Sojorgen! Tutkimusmatkani pohjoismaisen pallotuolimusiikin parissa jatkuu. Tänään otin käsittelyyn islantilais-italialaisen Emiliana Torrinin – valitettavasti vain levyn muodossa.
Emiliana Torrinin ääni on ihana. Siinä on samanlaista fiilistä kuin Björkissä, mutta paljon koskettavampaan kuoreen pakattuna. Melodiat ovat poikkeuksetta hidastempoista maalailua kevyillä electronica-kikkailuilla höystettynä. Minä pidän siitä niin, että riipaisee.
Oikeita akustisia soittimiakin on käytetty useammassa kappaleessa, vieläpä hyvin. Kitaranäppäilyistä tulee mieleen eräs takavuosien taiteilijakaksikko, joista toinen oli oikea artisti ja toinen pelkkä Art – siis Simon & Garfunkel. Voisin helposti kuvitella heidän äänensä kitarasäestyksen rinnalle. Eilen minulle kerrottiin, että Emiliana Torrini on laulanut The Sound of Silence –kappaleen poikien kunniaksi. Se olisi mukava kuulla.
Törmäsin Torriniin sattumalta. Hän esiintyi Thievey Corporationin kanssa. Oikeastaan juuri The Richest Man In Babylon –albumin herkistelevä Heaven’s Gonna Burn Your Eyes pakotti tekemään etsiväntyötä Punavuoren levykaupoissa. Kesti aika kauan, mutta lopulta oikea nainen löytyi. On kuulemma esiintynyt Sormusten Herra –leffassakin, sanoi myyjä. Oli mennyt ohi minulta.
Sekä vuonna 2000 julkaistun Love in the Time of Sciencen että tänä vuonna kauppoihin tulleen Fisherman’s Womanin intiimit lumoavat biitit ovat tällä viikolla kaikuneet niin ahkerasti isältä saaduista kaiuttimista, että olen alkanut vakavasti harkita islantilaisen tyttöystävän hankkimista. Harmillisesti niitä ei taida niin helposti löytää. Ei edes Punavuoresta. Ehkäpä kanitan tietokoneeni ja lennän Reykjavikiin.
It might have been a while
Since you could trust
That someone really caresWhen people like us
Meant to go ’round in pairs