Categories
Musiikki

Reginaliput tulivat ja menivät

Regina lavalla

Hätäinen mobiiliblogahdus tienpäältä: ollaan Oopan kanssa kemuissa. Regina on nyt lauteilla. Tässä tilannekuvaa. Kiitos ja näkemisiin.

Niin joo, ja onnea “kisavoittajille”: Ellu, Jutta, Satu ja Oopa saivat kutsuvierasliput Reginan keikalle ja backstagelle.

Siihen oloon melkein pakahtuu,
kun tuntuu että voisi vain itkeä,
vaikka ei ole suruja,
vaikka kaikki on kunnossa.

Categories
Linkit

links for 2007-03-09

Categories
Pelit

Länsimaista aivopesua

Cop Killerz IV

Lueskelin eilen kahvilassa SixDegrees-ilmaisjakelulehden tuoreinta painosta ja törmäsin oheiseen pilakuvaan. Ihan mielenkiintoinen ja tulkinnanvarainen aihe: irvaillaanko tässä nyt kotikasvatukselle, videopeleille vai kaksinaismoralismille?

Categories
Musiikki

Oi miten suuria voimia!

Regina

Regina on suomalainen elektropop-bändi, joka valloitti ensin kotistereot ja sittemmin myös henkilökohtaisen Last.fm –soittolistani. Muistaakseni olen hehkutellut yhtyettä feldon.netissäkin joskus syksyllä.

Nyt Reginalta ilmestyy uusi pitkäsoitto, jonka viimeistely on ainakin yhtyeen blogin mukaan jo loppusuoralla. Oi miten suuria voimia kuulostaa jo MySpacesta löytyvien näytteiden perusteella kivalta, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Toivottavasti ensimmäisen levyn loistava fiilis on yhä tallella!

kuin ihmeen kaupalla sain muutaman lipun Reginan yksityiskeikalle Helsingin Ruoholahteen. Jos siis bändin näkeminen kiinnostaa, kannattaa laittaa sähköpostia osoitteeseen toimitus ät feldon piste net. Arvotaan sitten vastausten joukosta lähtijät. “Keikka” on nyt tulevana lauantaina 10. maaliskuuta ja liput saa joko minulta suoraan tai kirjekuoressa postitse. En tiedä montako biisiä kuullaan tai tuleeko uutta matskua ollenkaan, mutta lipun hintaan sisältyy sentään ilmaiset ruoat ja juomat.

Categories
Henk.koht.

Toys4Boys jäi DigiExpon varjoon

NJET

Livegamersista Microsoftin leipiin ajautunut Killi tarjosi liput viikonlopun Toys4Boys -messutapahtumaan. Kovasta ennakkohehkutuksesta huolimatta tai juuri siitä johtuen reissu oli lievä pettymys. Mitään uutta ja mullistavaa ei tilaisuudessa nähty. Applen ständillä oli näytillä kaksi iMaccia ja iPod, pelipuolella esiteltiin Wii Sportsia ja Gears of Waria. Muu oli sitä samaa, mitä aina ennenkin. Olisin toivonut näkeväni enemmän uutuuksia ja sellaisten tuotteiden esittelyjä, jotka ovat vasta tekemässä tuloaan Suomeen.

Sen sijaan vanhoja tuttuja oli liikenteessä paljon ja käyntikorteille löytyi taas käyttöä. Etenkin freelance-toimittajan kannalta erilaiset messutapahtumat ja kissanristiäiset ovat tärkeitä tapahtumia, joissa kontaktiverkostoaan saa helposti laajennettua. Näillä näkymin meikäläisellekin jäi reissusta käteen ainakin muutama erittäin mielenkiintoinen työtarjous.

Categories
Pelit

Wiin nettipelit – Pieni ilo isolla rahalla

Virtual Console

Nintendon Virtual Console –palvelu on kyllä pettymys. Ostin kokeilumielessä parinkympin arvoisen lataussetelin, jolla voi ladata Wii-konsolin nettipalvelussa julkaistavia retropelejä omalle koneelle. Helpompaa olisi ollut heittää rahaa roskiin.

Myyntipuheiden mukaan virtuaalikonsolin kautta voi ladata käyttöön suosikkipelejä 20 vuoden ajalta. Käytännössä homma toimii vähän iTunes-nettikaupan tapaan, eli ensin valitaan Wiin nettiselainta käyttämällä mieleiset pelit ja sitten ladataan ne pientä maksua vastaan konsolin sisäiseen muistiin. Pelikaupoissa myytävien latausseteleiden lisäksi myös luottokortilla voi maksaa.

Ikävä kyllä Nintendo on ruvennut ahnehtimaan ja lätkäissyt joka pelille täysin poskettoman hinnan. Esimerkiksi ikivanhoista 8-bittisen Nintendon peleistä on pulitettava röyhkeät viisi euroa kappaleelta. Vastaavasti Super Nintendo- ja Sega Mega Drive -pelien hinta on noin kahdeksan euroa ja N64-peleillä pyöreä kymppi. Vertailun vuoksi tilasin viime viikolla CD-WOW:sta kahdella kympillä Sega Mega Drive –kokoelman, jossa noin 30 vanhaa peliä. Osa samoja kuin Virtual Consolessa.

Virtual Consolen pelivalikoimakin ärsyttää. Nintendon omien julkaisujen lisäksi ladattavana pitäisi olla vanhoja Sega Mega Drive, Genesis, MSX, NeoGeo ja TurboGrafx-pelejä. Jostain syystä eniten julkaistaan silti ikivanhoja NES-pelejä, jotka eivät (kaikella kunnioituksella) ole enää ihan parhaassa terässään. Missä järki?

Kiinnostaisi myös tietää, miksei Nintendo julkaise kaikista peleistä alkuperäisversioita, vaan riisuttuja käännöksiä. Esimerkiksi Altered Beastin kotikonsolikäännös on aika kökkö alkuperäiseen arcade-versioon verrattuna. Samaten 50 hertsin hitaalla kuvanpäivityksellä ja mustilla surureunoilla varustettu Sonic on suorastaan itkettävän surkea. Wiillä vauhtisiili ei kiidä, se löntystää.

Kaiken huippuna Nintendo suosittelee hankkimaan Virtual Console -pelejä varten erillisen ohjaimen. 1990-luvun lituskaista pädiohjainta muistuttava kapula on kyllä ihan hauska kapine, mutta käytettävyydestä voidaan olla montaa mieltä. Ohjain ei toimi ellei sitä liitä Wiin kaukosäätimeen. Ja koska liitäntäletku on aika lyhyt, retropelejä pitää pelata kapula haarojen välissä. Veikkaan, että joku Japanissa nauraa nyt kovaan ääneen.

Hämmästyttävintä koko kuviossa ei ole kuitenkaan se, että kuluttajille markkinoidaan ylihintaisia uudelleenjulkaisuja ja hassuja lisälaitteita. Niin tehdään, koska pelaava yleisö on valmis maksamaan. Onkohan kukaan laskenut esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa ja eri tavoilla vanhan Super Marion voi myydä innokkaalle pelaajalle?

Odotankin nyt innolla sitä että kuluttajat alkavat äänestää kukkarollaan ja ostaa vain oikeasti kiinnostavia pelejä. Se on epäilemättä paras tapa vaikuttaa sekä tarjontaan että hintatasoon. Nintendo voisi puolestaan ottaa mallia iTunesista ja muista nettikaupoista. Niissä homma toimii pitkälti sen ansiosta, että valikoimaa on paljon ja pikkurahalla uskaltaa kokeilla myös tuntemattomia julkaisuja.

Lisää asiaa Virtual Consolesta löytyy mm. Wikipediasta. Täydellinen lista julkaistuista peleistä löytyy osoitteesta www.nintendo.fi.