-
..webbivelhon silmin.
-
Ollut ja mennyt pelikonsoli. Tällaisesta en tiennytkään. (via Just Sopivasti.)
-
Vaari kielsi pientä pelitoimittajan alkua tekemästä noin. Tulee autoon naarmuja! Parempi siis tehdä kaunista jälkeä.
-
Uutta Nintendoa vanhoissa kuorissa.
Month: November 2006
Videopelien James Bond -syndrooma
Muistan kun jokunen vuosi sitten pelasin Devil May Cry -sarjan ensimmäistä osaa. Ja muistan myös kuinka lopetin pelaamisen, kun en millään päihittänyt pelin toiseksi viimeistä vastustajaa, Nightmarea. Sama homma Mortal Kombatissa: loppuvastustajana häärännyt Shang Tsung oli kevyttä kamaa, kunhan ensin jollain ilveellä sai nujerrettua nelikätisen Goron.
Nimitän ilmiötä videopelien James Bond –syndroomaksi. Kaikissa Bondeissakin pääpahan rinnalla seisoo vielä pahempi mies. Hugo Draxilla on Rautaleukansa ja Kultasormella terävää hattua nakkeleva Oddjob. Pääpahikset saattavat siis olla nerokkaita ja vaarallisia, mutta kovimman taistelunsa salainen agentti käy lähes aina heidän ykkösmiehiään vastaan.
Videopelien James Bond –syndroomaan kuuluu, että toisiksi viimeinen vastustaja ottaa luulot pois sunnuntaipelaajilta. Vasta armoton vääntö ja tuskanhikoilu oikeuttavat loppunäytökseen pääsyn. Kaikkia ammuksia ja kertakäyttöisiä erikoisvarusteitakaan ei millään ilkeä pahaiseen välipomoon tuhlata, joten touhu on pahimmillaan melko turhauttavaa.
Menneiden aikojen henkiset pelikolhut palasivat kummittelemaan taas pelatessani Killzone Liberationia. Viimeinen kenttä on kieltämättä hankala, mutta pahin kaikista on toiseksi viimeisen episodin fasistikenraali Cobar hämähäkkitankkeineen. Kyseessä on vaikein vastustaja miesmuistiin – jopa ammatikseen pelaavalle. Jouduin aloittamaan alusta 84 kertaa, kunnes voitto lopulta tuli. Nyt sitten blogahtelen, jotten joudu miettimään mitä kaikkea järkevää Cobarin kurittamiseen käytetyssä ajassa olisi ehtinyt tehdä.
Dude, where’s my card?
Vaihdoin tuossa muutama viikko sitten ei-nyt-niin-hyvin palvelleen Nokia 6260:ni saman valmistajan E70-businessmalliin. Linkkilaiskoille tiedoksi, että se on se, missä on aukitaitettava qwerty-näppäimistö.
Kummaa on, että puhelimesta uupuu pari featurea. Missä on automaattinen näppäinlukko, sillä ei tuo mikään simpukka ole? Missä ovat vuosien takaa kilpailevan pesupallobrändin puhelimista löytyneet useat herätykset ohjelmoitavilla toistoilla? Ei näy, pitää hankkia lisäsoftaa. Edellisen sentään sai ilmaiseksi, jälkimmäisestä pitäisi kuulemma maksaa. Hävytöntä.
Vanhan softaversion (Nokia Software Updater on täysi vitsi) lisäksi jouduin ensimmäisen viikonlopun jälkeen kiikuttamaan puhelimen toisestakin syystä huoltoon. Parinkymmenen sentin pudotuksen jälkeen puhelimen kaiutin mykistyi täysin. Ei ulkoisia jälkiä, ei naarmuja eikä mitään mistä yksikään aiempi puhelin koko tietämässäni universumissa ei olisi selvinnyt. Mykkä, ei soittoääniä tai herätyksiä. Kaksi viikkoa huoltoreissua oli tuomio.
Tein sitten näppäränä backupin muistikortille tiedoista ja annoin puhelimen huoltorumbaan. Tänään oli palautuspäivä ja puhelin toimii oikein hyvin, softa on uudempi ja soittoäänet raikavat taas. Nyt vielä kun saisin selville, että missähän Belgiassa puhelimessa ollut muistikortti on. Ei näy korttia ei.
Onneksi kortilla ei (lyhyestä käyttöajasta johtuen) ole mitään tärkeää, joten pärjään silläkin, jos vain saan uuden gigatavun miniSD-kortin. Kannattaa siis muistaa pelastaa kaikki irroitettava puhelimesta (ja tietokoneesta) ennen sen luovutusta huoltoon, muuten konsortio syö. Näin siis kiintolevyn 50-vuotisjuhlan jälkimainingeissa. Silloin ei kyllä ollut vaaraa, että gigatavullinen dataa katoaa noin vain.
links for 2006-11-23
-
Noin käy kun ei muista viedä Rekkua lenkille.
-
Anarkistien oma “älä osta mitään” -päivä.
-
Ei taas kissoja..!
-
Käy se näinkin. Pointsit kekseliäisyydestä.
-
Ne voivat todella yllättää.
-
Nordean vastamainos. Kannattaa tsekata muitakin hyviä aiemmin linkatusta osoitteesta http://www.mainoskupla.fi/
Anteeksi, puhutteko suomea?
Keisarin uudet kotelot
Ubisoft näyttää lanseeranneen uuden promokotelon. Rasti ruutuun vaan ja pelitoimittaja on tyytyväinen. Helppoa kuin mikä.
Kiinalainen Pleikkari
Hongkonginreissulla annoin käyntikorttini mukavalle kiinalaistytölle, joka esitteli elektroniikkamessuilla uusia pelilaitteita. Kuulemma heidän kauttaan saa edullisesti myös PlayStation-konsoleita: vain 2,90 dollaria pala! Ei hullumpi tarjous.
Tilasimme siis esittelykappaleet useammastakin mallista ja lupasivat Kiinassa pistää paketin postiin mahdollisimman pian. Noh, viikonloppuna UPS-lähetti toi ison paketin joka oli täynnä… tuota… pelilaitteita. Ei nyt varsinaisesti Pleikkareita, vaan liuottimelta haisevia muovihirvityksiä.
Kuten näkyy, pelilaitteen mukaan oli kohteliaasti pakattu valopyssy, pelimoduli ja kaksi halvan croissantin näköistä ohjainta. Lähempi tarkastelu osoitti, että:
- Virtajohto ei sellaisenaan mahdu maadoitettuun pistorasiaan.
- Valopistoolin sisällä oli pelkkä ledi-valo, eli sillä tehnyt mitään
- Pelit olivat piraattikopioita vanhoista Sega- ja Nintendo-julkaisuista.
- Laitteet eivät olleet Pleikkaria nähneetkään.
Onneksi ei tehty kauppoja. Toisaalta 2,90 ei ole kovin paha hinta…
links for 2006-11-18
-
Ilo irti elämän pienistä juhlahetkistä.
links for 2006-11-16
-
CNET: Xbox 360 (8.4/10), PlayStation 3 (8.8/10), Nintendo Wii (8/10).
links for 2006-11-15
-
Taas lyödään lyötyä.
-
Tsihihi… se sanoi pipari!
-
Vanha kummelivitsi meni läpi Maikkarilla. Mitäköhän Pasi Toska ja Jussi Viitalainen mahtaisivat sanoa tällaisesta..?