Categories
Pelit

Black

Black on räiskintäpelien Burnout

Jos räiskintä kiinnostaa vähääkään, kannattaa lisätä Criterion-pelitalon kehittelemä Black odotuslistalle. Pelasin tänään toimistolla pari kenttää läpi ja olin ihan myyty. Kyseessä on todellinen vastaveto puuduttaville seikkailuhiippailuille – ja vieläpä pirun näyttävä sellainen!

Ensi kuun Pelaajan mukana tulee Blackin demo, jonka perusteella voi itse kukin päätellä uppoaako arcade-räiskintä.

Categories
Pelit

Tulipallo tuli ja meni

Vanhoja pieruja kerrakseen

Terveisiä Per.. inteinteikkäästä Turusta. Fireball ei ollut kaksinen kokemus, mutta enpä nyt muutenkaan ole jalkapallomiehiä.

Backstagella oli sentään ihan letkeä tunnelma. Tarjoilu pelasi ja tuttuihin törmäsi tämän tästä. Miikka oli ottanut ajanvietteeksi mukaan DS:n erinomaisen Phoenix Wright: Ace Attorneyn, jota pelatessa aika kului vähän turhankin nopeasti. Jos pelimaailman paras oikeussalidraama ei ole vielä tuttu, kannattaa lukaista vaikka Ossin ennakko Pelaajalehti.comista.

Categories
Henk.koht.

Käytännön psykologiaa: Keisarin uudet vaatteet

Keisarin uudet vaatteet

H.C. Andersenin satuklassikko Keisarin uudet vaatteet kertoo miehistä, jotka tekevät silmänkääntötempun koko kansalle. Tarinasta on tullut vertauskuva hyväuskoisten hölmöjen huijaamiselle. Yleensä keisarin uudet vaatteet nähdään jonkun muun yllä, mutta jos katsoo itseään tarkasti, voi omissa asusteissaankin huomata jotain yllättävää. Tarina keisarin uusista vaatteista on ajaton, koska se käsittelee ihmisen olemuksen muuttumatonta ominaisuutta: ihmisen tarvetta tulla hyväksytyksi.

Alusvaatteet

Ihminen on laumaeläin, ja lauman jäsenyys edellyttää, että muu lauma hyväksyy yksilön mukanaolon. Mikään sosiaalinen ryhmä ei pysy koossa ilman yhdistäviä tekijöitä: ryhmät voivat muodostua yhteisen harrastuksen, ammatin, aatteen tai jonkin muun vastaavan tekijän ympärille. Ihminen hahmottaa paikkansa yhteiskunnassa jäsenyyksiensä kautta ja kuvailee itseään ominaisuuksilla, jotka ovat ryhmiä yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi porvari, opiskelija, pelaaja, reserviläinen, toimittaja, HIFK-fani ja luonnonsuojelija ovat kaikki piirteitä, jotka yhdistävät ihmisen tiettyyn ryhmään.

Keisarin uudet räätälit tiesivät, miten tärkeää ryhmän hyväksynnän säilyttäminen on yksilölle. Ryhmään kuuluakseen ihmisellä joitakin aiheita koskevien mielipiteiden tulee olla tietynlaisia, muuten yhteys muuhun ryhmään heikkenee. (Esimerkiksi pelaaja, jonka mielestä pelit ovat lapsellista ajanhukkaa, ajautuu etäämmäs pelaajien ryhmästä ja joutuu siitä
erilleen.) Ryhmän “järjestyssäännöt” muodostuvat yleensä luonnostaan enemmistön näkemysten mukaisiksi, ja ne saavat auktoriteettinsa siitä, että niiden koetaan olevan enemmistön mielipide.

Pelipaita

Keisarin uudet räätälit iskivät tässä kohdassa. He onnistuivat vakuuttamaan ryhmän (tässä tapauksessa koko valtakunta) siitä, että se, mitä he sanoivat, on enemmistön mielipide. Yksi kerrallaan he huijasivat hovin väen puolelleen, ja lopulta kaikki uskoivat kaikkien muiden pitävän totena räätälien tarinaa vaatteista, joita tyhmät eivät näe. Jokainen vaatteiden kauneutta kehunut pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi ja ryhmän narriksi.

On helppoa naureskella tyhmälle hoviväelle, joka ei tajunnut, mistä oikein oli kysymys. Hankalampaa on miettiä, missä määrin itse käyttäytyy samalla tavalla. Uuteen ryhmään liittyessään pitää aina opetella “talon tavoille”: mitä asioita (ajatus, tuote, henkilö, toinen ryhmä tms.) pidetään hyvinä ja mitä huonoina, mikä on ryhmän “virallinen kanta” mihinkin asiaan. Uusi jäsen ei ole luultavasti tutustunut kaikkiin ryhmän toimintaa sivuaviin asioihin. Hänellä ei ole niihin omaa kantaa, joten helpointa on omaksua enemmistön näkemys asiasta.

Hyvä esimerkki on alan klassikoiden kaanon, joita tulee arvostaa, vaikka ei olisi siihen kuuluviin teoksiin tutustunutkaan. Esimerkiksi pelaaja-yhteisö katsoo pitkin nenänvartta tulokasta, joka ei ymmärrä antaa asiaankuuluvaa arvostusta vaikkapa Civilizationin tai Star Control II:n kaltaisille uusien standardien asettajille. Sama asia tapahtuu useimpien muidenkin tärkeiksi julistettujen asioiden kohdalla. Kuinka moni on lukenut Seitsemän veljestä -kirjan? Kuunnellut laajasti Mozartin tuotantoa? Tutustunut kvanttimekaniikan teoreemiin? Lukenut lakikirjan? Heitä on paljon vähemmän kuin niitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kaikilla yllä olevilla asioilla on jotakin (tarkemmin määrittelemätöntä) pysyvää arvoa.

Jos arvostaa jotain asiaa vain siksi, että sitä kuuluu arvostaa, on lähellä keisarin uusia vaatteita. Olennaista keisarin uusissa vaatteissa on, että ihminen on valmis uskomaan jotain sen vuoksi, että hän on vakuuttunut muiden uskovan saman asian. Omaa mielipidettä ei voi muodostaa kaikista maailman asioista, joten joudumme – useammin kuin uskommekaan – luottamaan muihin ilman järkisyitä.

Housut jalkaan

Onko mitään tehtävissä? Ei kovin paljoa. Ongelman tiedostaminen ei johda laadulliseen muutokseen hölmöstä viisaaksi. Mutta jos pohtii, missä asioissa ”oma mielipide” onkin pelkkää enemmistön seuraamista, voi saada käyttöönsä hieman lisää pelimerkkejä. Määrällinen muutoskin on toki askel parempaan suuntaan.

Päällystakki

Muiden käytös vaikuttaa minuun, mutta myös minä vaikutan muihin. Ryhmä vaikuttaa muihin samalla tavalla kuin minuunkin, ja ryhmän vaikutus tapahtuu sen jäsenten välillä. Jos olen vakuuttunut keisarin uusien vaatteiden tyylikkyydestä, yritän – niin tietoisesti kuin tiedostamattakin – vakuuttaa muitakin asiasta.

Sopivissa olosuhteissa voi käydä niin, että kukaan ryhmän jäsen ei syvällä sisimmässään ole samaa mieltä ”yleisen mielipiteen” kanssa, mutta jokainen uskoo jokaisen muun kannattavan sitä, ja esittää sen vuoksi yleisen mielipiteen kannattajaa.

Status quo ylläpitää itse itseään, ja tilanteen purkautuminen vaatii ulkopuolisen väliintuloa, sillä yksittäinen ryhmän jäsen ei yleensä uskalla lähteä vastustamaan itsestään selviltä vaikuttavia asioita. (Sadun lopussa pieni lapsi, joka ei ollut vielä sisäistänyt yhteisön arvoja, sanoo: ”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!”) Esimerkki: kun kertoo stereotyypiaan nojaavan vitsin jostakin vähemmistöstä, vahvistaa kuulijoiden käsitystä siitä, millaisena kaikki muut pitävät heitä.

Categories
Pelit

Hesari varasti ideani

Nintendogs-virtuaalikoira

Helsingin sanomat kertoo saaneensa loistavan idean. Otetaan DS:n Nintendogs-koirasimulaattori ja pyydetään oikaa koiraharrastajaa vertailemaan virtuaalipiskiä aitoon asiaan. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että täsmälleen sama idea toteutettiin Pelaajalehti.comissa jo lokakuussa – heti Nintendogsin julkaisuviikonloppuna!

Nyt pitäisi varmaan olla vihainen Hesarille. Jostain syystä minua kuitenkin hymyilyttää. Siinä vaiheessa kun valtakunnan suurin sanomalehti alkaa kopioida ideoitani, tiedän tekeväni aika hyvää työtä. Se on miehekäs tunne.

Categories
Pelit

Pelaajilla on vaikutusvaltaa

Pelikoneet pian perussettiä?

Microsoft kertoi, että uudenaikaisten HDTV-huipputelkkareiden myynti on täysin pelaajien varassa. Esimerkiksi Suomessa ei vielä pitkään aikaan nähdä HDTV-lähetyksiä, joten skarppia kuvaa voi toistaiseksi ihailla vain Xbox 360 –peleissä.

Peliteollisuus ohjailee myös muiden viihdelaitteiden kehitystä. Kuten DVD-levyn seuraajia. Hollywoodille riittäisivät perinteiset DVD-levyt, mutta peliteollisuuden tarpeisiin kiekot ovat auttamatta liian ahtaita. Tarvitaan uutta tekniikkaa, jotta pelaajat voivat loksautella leukojaan yhä näyttävämpien pelien ääressä.

On mielenkiintoista nähdä mihin asti pelaajien vaikutusvalta ulottuu. Tuleeko pelikoneista vielä jonakin päivänä osa modernia sisustusta? Vai onko pelaava ihminen täysin kelvoton esikuva valtavirran kulttuurille?

Categories
Henk.koht.

Fel-Don, väärä mafioso

Say hello to my little friend.

Elämäni tuntuu välillä aika epätodelliselta. Etenkin tänään, kun sain kuulla asuvani jonkun mafiamiehen kämpässä.

Rikospoliisista soitettiin puolen päivän aikoihin ja siellä kyseltiin jos jonkinlaisia kysymyksiä. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, piilottelenko asunnossani kenties jotain alamaailman karkulaista. Kesti melko kauan vakuutella, että ensinnäkin asun onnellisesti itsekseni enkä toisekseen toimi kenenkään kuriirina, palkkamurhaajana tai edes pahaisena luukuttajana, kiitos kysymästä.

Tietenkin voi olla, että kyseessä onkin vaan aprillipila. Tosi sairas sellainen. Toivon ainakin ihan sydämestäni, ettei tähän pilaan liity polvien putkitusta, sisilialaisia solmioita tai muuta epämiellyttävää. Räjähtävä näppäimistökin voisi olla aika kamala yllät

Categories
Henk.koht.

Vuoden 2006 ekat pelibileet

Fireball

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuoden ensimmäinen pelitilaisuus. Pro Evolution Socceria, herkkuja ja juomista. Kuulostaa kivalta. Paitsi että pitäisi matkustaa…

*dramaattista musiikkia*

…Turkuun.

Al Capone oli oikeassa: ilmaisia lounaita ei taida olla olemassa.

Categories
Henk.koht.

Mitä tapahtui Harrolle?

Monet ovat kyselleet miten Harro selvisi syötyään mustekalan. Kuulemma hyvin pyyhkii. Mitä nyt lievää punoitusta ja jotain joutavia sivuoireita vanhentuneen myyntipäivän takia:

Pelitoimittaja-Grönberg syötyään mustekalan.

Categories
Henk.koht.

Marren kekkerit

Markus järjesti pienimuotoiset synttärikemut eilen. Meininki oli hyvä, kunnes jatkopaikkaan ilmestyi erään suomalaisen nuorisosarjan näyttelijöitä riehumaan. Etenkin eräs mullettisankari osoitti tasonsa huutelemalla, tyrkkimällä ja lyömällä satunnaisia yökerhon asiakkaita. Ja hetkeä myöhemmin neniinsä ottaneen tv-kasvon suusta kuultiin aina yhtä ihanan yllättynyt huudahdus: ”ettekste tiedä kuka mä oon?!” Kamerakännyköiden räpsähtely oli huumaavaa.

Pelimaailma ei muuten edelleenkään tunnu heräävän talvihorroksesta. Kuluvan viikonlopun CES-messuilta ei ole kantautunut yhtäkään kiinnostavaa uutista. Kaikkein vähiten PlayStation 3:sta, joka on Nintendo Revolutionin ohella se tämän hetken hypetetyin juttu. En yhtään ihmettelisi, vaikka radiohiljaisuus kestäisi toukokuun E3-messuille saakka. Penseää.

Categories
Henk.koht.

Harro söi mustekalan

Pelitoimittaja mielipuuhassaan

Huttusen mukana Japanista kulkeutunut mustekala kohtasi viimein loppunsa. Vakuumipakattua iljetystä yritettiin tyrkyttää ensin tuliaisena, sitten pikkujoululahjana ja lopulta ihan vaan säälistä. Riisillä täytetty lonkeroveikko ei kuitenkaan saanut monia innostumaan. Lopulta pelitoimittaja-Grönberg rohkaisi mielensä ja ahmi nälissään koko niljakkeen lonkeroineenkaikkineen.

Way to go Harro!

(kuva: Beissi)