Ei pitäisi lueskella nettikeskusteluja peleistä, jos tarkoituksena on säästää rahaa. Lankesin taas fanipoikien hypetykseen ja hankin lisää pelattavaa hyllyyni. Eihän tuossa ole kuin vasta viisi avaamatonta peliä ennestään…
Tällä kertaa innostuksen kohteena oli Gradius V, eli kaksiulotteista räiskintää vanhanajan tyyliin. Nyt on meneillään sellainen kausi, etten oikein malta paneutua pelaamiseen. Tahdon vaihteeksi pelkkää aivotonta viihdettä ilman monen illan sitoutumista. Siihen saumaan Gradius sujahtaa oikein mallikkaasti.
Haastetta Gradius V:ssä on kuitenkin aika V:n paljon. Jämähdin jo kakkoskentän loppuun, jossa Kiasmasta karannut jättimäinen sähkövatkain tuhosi alukseni ainakin kymmenen kertaa putkeen. Koska halusin nähdä muitakin kenttiä, säädin vaikeustasoa helpommaksi. Meno jatkuikin aika leppoisasti seuraavan tason loppuun saakka, kunnes sain taas selkääni. Tällä kertaa patonkeja ampuvalta taistelufregatilta. Patongit saattoivat tosin olla lasereita, tai muuta vaarallista, koska niiden jäljiltä avaruusaluksestani oli jäljellä pelkät saranat.
Yllättäen rankka vaikeustaso ei inhottanut, kuten Ninja Gaidenissa. Päinvastoin Gradiuksen parissa tuli mieleen ihan lapsuus, jolloin kaikki pelit olivat vähintään yhtä vaikeita. Ei silloin valitettu tai harmiteltu, vaan nautittiin pelien tarjoamasta haasteesta. Paitsi kun isä tuli kesken kaiken katsomaan uutisia ja kymmentuntisen vääntämisen jälkeen ei ruutuun ilmestynytkään hurja loppuvastustaja, vaan Arvi Lind.
Jos vaikeustaso ei ole este ja silmitön räiskintä kiinnostaa, kannattaa Gradius V poimia talteen. Ei siitä nyt täyttä hintaa kannata maksaa, mutta pienissä erissä se on mitä mainioin aivojen nollaaja. Hintakaan ei kirpaise, sillä peli irtoaa Play.comista alle kymmenen punnan.
2 replies on “Gradius V pullistaa suonta”
Enpä taida hehkuttaa niitä “osta MGS” -juttuja enää, ettet suutu ^^;
Se on kummallista kyllä, miten nopeasti pelaaminen, määrä ja laatu, putoavat jos on “oikeaa” tekemistä, oli se sitten töitä tai bailaamista. Toisaalta, välillä iskee armoton kyllästyminen niihinkin, ja nyt istun koneella suorastaan mielelläni pelailemassa sen sijaan, että kuuntelisin miten kaveriporukka yrittää haastaa Salkkareiden käsikirjoituksen dramaattisissa käänteissä.