Taas mennään. Uskollinen kertojanne kerää iskuja puolestanne moshpitissä. 8. Tuskafestivaali starttaa perjantaina. Tässä ennakkoja.
(Tämänvuotinen juttu jää hieman torsoksi, sillä feldon.netin budjetti riitti vain perjantai-lippuun. Se ei onneksi ole suuri takaisku, sillä perjantain pääesiintyjä Monster Magnetin jälkeen jokainen muu yhtye lumpsahtaa ynnä muut-laariin. Gonzo tai kuolema –formatilla mennään silti, joten vauhtia riittää. Kiinnittäkää turvavyöt, sillä nyt ei enää neuvotella!)
Tuska sen kun lisääntyy. Festivaali-alue on hankkinut elintilaa entistä enemmän, joten tänä vuonna 11.000 mustapaitaa päivässä pääsee uhraamaan kuulonsa metallin jumalille. Ruotsi-mättö vuoti viime vuonna ylitse, ja tänä vuonna tamppausta tarjoilee heterogeenisempi joukko karvapäitä. Äänenpainetta lisäävät mm. amerikkalaiset (Monster Magnet, Testament), norjalaiset (Dimmu Borgir), saksalaiset (Gamma Ray, Accept, ym) con sekalainen seurakunta suomalaisia mekastajia.
Itselläni viedään jo viidettä Tuskaa, mutta lähellä oli, etteivät kinkerit jääneet kokonaa paitsioon. Teutonien ylivalta oli viedä mielenkiinnon kokonaan, mutta tarkempi esiintyjälistan zoomailu näytti lopulta vihreää perjantaille. Huomenna (eli tänään, kello on jo liikaa) mekastavat Teräsbetoni, Wintersun, Finntroll, Apocalyptica ja Monster Magnet, joten jotain hyvää on Tuska 2005:ssäkin. Manselaisten Sauna Open Air hilpaisi Tuskan ohi esiintyjillään, mutta vetelä helsinkiläinen ei jaksa lähteä niin pitkälle, ainakaan tänä kesänä.
Zum Teufel
Saksalainen metalli germaani-kulttuurin edustajana kärsii yhä 60 vuoden takaisesta notkahduksesta. Kultakauden jälkeen uutta menestystä ei ole tullut. Suomessa saksalaiseen metalliin on historian varrella kuitenkin suhtauduttu sangen myötämielisesti. Niinpä ei olekaan ihme, että tämänvuotisessa Tuskassa esiintyy 4 saksalaista yhtyettä. Kruppin tehtaiden uusimmista maailmanvalloittaja-kandidaateista esitellään perjantaina Destruction ja Primal Fear.
Destruction-yhtyeen musiikilliseen antiin en ole aiemmin tutustunut, mutta nopea vilkaisu heidän laulujensa nimiin näyttää viittaavan siihen, että oltaisiin jatkamassa siitä, mihin viimeksi jäätiin. United By Hatred, Mad Butcher, No Need To Justify, Dictators of Cruelty sekä kohdallaan olevasta itseluottamuksesta kertova The Butcher Strikes Back antavat ymmärtää, että vanhojen hyvien aikojen haikailijoille on luvassa loistava tulevaisuus.
Primal Fear puolestaan on uransa aikana pyrkinyt korostamaan seuraavia teemoja: Batallions of Hate, Fight to Survive, Countdown to Insanity ja Hatred in My Soul. Perinteitä kunnioittavalla linjalla tuntuisivat molemmat myrsky-osastot olevan liikkeellä. Jo eläkkeelle siirtyneen saksalaisklassikko Stukan linjoilla jatkava yhtye iskee nopeasti, kovaa ja korkealta.
Harkitsin hetken, pyytäisinkö isoisääni mukaan Tuskaan. Hän oli vahvasti läsnä saksalaisen metallin kultakaudella, ja luulen, että hän olisi mielellään verestänyt muistojaan monista kiihkeistä hetkistä asian tiimoilta. Päätin kuitenkin hylätä suunnitelman, sillä isoisäni on jo vanha mies, ja hänen kiinnostuksensa aiheeseen lurpahti saksalaisten metallipäiden pyrotekniikan riistäydyttyä käsistä Rovaniemellä jokin aika sitten. Isoisäni veli menetti henkensä, ja saksalaisen metallin suosio Suomessa romahti pohjalukemiin.
Ilkeilisin maailmanvalloittajille enemmänkin, mutta en kehtaa. Se olisi kuin veisi juutalaiselta shmeerin. Destruction soitti edellisen keikkansa Puolassa, ja Primal Fearin keikkakalenterista vedettiin vast’ikään yli Puola ja Belgia. Puujalkavitsien veistelijät voivat jatkaa siitä mihin jäin. Vittuilu menettää makunsa muuttuessaan liian helpoksi.
Palataan asiaan perjantaina illalla, jolloin luvassa on raportti Tuskan ensimmäiseltä päivältä. Kuten viime vuonnakin, netin ensimmäinen ja viihdyttävin Tuska-raportti löytyy feldon.netistä. Pysykää seitillä!