Helsingin sää alkaa muistuttaa yhä enemmän Kööpenhaminassa viettämääni talvea. Keskustassa ei ole tullut edes lunta, vain pari hassua hiutaletta. Tänään lämpömittari näytti jälleen punaista. Sen kunniaksi käppäilin hetken pihalla syksykamppeissa, farkkutakin kaulukset pystyssä ja ilman lapasia. Tällaisiin talviin voisi vaikka tykästyä. Räntä ja loska eivät ole minun juttujani.
Hyvistä keleistä ei kuitenkaan ole mitään iloa, kun kaikki illat ovat menneet lopputyötä naputellessa. Poikkeuksena oli viime torstai, jolloin kävin Electronic Artsin vieraana leikkimässä sotaa hotelli-Presidentin kellareissa. Tunnin valopyssytaistelun aikana unohtuivat tuottavuusmittarit ja muut kouluhommat. Hauskaa oli myös se, että alivoimainen terroristijoukkomme kukisti suvereenisti Lassi Kurkijärven ja kumppaneiden johtamat kommandot.
Sotimisen jälkeen meidät vietiin taksilla Scandicin kattosaunaan nauttimaan virvokkeita. Minä skippasin ilmaiset viinakset ja keskityin ruokapuoleen. Mauttomiin opiskelijalounaisiin tottuneelle rapujen ja muiden herkkujen ahmiminen voittaa kivan pikku hiprakan miten päin tahansa. Varsinkin kun samalla sai aitiopaikalta ihmetellä öistä Töölönlahtea.
Valmistuminen on muuten tosi lähellä. Enää pitäisi viimeiset rästitentit puristaa kuntoon ja oikoluetuttaa se lopputyö. Odotan mielenkiinnolla mitä sen jälkeen tapahtuu. Vajaat 20 vuotta kestäneen opiskeluajan jälkeen sitä on jo niin laitostunut, että työelämään siirtyminen tuntuu ihan hullulta ajatukselta.