamisen arvostus kasvaa.
Ja oli messuilla hienojakin juttuja. Kuten EA:n ja Sonyn perinteeksi muodostuneet kohautus-ohjelmanumerot. Ensin mainittu oli palkannut paikalle ihku-aidon bodypainting-mallitytön ja jälkimmäinen marssitti esiintymislavalle Circus Mundus Absurdus -performanssiryhmän, jonka ohjelmanumeroon kuului muun muassa raskaan oluttynnyrin roikottaminen… noh, vehkeestä. Varsin erikoista. Druidi-Huttunen tunsi arvon taiteilijat entuudestaan ja hänen mukaansa yleisö pääsi nyt vähällä. Hieno homma sikäli.
Mutta se Expoista. Kuvia voi käydä pälyilemässä Flickristä.
