Elämä alkaa taas voittaa. Tänään ei enää ollut kuumetta ja kaverit tulivat piristämään.
Pidimme varjo-olympialaiset, jossa pelattiin kilpaa uutta Torino 2006 -peliä. Kalle voitti lopulta kultaa, Esa sijoittui hopealle ja minulle jäi pronssi. Jouni, Katja ja Olli jäivät mitaleitta.
Yleinen mielipide pelistä oli tyrmistynyt. Pelattavuudeltaan kyseessä on eittämättä eräs huonoimmista koskaan näkemistäni urheilupeleistä. Jopa Commodore 64:lle on tehty kehittävämpiä tuotoksia.
Joiltain osa-alueilta Torino 2006 tuntuu olevan huonompi kuin sen 20 vuotta vanhat esikuvat. Esimerkiksi mäkihypyssä tuulen suuntaa ja voimakkuutta ei voi hyödyntää lainkaan, ja hyppyasennon säätelykin on toteutettu vähän niin ja näin. Muut lajit ovat vielä hirveämpiä ja perustuvat lähinnä näppäimistön hakkaamiseen tietyssä tahdissa. Jostain syystä kaksi pelaajaa ei voi pelata samalla ruudulla, jolloin kisailu on huipputylsää. Ja kukakohan neropatti keksi senkin, että peliin voi osallistua vain neljä osanottajaa kerrallaan? Takakannessakin väitetään virheellisesti: “compete against up to 4 of your friends…”
Mukava päästä taas töihin! Saa hyvällä omallatunnolla kehua tai haukkua peliviihdettä.