Ei tietenkään riitä, että on trendikäs ja on vaihtanut Walk- tai Discmaninsa mp3-soittimeen: myös soittimen ja sen oheistarvikkeiden täytyy olla ajan tasalla. Minulle Applen iPod on ollut weapon of choice vuosien ajan. Ensimmäisen iparin mukana tuli vyökotelo ja kantopussukka, joille molemmille tosin kävi hieman huonosti rankassa käytössä. Viime kesänä hankin uuden podikan värinäytöllä ja tyrmistyin kun oheissälän määrä oli vähentynyt, ilmeisesti kiristynyt kilpailu (ja parisataa tippunut hinta yhdessä teknisen kehittymisen kanssa) oli pudottanut turhat rojut “lisävarusteiksi” BMW-hengessä, ettei kukaan joudu maksamaan ylimääräisestä.
Vaan ei hätää! Hankin kovien pakkasten koulimana nyt omenanpennulle sukat. Ei, iPodillani ei ole jalkoja eikä lääkitystäni ole muutettu. Kyse vain on markkinointijekusta nimetä sukiksi pikkuiset kangaspalat, jotka venytetään soittimen päälle. Tosin tuoteosastolla on ilmeisesti oltu menossa mukana, sillä muikeasti värjätyt suojaimet todella muistuttavat pikkuisia sukkia. Mietin vain, saisiko lapsesta koulittua Apple-fanin jo pienestä pukemalla vauvalle soittimelta ylijäävät sukat: aikuisen jalka kun on selvästi iPodia isompi mutta vauvojen jalat mahtuvat hyvin samaan kokoluokkaan. Sen näkee kunhan iPod-sukupolvi ryhtyy itsensä kopioimiseen.
Kaikki kankaiden ja elektroniikan fuusio ei silti ole hyvästä: Nokialla on ajateltu kauniisti kun kännykän laturijohtoon on laitettu tarranauha johdon kelaamista ja sitomista varten. Minun kokemuksieni perusteella tarran tarkoitus on silti tarttua villasukkaan ja aiheuttaa puhelimen lentäminen lattialle. Ehkä se onkin tarran sekondääritarkoitus: feature, joka pakottaa asiakkaan ostamaan uuden puhelimen tuhotun tilalle?