Terveisiä Hongkongista! Palasin sunnuntaina. Kolmen päivän täydellisen zombailun jälkeen alkaa lopultakin tuntua siltä, että uskaltaa palata normaaliin päiväjärjestykseen. Viiden tunnin aikaero nakertaa yhä, mutta nyt jaksaa jo vähän naputella tietokonetta.
Varsinainen matka sujui kivasti, kiitos kysymästä. Reissu aloitettiin Hongkongista, josta siirryttiin sulavasti Kiinan puolelle ihmettelemään paikallista tehdaskulttuuria. Illaksi takaisin Hongkongin yöelämään. Ohjelmassa oli parit suuremmat messut, mutta onneksi vapaa-aikaakin oli.
Suomalaiselle hurjinta oli Hongkongin sää. Savusumun takia taivasta ei näkynyt lainkaan ja samasta syystä ulkona liikkuessa tuntui kuin olisi kävellyt raskas loimi päällä. Ei siis ihme että juomista kului hyvää tahtia. Samoin oli sapuskan laita: joka ilta syötiin eri ravintolassa, joissa Aasialainen keittiö tuli hyvinkin tutuksi. Kiinalaisten herkkujen lisäksi mongolialainen hotpot, thairuoka ja japanilaiset yakiniku ja sushi veivät kielen mennessään.
Kielen jälkeen lähti sydän. Hongkongin tytöt olivat todella tyylikkäitä. Tietty viiden miljoonan ihmisen kaupunkiin mahtuu rumiakin, mutta pääsääntöisesti vastaan käveli vain toinen toistaan tyylikkäämpiä ilmestyksiä. Eniten ihmetytti paikallisten ruumiinrakenne: miten kaikki voivat olla niin hoikkia? Kotimaan ravintoterapeutit pitäisi patistaa hakemaan oppia idästä.
Pelitoimittajan silmin katsottuna Hongkong on omituinen paikka. Joka toisella vastaantulijalla näytti olevan PSP (se uusi valkoinen malli), mutta suuret pelikaupat ja –hallit loistivat poissaolollaan. Ehkä ne oli piilotettu tai sitten emme vain osanneet etsiä. Niin tai näin, olin odottanut enemmän Japanin tyyppistä tunnelmaa. Nyt se jäi vähän muun glamourin varjoon.
Messuilla tuli sentään kokeiltua pelimaailman uusia innovaatioita, kuten langatonta Guitar Hero –ohjainta. Olin havaitsevinani siinä pientä latenssia, mutta se luvattiin korjata lopulliseen versioon. Myös kaikenlaista Wii- ja PS3-oheissälää esiteltiin kovasti. Ja kuten kiinalaiseen tyyliin kuuluu, oli kyseisistä laitteista jo paikalliset kiinaversiot kokeiltavana.
Kaikkiaan reissu oli menestys. Otimme hurjasti kuvia, jotka jaksan toivottavasti jossain välissä pumpata Flickriin. Uusia kokemuksia tuli paljon ja uskon että tuliaisetkin kelpaavat.
Oikeastaan ainut asia mikä harmittaa on Helsinki-Vantaan tuuheakulmainen tullisetä, jonka mielestä olin ostanut sukulaisille liikaa lahjoja. Luulin tosissani että tuontirajat koskivat vain viinaa ja tupakkaa, mutta eihän se ihan niin mene. 175 euroa on ehdoton katto ja nyt oppirahoja piti pulittaa 70 euron edestä. Toisaalta 70 euroa on aika vähän siitä, että sai elellä firman piikkiin ulkomailla. Päivärahatkin juoksivat koko ajan.
Suosittelen todellakin vierailemaan Hongkongissa, jos suurkaupungin tunnelma viehättää. Brittien luoma länsimainen turvaverkkokin on yhä löyhästi olemassa, jonka ansiosta katujen nimet ja opasteet ovat englanniksi. Ei siis syytä huoleen. Hongkongin hintataso on toisaalta aika kova, mutta ainakin ensimmäistä kertaa Aasiaan matkaavalle paikka tarjoaa niin paljon nähtävää, että matkaan sijoitettu raha maksaa itsensä takaisin upeina muistoina.
(Kuvassa tuliaisia. Katsottiin lentomatkalla Totoro ja ihastuin siihenkin. Olen super-hyvä ihastumaan)