Onko tämä hauskaa?

Pelaajaboardilla tuli juttua japanialaisten viimeisimmästä villityksestä – raiskauspelistä. Mielikuvituksekkaasti nimetty Battle Raper II on etenkin länsimaisin silmin varsin omituinen teos. Raiskaus kun ei kuulosta edes digitaalisessa muodossa kovinkaan viihdyttävältä.

Tsekkailin läpi noita japanilaisjulkaisijan kuvakaappauksia ja meno näyttää… noh, japanilaiselta. Pikkutytöt peuhaavat koulupuvuissaan ja sedät kurkkivat hameiden alle. Paitsi että Battle Raperissa mennään vieläkin pidemmälle. Tavoitteena on piestä vastustaja siihen kuntoon, että tirkistelystä voi siirtyä suoraan kakkos- ja kolmospesälle, kulkematta lähtöruudun kautta.

Kuulostaa vahvasti siltä, että kyseinen äpöstys ei Eurooppaan ole tulossa. Ja hyvä niin. Meinaan että raiskauspelille ei kyllä ole mitään oikeutusta. Toisaalta voidaan kysyä, onko muu väkivalta yhtään sen hyväksyttävämpää. Kaikki se hakkaaminen, potkiminen ja ampuminen mistä on tullut nykypeleissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Mikä on ylipäätään käsityksemme hyvästä viihteestä?

Muistan kun isä katseli joskus olkani yli pelaamistani. Olin ehkä kymmenen ja ruudulla pyöri Commodoren Target: Renegade, jossa yksinäinen sankari pätkii katujengiltä ja gangstereilta legot laatikkoon pesäpallomailalla. “Onko tuo nyt hauskaa?”, kysyi isä. Sama kysymys taitaa olla edelleen ajankohtainen.