Categories
Henk.koht.

Väärin sammutettu?

Kyseenalaista huomiota tavoittelemassa?

Kansallismieliset järjestöt tuovat useimmille mieleen vain negatiivisia asioita. Tuntuu luonnolliselta ajatella, että ‘ne’ ovat väärässä ja ‘me’ oikeassa. Tämän jaottelun ylläpitämiseen on innoittanut Suur-Suomea haikailevien ryhmien toiminnasta kertova uutisointi: rikokset tuntuvat olevan ainoa asia, jonka avulla rikotaan uutiskynnys.

Tätä peruskuviota on hämmentänyt äskettäin uutisointi Blood & Honour –järjestön Suomen jaoston tekemä noin 4000 euron lahjoitus sotainvalideille. Blood & Honour on
kansainvälinen valkoista ylivaltaa saarnaava järjestö, jonka arvomaailma on sangen kaukana liberaalista demokratiasta. Sotainvalidien järjestö ovat olleet vaivaantuneita saamastaan huomionosoituksesta, sillä yhteistoiminta avoimesti rasistisen organisaation kanssa ei ole mieluista julkisuutta.

Tilanteen lähempi tarkastelu paljastaa eräitä mielenkiintoisia tulkintaan liittyviä ongelmia. Esimerkiksi tekoja arvioidessa ihminen kiinnittää helposti huomionsa teon sijasta tekijään. Ne ovat pahoja/väärässä/rasisteja, joten kaikki, mitä ne tekevät, on väärin. Ongelma on vanha, sillä jo Raamatusta löytyy tarina laupiaasta samarialaisesta.

Kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset Karl Popper analysoi essentialismiksi kutsumaansa ajatusvirhettä. (Essentia on latinaa ja tarkoittaa olemusta.) Essentialismi on uskoa siihen, että aatteilla on perimmäinen olemus, joka ei riipu mitenkään aatteiden käytännön toiminnasta. Jos essentialismi leimaa jonkun asian hyväksi tai pahaksi, se pysyy sellaisena, vaikka se tekisi päinvastaista. Puheena olevassa lahjoitustapauksessa essentialistinen virhepäätelmä johtaa ristiriitaan seuraavalla tavalla:

  1. Sotainvalidien tukeminen on hyvä asia.
  2. Blood & Honour on äärioikeistolainen ja siksi väärässä kaikessa mitä se tekee.
  3. Blood & Honour tuki sotainvalideja.
  4. Sotainvalidien tukeminen on hyvä ja huono asia.

Hyvä on, pahoiksi koetuissakin ihmisissä voi olla hyviä puolia. Mutta mitä sitten? Niissä on kuitenkin enemmän pahaa kuin hyvää. Vai oletko sinä natsi?

Ihminen jäsentää asioita vastakohtaparien kautta. Pahaa ei ole olemassa ennen kuin on myös hyvää. Leimatessaan jonkun asian pahaksi ihminen sanoo samalla – huomaamattomasti ja rivien välissä – olevansa itse hyvä. Nuo ovat pahoja, enkä minä kuulu niihin, joten minä olen hyvä. Tämä virhepäätelmä on vaarallinen. Pahaa vastustava ei ole automaattisesti hyvä, vaan vastakkainen on yleensä kaksi eri pahaa. (Itse asiassa pahaa parempi ilmaisu olisi
yksityinen etu.)

Jokaisessa aatteessa on välttämättä sekä hyviä että huonoja puolia. Essentialismiin kuuluu, että oman asian olemuksena pidetään hyviä puolia, ja huonot puolet ovat vain sivuseikka; vastapuolen asia tulkitaan taas päinvastoin. Esimerkiksi Blood & Honour on rasistinen ja se kunnioittaa suomalaisten sotainvalidien antamaa uhria. Onko järkevää sanoa, että kaikki
mitä se tekee on joko hyvää tai pahaa? Mielestäni ei.

Näitä seikkoja kannattaa ajatella, kun kuulee puhuttavan hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Blood & Honour ei suinkaan ole ainoa, joka väittää yleiseksi eduksi (valkoinen ylivalta) yksityistä etuaan (kuinkas sattuikaan, että luonnostaan muiden yläpuolella olemme me ettekä te). Me kaikki teemme niin. Asian kieltämisen sijasta on järkevämpää miettiä, missä asioissa itse hämärtää oman edun ja yleisen edun välistä rajaa.

5 replies on “Väärin sammutettu?”

Ach, designed; kaikessa viihteessä yksinkertaistetaan asioita. Muuten ei voisi olla viihdettä. Lapsellisemmassa enemmän ja vähemmän lapsellisessa vähemmän.

Mutta, on aivan totta – itse en edes kulmakarvojani kohottanut tuosta lahjoituksesta. Ajattelin vain, että ihan hyvä että joku lahjoittaa. Ei sillä ole oikeasti väliä kuka on kyseessä.

Blood&Honour on mielestäni edelleen epäkäytännölinen tavoitteiltaan, mutta he tekevät jotakin hyvää. Ei se, että tekee jotain hyvää jollekin muulle nosta ketään sen suurempaan asemaan. Se on hyvä esimerkki keneltä tahansa kenelle tahansa, hyvän tekeminen ja yhteishyvistä asioista välittäminen tavalla joka ei varsinaisesti ole keneltäkään pois.
Esimerkkiin ei vain pitäisi liikaa sisäistää muita käsitteitä jotka liittyvät tapahtuneeseen.

Mutta, onhan sille syitä, miksi julkkikset ja poliitikot tekevät niin paljon avointa hyväntekeväisyystyötä. Saadakseen sen sädekehän päänsä ylle ja kaikkien mielipiteet puolelleen. ‘Se tekee hyvää, täten se on hyvä’.

Mainiosta kirjouksestasi viisastuneenakin väitän, että “terrostien kanssa ei neuvotella” -periaate pätee tähänkin asiaan. Tuskin kukaan itse tekoa pitää oikeasti huonona asiana.

Antti:
Kuka määrittelee mikä on terroria ja mikä reaalipolitiikkaa? Länsimaiden hallitseman globaalin talouden sivutuotteena kuolee kolmannen maailman asukkaita köyhyydestä johtuviin syihin, mutta meidän mielestämme se on hyväksyttävissä oleva hinta – emmehän me siitä kärsi.

Totalitaarisia ideologioita pohtiva saa laajennettua perspektiiviään kysymällä: “Kumpi on sietämättömämpää, epäoikeudenmukaisuus vai epäjärjestys?” Kun muotoilee kysymyksen näin, huomaa helpommin, että yhteiskunnallisissa kysymyksissä on pohjimmiltaan kyse määrällisistä eikä laadullisista eroista. Kukaan tuskin haluaa täydellisen järjestelmällistä yhteiskuntaa, jossa yksilö on vain ratas koneistossa (fasismi), eikä liioin yhteiskuntaa, jossa ei ole mitään sääntöjä ja rajoituksia yksilön toiminnalle (anarkia). Jos asettaa ihmiset järjestys-oikeudenmukaisuus -akselille, huomaa, että mikä tahansa jako kahteen toisistaan laadullisesti eroavaan luokkaan on mielivaltainen.

Ääriryhmien leimaaminen terroristeiksi on hankalaa, koska ei voida sanoa, milloin mielipide muuttuu äärimmäiseksi. Vetää rajan mihin tahansa, jää rajaviivan läheisyyteen aina ihmisiä, joiden sympatiat ovat “niiden” puolella, sillä hehän ovat todella lähempänä ääriryhmän reunaa kuin “normaaliksi” määritellyn osan keskikohtaa.

Hyvä esimerkki ääriryhmien kieltämisen ongelmista saadaan Leniniltä. Kun hän nousi valtaan, julistettiin vallan olevan kansalla, ja sitä alettiin puolustaa kansan vihollisilta. Kansan vihollisia olivat ensin vanhan tsaarinvallan kannattajat, sitten porvarilliset demokraatit, sen jälkeen maltilliset sosialistit, ja lopulta Leninin oman puolueen toisinajattelijat. Stalinin jatkettua siitä mihin Lenin kuollessaan jäi, lopputulos oli, että kansan vihollisia olivat kaikki paitsi Isä Aurinkoinen itse. Jos julistaa jonkun aatteen kannattajat ääriryhmäksi, ääriryhmän määrittelevä raja alkaa luonnostaan venyä, ja lääke paljastuu lopulta tautia pahemmaksi.

Mitä mieltä minä sitten olen Blood & Honourista? Kyseenalaistan osia heidän ohjelmastaan, mutta niin teen muidenkin ideologioiden ohjelmien suhteen. Samalla yritän kuitenkin vertailla omaa kantaani toisten kantoihin ja havaita, mitkä puolueettomina tosiseikkoina pitämäni asiat ovatkin toiselta kannalta katsottuna pelkkiä mielipiteitä. Minulla on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

Leave a Reply to olli Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *