Categories
Pelit

Punatukkaisen bikinitytön pauloissa

Nariko

Postiluukku kolisi loppuviikosta siihen malliin, että luulin naapurini jo menettäneen hermonsa pallotuolimusiikin luukutukseen. Helpotus olikin suuri, kun pakastettujen eritteiden sijaan luukusta työntyi vain Heavenly Swordin lehdistöpaketti.

Pressikitti vähäpukeisine naishahmoineen oli jo sinänsä hauska yllätys, mutta vielä mukavampaa oli huomata, että Heavenly Sword on ihan oikeasti hyvä peli. Harvoin törmää yhtä helposti lähestyttävään teokseen, jossa on yhtä selkeä juoni ja samperin näyttävä ulkoasu. Jopa lokalisointi on huippuluokkaa: ääninäyttelystä voi nauttia suomeksi tekstitettynä tai dubattuna. Muut firmat voisivat ottaa Heavenly Swordista mallia, miten pelisuomennokset pitäisi tehdä.

Suomessa Heavenly Sword on otettu vastaan ristiriitaisin arvosanoin. Pelit lätkäisi sille kasin, Tiltti kympin, Pelaaja seiskan ja KonsoliFIN hippasen vajaat 10/10 pistettä. Suurin osa matalia pisteitä antaneista medioista on moittinut peliä turhan lyhytkestoiseksi. Minä olen toista mieltä. Kerrankin tavara on ymmärretty puristaa niin tiiviiseen mittaan, että jopa kahta työtä paiskivalla insinöörillä on enemmän kuin teoreettinen mahdollisuus nähdä loppuratkaisu.

4 replies on “Punatukkaisen bikinitytön pauloissa”

“Kerrankin tavara on ymmärretty puristaa niin tiiviiseen mittaan, että jopa kahta työtä paiskivalla insinöörillä on enemmän kuin teoreettinen mahdollisuus nähdä loppuratkaisu”

Pakko olla samaa mieltä, koska edellisen loppuratkaisun näin Fahrenheit-pelissä joskus kaksi vuotta sitten…

Sinänsä positiivista, että kiireisiä ihmisiä suosivia pelejä löytyy muualtakin kuin casual gaming -osastolta (vaikkei sekään mikään turha genre ole, lainkaan, päinvastoin).

Toisaalta, uudelleenpeluuarvolla on siinä tapauksessa entistä suurempi merkitys. Joskus tuntuu siltä, että seikkailuformaattiin se tuntuu olevan pelitaloilta lähes ylitsepääsemättömän vaikea ympättävä. Siksi voi tuntua pettymykseltä maksaa se 60-70 euroa pelistä, jonka pelaa läpi viikossa – koska vaikka toteutus onkin ollut hyvä, uudelleenpeluuarvoa ei välttämättä ole toivotunlaisesti. Harva tarinamuotoinen peli houkuttaa uudestaan kelkkaan, kun sen on kerran läpi päässyt – oli siihen käyttänyt 10 tai 100 tuntia.

Mikä kuitenkin on sääli, koska moni peli ansaitsisi paremman esillepääsyn ja myynnin, mutta esimerkiksi jo hinta on este, jos tietää että sillä 50-70 eurolla ei saakaan euro per tunti -viihdettä, vaan joutuukin pulittamaan 10 euroa per tunti. Tokkopa olisin aikoinaan hankkinut esimerkiksi Beyond Good & Evilin, jos olisi pitänyt maksaa 50 euroa. Sen sijaan halpalaarista löytyneenä se on rakkaimpia hyllyntäytteitäni (ja itse asiassa ihan toimiva uudelleenläpipelattava). Toisaalta on huono omatunto siitä, että hyvää tuotetta ei tullut tuettua täysihintaisena.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *