Jotenkin tyypillistä. Pitäisi kerrankin saada tavaraa kulkemaan suuren etelän betoniviidakoista tänne pohjoisempaan avarammille seuduille – ja AKT menee lakkoon. Minun puolestani ÄKT voisi mennä lakkoon, kukaan ei varmaan heitä edes kaipaisi, mutta miksi AKT ja miksi juuri nyt? Piut paut minä pääkaupunkiseudun bussiliikenteestä, kunhan saan pakettini. Onneksi pakettini kulkevat ilmeisti Postin ja Keltaisen kuljetuksen kautta ja vanhana valtionyhtiönä kyseinen taho on lähes immuuni moiselle ammattiliittoilulle – ainakin toistaiseksi, Postin webbisaitin mukaan.
Sen enempää valtakunnansovittelijan roolia leikkimättä, enhän minä edes tiedä mistä heebot sotivat ja kenen puolella pitäisi olla, täytyy kuitenkin kertoa tarina muutaman vuoden takaa, kun ravintolatyöntekijät olivat lakossa. Tästähän tosin on aikaa enemmän kuin siitä, kun aktläiset olivat hanskat tiskissä viimeksi.
Kun lakkoilun aikana menetetty palkka suhteutettiin inflaatioon, lakkoilulla saavutettuihin etuihin ja niin edelleen, tuli viivan alapuolelle luku, jonka mukaan lakkoilijoiden täytyi paiskia kolme vuotta töitä päästäkseen takaisin nollille. Voisi äkkiseltään kysyä oliko parin viikon ammattiliittoloma todellakin sen arvoista?
Toinen kuulemani tarina kyseisen lakon ajoilta kuvaili ravintola-alan yrityksen, jolla oli 11 työntekijää. Vuoden kuluttua lakosta työntekijöitä oli enää 5. Miksi? Lakon aikana tuli ilmi, että vähemmälläkin pärjätään. Menikö se nyt niin kuin piti? No eihän se mennyt.
Ammattiliittoihin kuulumattomana tulee äkkiseltään mieleen, että onko tässäkin kyse lakko-oikeuden harjoittamisesta sillä perusteella, että se on oikeus lakkoilla parin vuoden välein – oli oikeastaan aihetta tai ei. Kaikkea ei tarvitse tehdä vain siksi, että voi tehdä jotain.
Noh, kunhan avauduin huolestuneisuuttani kyseisten pakettien kulkeutumisen suhteen, olen nimittäin hiukan huono odottamaan uusia leluja postissa. Päivän provopaketin jälkeen voinkin todeta hurmuri-Cruisemme puolesta: Hyvää Naistenpäivää naiset ja naisenmieliset!
One reply on “Keisarikunta lakkoilee takaisin”
Bussilakostahan näyttää muodostuneen oikein jokavuotinen riesa. Onneksi olin kaukaa viisas (ja läheltä komea) ja muutin jo ajat sitten keskustaan asumaan. Täällä se vaan ratikka kulkee ja elämä hymyilee.
Ai juu, ja vaikka dessu ehti ensin, niin hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille myös minun puolestani!