Käytännön psykologiaa: Keisarin uudet vaatteet

H.C. Andersenin satuklassikko Keisarin uudet vaatteet kertoo miehistä, jotka tekevät silmänkääntötempun koko kansalle. Tarinasta on tullut vertauskuva hyväuskoisten hölmöjen huijaamiselle. Yleensä keisarin uudet vaatteet nähdään jonkun muun yllä, mutta jos katsoo itseään tarkasti, voi omissa asusteissaankin huomata jotain yllättävää. Tarina keisarin uusista vaatteista on ajaton, koska se käsittelee ihmisen olemuksen muuttumatonta ominaisuutta: ihmisen tarvetta tulla hyväksytyksi.

Alusvaatteet

Ihminen on laumaeläin, ja lauman jäsenyys edellyttää, että muu lauma hyväksyy yksilön mukanaolon. Mikään sosiaalinen ryhmä ei pysy koossa ilman yhdistäviä tekijöitä: ryhmät voivat muodostua yhteisen harrastuksen, ammatin, aatteen tai jonkin muun vastaavan tekijän ympärille. Ihminen hahmottaa paikkansa yhteiskunnassa jäsenyyksiensä kautta ja kuvailee itseään ominaisuuksilla, jotka ovat ryhmiä yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi porvari, opiskelija, pelaaja, reserviläinen, toimittaja, HIFK-fani ja luonnonsuojelija ovat kaikki piirteitä, jotka yhdistävät ihmisen tiettyyn ryhmään.

Keisarin uudet räätälit tiesivät, miten tärkeää ryhmän hyväksynnän säilyttäminen on yksilölle. Ryhmään kuuluakseen ihmisellä joitakin aiheita koskevien mielipiteiden tulee olla tietynlaisia, muuten yhteys muuhun ryhmään heikkenee. (Esimerkiksi pelaaja, jonka mielestä pelit ovat lapsellista ajanhukkaa, ajautuu etäämmäs pelaajien ryhmästä ja joutuu siitä
erilleen.) Ryhmän “järjestyssäännöt” muodostuvat yleensä luonnostaan enemmistön näkemysten mukaisiksi, ja ne saavat auktoriteettinsa siitä, että niiden koetaan olevan enemmistön mielipide.

Pelipaita

Keisarin uudet räätälit iskivät tässä kohdassa. He onnistuivat vakuuttamaan ryhmän (tässä tapauksessa koko valtakunta) siitä, että se, mitä he sanoivat, on enemmistön mielipide. Yksi kerrallaan he huijasivat hovin väen puolelleen, ja lopulta kaikki uskoivat kaikkien muiden pitävän totena räätälien tarinaa vaatteista, joita tyhmät eivät näe. Jokainen vaatteiden kauneutta kehunut pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi ja ryhmän narriksi.

On helppoa naureskella tyhmälle hoviväelle, joka ei tajunnut, mistä oikein oli kysymys. Hankalampaa on miettiä, missä määrin itse käyttäytyy samalla tavalla. Uuteen ryhmään liittyessään pitää aina opetella “talon tavoille”: mitä asioita (ajatus, tuote, henkilö, toinen ryhmä tms.) pidetään hyvinä ja mitä huonoina, mikä on ryhmän “virallinen kanta” mihinkin asiaan. Uusi jäsen ei ole luultavasti tutustunut kaikkiin ryhmän toimintaa sivuaviin asioihin. Hänellä ei ole niihin omaa kantaa, joten helpointa on omaksua enemmistön näkemys asiasta.

Hyvä esimerkki on alan klassikoiden kaanon, joita tulee arvostaa, vaikka ei olisi siihen kuuluviin teoksiin tutustunutkaan. Esimerkiksi pelaaja-yhteisö katsoo pitkin nenänvartta tulokasta, joka ei ymmärrä antaa asiaankuuluvaa arvostusta vaikkapa Civilizationin tai Star Control II:n kaltaisille uusien standardien asettajille. Sama asia tapahtuu useimpien muidenkin tärkeiksi julistettujen asioiden kohdalla. Kuinka moni on lukenut Seitsemän veljestä -kirjan? Kuunnellut laajasti Mozartin tuotantoa? Tutustunut kvanttimekaniikan teoreemiin? Lukenut lakikirjan? Heitä on paljon vähemmän kuin niitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kaikilla yllä olevilla asioilla on jotakin (tarkemmin määrittelemätöntä) pysyvää arvoa.

Jos arvostaa jotain asiaa vain siksi, että sitä kuuluu arvostaa, on lähellä keisarin uusia vaatteita. Olennaista keisarin uusissa vaatteissa on, että ihminen on valmis uskomaan jotain sen vuoksi, että hän on vakuuttunut muiden uskovan saman asian. Omaa mielipidettä ei voi muodostaa kaikista maailman asioista, joten joudumme – useammin kuin uskommekaan – luottamaan muihin ilman järkisyitä.

Housut jalkaan

Onko mitään tehtävissä? Ei kovin paljoa. Ongelman tiedostaminen ei johda laadulliseen muutokseen hölmöstä viisaaksi. Mutta jos pohtii, missä asioissa ”oma mielipide” onkin pelkkää enemmistön seuraamista, voi saada käyttöönsä hieman lisää pelimerkkejä. Määrällinen muutoskin on toki askel parempaan suuntaan.

Päällystakki

Muiden käytös vaikuttaa minuun, mutta myös minä vaikutan muihin. Ryhmä vaikuttaa muihin samalla tavalla kuin minuunkin, ja ryhmän vaikutus tapahtuu sen jäsenten välillä. Jos olen vakuuttunut keisarin uusien vaatteiden tyylikkyydestä, yritän – niin tietoisesti kuin tiedostamattakin – vakuuttaa muitakin asiasta.

Sopivissa olosuhteissa voi käydä niin, että kukaan ryhmän jäsen ei syvällä sisimmässään ole samaa mieltä ”yleisen mielipiteen” kanssa, mutta jokainen uskoo jokaisen muun kannattavan sitä, ja esittää sen vuoksi yleisen mielipiteen kannattajaa.

Status quo ylläpitää itse itseään, ja tilanteen purkautuminen vaatii ulkopuolisen väliintuloa, sillä yksittäinen ryhmän jäsen ei yleensä uskalla lähteä vastustamaan itsestään selviltä vaikuttavia asioita. (Sadun lopussa pieni lapsi, joka ei ollut vielä sisäistänyt yhteisön arvoja, sanoo: ”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!”) Esimerkki: kun kertoo stereotyypiaan nojaavan vitsin jostakin vähemmistöstä, vahvistaa kuulijoiden käsitystä siitä, millaisena kaikki muut pitävät heitä.