Categories
Henk.koht.

Mihin hävisi Pepsi Twist?

Pepsi + Lemon = Twist

Enää ei kaupoista löydy Pepsi Twistin sokeroitua versiota. Mikä siinä on, kun kaiken pitää nykyään olla sokeritonta ja vähärasvaista?

Olen jo pidempään ihmetellyt Pepsi Twistin häviämistä kaupoista. Enää ei ole tarjolla kuin kevyt-versiota samasta juomasta. Se ei kyllä ole yhtä hyvää, jos minulta kysytään. Ja minultahan kysytään.

Toinen ihmetystä aiheuttava juttu limujen suhteen on se, ettei Suomesta vieläkään saa esim. kirsikan tai vaniljan makuista kolaa. Sama vika Dr. Pepperin kanssa. Jopa legendaarisen Pommacin sokeroitu versio alkaa kadota kauppojen hyllyiltä. Tarjolla on pelkkää light-versiota. Missä lienee vika? Onko Suomesta tulossa täysin sokeriton, rasvaton ja mauton yhteiskunta?

Categories
Henk.koht.

Kuva-arvoitus

Mitä pannaan ja minne?

Categories
Musiikki

Tuska 2005: perjantai

Lauteilla Monster Magnet, Apocalyptica, Destruction, Finntroll ynnä muita. Miten kävi?

Tuskan alue oli muuttunut hieman viime vuodesta. Festivaalialueen ja radan välinen tie oli vallattu, ja kaljanmyynti-alue oli siirretty radan varteen. Hyvä valinta, sillä nyt päästiin eroon pullonkaulasta, joka in ollut kalja-alueen ja miksauspöydän välissä. Lisäksi Töölönlahden puoleinen telttalava on kokenut muodonmuutoksen. Entinen sirkusteltta on korvattu isolla lipalla, ja lavalle näkee nyt kauempaakin. Lisäksi lavan kohdalle on tuotu 10-rivinen istumakatsomo, joten keikan seuraajien ei tarvitse enää istua nurmikolla.

Festivaalien ensimmäisenä esiintyminen on perinteisesti hankala paikka yhtyeelle. Väkeä on paikalla vain vähän, ja enemmistö on vielä kiinni arjessa. Parhaimmillaan bändi voi ottaa työvoiton ja saada yleisön innostumaan, mutta se edellyttää kyisen pellon kyntämistä.

Teräsbetoni

Tuska 2005:n ensimmäinen esiintyjä oli kuin luotu festivaalien aloittajaksi. Teräsbetoni on pikkuhiljaa kasvanut niin suureksi suosikiksi, että pääesiintyjän paikka osunee heidän kohdalleen piakkoin. Silti jokainen järkevä festivaali-järjestäjä nakittaa yhtyeen kekkereidensä aloittajaksi, sillä Teräsbetoni on ensisijaisesti nousuhumalamusiikkia.

Bändi ei pyydellyt anteeksi, vaan tuli, näki ja voitti. Heidän lauluissaan on sopivassa suhteessa hevin uhmakkuutta ja popin tarttuvuutta, ja esiintyjinä Teräsbetoni on suomalaiseksi yhtyeeksi omaa luokkaansa. Soittaessa muistetaan poseerata, välispiikeissä puhutaan liioitellun matalalla ja julistavalla äänellä, ja sanoitukset tuovat hymyn huulille paatoksellisuudellaan.

Kappaleiden sanat oppii kertakuulemalta, mikä on toimivan musiikin merkki. Lisäksi yhtyeen saarnat metallitotuudesta, veljeydestä ja kunniasta luovat auran, joka erottaa Teräsbetonin muista bändeistä. Hevissä liikaa on tunnetusti parempi kuin liian vähän, ja Teräsbetonin liioittelu viihdyttänee vielä pitkään, vaikka bändiä onkin epäilty kertakäyttövitsiksi.

Odotin Teräsbetonilta paljon, ja sain paljon. Nousuhumalassa uhmakas hevi on vaikeasti vastustettavaa. Jos yhtyeen esityksen aikana yleisössä näkyy niin paljon hymyä kuin Teräsbetonin aikana, on helppoa vakuuttua Metallitotuudesta.

Malediction

Spinal Tap -vaihde lyötiin silmään vajaan tunnin Tuskailun jälkeen. Entisen Ensiferum> -nokkamies Jari Mäenpään tuoreen Wintersun-yhtyeen piti soittaa Sue Stage –otsikkoisella telttalavalla. En halunnut missata kovasti kehuttua bändiä, joten kävin hyvissä ajoin kysymässä järjestysmiehiltä, kumpi telttalavoista on Sue Stage. Sain vastauksen, ja kun juontajisto vielä selitti tapahtuman aluksi, mikä lava on mikäkin, luulin olevani selvillä vesillä. Teräsbetonin esityksen jälkeen hilpaisin Sue Stagelle, jossa Wallu Walpio huusikin sopivasti Wintersunia lavalle.

Yllätykseni oli aikas suuri, kun lavan ottikin haltuun Hellsinki Stagelle bookattu ranskalais-yhtye Malediction. Järjestäjien nuotit olivat sekaisin, ja bändit soittivat väärillä lavoilla.

Päätin jäädä seuraamaan Maledictionin esitystä, sillä uskon yhyttäväni Wintersunin vielä joskus jossain. Nämä ranskalaiset eivät selvästikään olleet etanansyöjiä, vaan pelin nimi oli speed metal. Periaatteessa yhtye tamppasi toimivan setin metallia, mutta tuoreet muistikuvat Teräsbetonin setistä nostivat riman niin ylös, että frankit eivät kyenneet ylittämään sitä.

Malediction oli hyvää nostatusmusiikkia, mutta Teräsbetoni oli parempi. C’est la vie.

Finntroll

Vuonna 2003 Finntroll soitti äärimmäisen intensiivisen setin telttalavalla. Katsojia oli paljon enemmän kuin mitä telttaan mahtui, ja niinpä peikkokansa sai tänä vuonna sotia kristittyjä vastaan päälavalla. Valitettavasti Finntroll jäi väliinputoajaksi. Yhtye on liian iso telttaan mutta liian pieni päälavalle. Nyt tunnelma saatiin riehakkaaksi vain muutamien hittien, kuten Trollhammarenin ja Segersångin aikana.

Päälavan hallintaan ottaminen vaatii rock-poseerauksia. Tiukka soitto toimii pikkulavalla, mutta päälavalla esiintynyttä Finntrollia katsellessa mietin vain, kuinka hyvä bändi olisi telttalavalla. Finntrollin fanit olivat joka tapauksessa illan innokkaimpia, ja yleisön joukossa viuhui muovisia miekkoja, tapparoita ja viikatteita.

Destruction

Saksalaista thrash-metallia on vaikeaa selittää. Se pitää kokea ymmärtääkseen, mistä on kysymys. Destruction lämmitti Hellsinki-lavalla intensiivisimmän moshpitin jossa olen ikinä ollut. Rautaristin arvoinen suoritus teutoneilta. Meno oli kuin moukarihäkissä, juhlakansaa kaatui kuin heinää ja testosteroni virtasi valtoimenaan nuorten urosten teutaroidessa.

Vanha rässi-viidakon sananlasku ”Jos keikan lopussa ei tule verta, rahat takaisin” muistuttaa, mistä metallikeikalla on parhaimmillaan kysymys. Verta tuli, joten ainakin tämä asiakas on tyytyväinen Tuska 2005:n antiin.

Keikan kuluessa vauhti pitissä laantui normaaliksi mellastukseksi. Onnistuin missaamaan keikan viimeisen kolmanneksen tulkittuani laulajan kommentteja väärin. Luulin erästä vauhdikasta rallia keikan viimeiseksi, ja lähdin sen jälkeen suunnistamaan kohti päälavaa. Päästyäni jonkin matkan päähän yhtye jatkoikin soittoaan. Loppukeikka meni sivummalla henkeä vetäessä, mutta rymäkkää settiä vaikutti olevan tarjolla loppuun asti. If You Want Blood You’ve Got It!

Apocalyptica

Neljällä sellolla heviä sahaava Apocalyptica nousi pinnalle Metallica-covereillaan. Festivaali-keikalla yhtye otti varman päälle ja soitti viisi Metallican rallia (Master, Sandman, Fight Fire, Matters, Seek & Destroy, jos kiinnostaa). Yhtyeen omat biisit kuulostivat melko suoraviivaiselta thrash-mätöltä radiohitti Bittersweetiä lukuun ottamatta.

Itselläni Apocalyptican keikka meni henkeä vetäessä. Join kolmatta litraa vettä ja yritin koota itseäni, sillä Monster Magnet oli vielä jäljellä. Apocalypticaa katsellessa mieleeni tuli, että heidän juttunsa on hyvin suomalainen. En tiedä kuka muu tulisi soittamaan jousikvartetilla Griegin Vuorenkuninkaan luolassa –sävellyksen thrash metal-sovituksena hevifestareilla. Hyvä Apot, hyvä arktinen hysteria!

Apocalyptica ansaitsee kehuja myös esiintymisestään. Kaksi ukkoa pyörittää tukkapropellia, yksi istuu Tarantinomaisen tyylikkäänä paikallaan mustassa puvussa ja aurinkolaseissa ja yksi näyttää aivan nuorelta A.W. Yrjänältä. (Tsekatkaa itse: apocalyptica.com ; yhtäläisyys on suorastaa häiritsevän selvä.) Selloja pyöritetään, hakataan jousilla ja käytetään tahtipuikkoina. Toimii.

“Ynnämuut”

Apocalyptican jälkeen päälavan ottaisi haltuunsa maailman paras rock-yhtye, Monster Magnet. Se tosiseikka häiritsi keskittymistäni telttalavojen viimeisiin esiintyjiin. Ranskalainen Scarve vaikutti soittavan death metal –henkistä tamppausta, ja saksalainen Primal Fear peesaili Helloweenin ja Gamma Rayn jäljillä speed metallin ja power metallin välimaastossa. Ohitin nämä yhtyeet kuitenkin melko nopeasti, sillä tärkeintä oli saada hyvä paikka Monsterien keikalle.

Monster Magnet

20.45 Dave Wyndorf marssi lavelle ja linjasi: ”We are Monster Magnet from New Jersey, USA and our job is to rock you motherfuckers!” Ja rokkia tuli. Mietin hieman, miksi metallifestivaalin pääesiintyjäksi värvätään yhtye joka ei soita metallia vaan rokkia. Ehkä se häiritsi jotakuta, itse nautin täysillä Monsterien esityksestä. Vaikka bändin rytmikitaristi Phil Caivano lopetti keväällä, on Monstereilla yhä groove. Dave Wyndorf panee lavalla kaikki peliin ja ottaa koko lavan haltuun muiden soittajien kukkoillessa korokkeiden päällä. Ameriikan meininkiä, joka toimii rokissa.

Yhtyeen esitys poikkesi melkoisesti muista päivän artisteista. Monsterit vetosivat nyansseihin, joita muilla ei ollut juurikaan. Muiden jyystäessä mahdollisimman kovaa Monsterit soittivat mahdollisimman intiimisti ja hikisesti. Zodiac Lung –kappaleessa oli vain kitaran näppäilyä säestämässä laulua. Ei tämä niin hyvä ollut kuin Monsterien viimevuotinen Tavastian keikka, mutta päivän paras esitys joka tapauksessa. Space Lord Motherfucker!

Categories
Musiikki

Tuska 2005: loppusanat

Tämän vuoden Tuska jäi osaltani yksipäiväiseksi. Tässä vielä muutama vaikutelma nukutun yön jälkeen.

Festivaalien soittojärjestystä pitää kehua, se toimi oikein hyvin. Alussa Teräsbetoni ja Malediction soittivat nostatusmusiikkia, sitten kiihdytettiin Finntrollin hittien kautta päivän vauhdikkaimpaan esiintyjään Destructioniin. Apocalyptica tarjosi tilaisuuden vetää henkeä saksalaisten jälkeen, ja Primal Fear nosti taas kierroksia. Monster Magnet oli hyvä lopettaja hyväntuulisella rokillaan.

Olen Olli, ja minulla on alkoholiongelma. Tai ainakin eilen oli. Tuskaan saa viedä omia juomia, kunhan ne ovat muovipullossa. Tölkit ja lasipullot ovat kiellettyjä, ja niinpä oluen sijasta on juotava lonkeroita tai siidereitä. Ostin lajitelman eri makuisia lonkeroita, joita tissuttelin sivistyneesti. Kesken Maledictionin riehakkaan tykityksen päässäni alkoi soida Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki.

Mietin, mistä on kysymys. Hetken kuluttua huomasin, että lonkeroni on metsämarjan makuista. Maku toi mieleeni mummolan, poutapilviä ja auringonkukkakedon. Marjamehun lipittely näkyi kierrosajoissani niin, että viinaa jäi lopulta yli. Pyydän anteeksi. (Maistakaapa joskus metsämarja-lonkeroa. Limuviinojen tilalle on tullut mehuviina.)

Suomen gooteille Tuska vaikuttaa olevan kesän kohokohta. Se antaa oivallisen tekosyyn ylipukeutumiseen, ja naisväki olikin tälläytynyt sangen epätodellisiin asuihin. Parhaiten mieleeni jäi kokovalkoinen enkeli, jolla oli isot höyhenistä tehdyt siivet.

Gooteilla on muutama ongelma Tuskassa. Pölyinen hiekkakenttä ei ole kovin otollinen ympäristö samettilaahuksille, toivottavasti kalliit vaatteet eivät menneet aivan lunastuskuntoon. Toinen ongelma on sää. Tuskassa on perinteisesti Suomen aurinkoisin keli, ja kuunvalon kalvaisemat kasvot uhkaavat ruskettua terveen värisiksi. Onneksi Tuska-alueella on lehto, jonka vilvoittavassa siimeksessä voi synkistellä ilman pölyä ja päivänvaloa.

Eilisestä raportistani unohtui maininta uusimmasta show-teknologiasta. Finntrollin basisti Tundra oli kiinnittänyt tukkaansa avainketjuja. Hienolta näytti, ainakin oma viihtyvyyteni lisääntyi. Vanhojen rokkikliseiden kierrättäminenkin toimii, mutta uusia kikkoja tarvitaan, jotta päästään eteenpäin.

Ei tässä muuta. Tuska on ammattitaitoisesti järjestetty festivaali, jossa asiakas voi luottaa siihen, että järjestely pelaa, aikataulut pitävät ja ilmapiiri on hyväntuulinen. Palataan asiaan vuoden päästä, pysykää kanavalla.

Categories
Musiikki

Tuska 2005: pohjien ottoa

Taas mennään. Uskollinen kertojanne kerää iskuja puolestanne moshpitissä. 8. Tuskafestivaali starttaa perjantaina. Tässä ennakkoja.

(Tämänvuotinen juttu jää hieman torsoksi, sillä feldon.netin budjetti riitti vain perjantai-lippuun. Se ei onneksi ole suuri takaisku, sillä perjantain pääesiintyjä Monster Magnetin jälkeen jokainen muu yhtye lumpsahtaa ynnä muut-laariin. Gonzo tai kuolema –formatilla mennään silti, joten vauhtia riittää. Kiinnittäkää turvavyöt, sillä nyt ei enää neuvotella!)

Tuska sen kun lisääntyy. Festivaali-alue on hankkinut elintilaa entistä enemmän, joten tänä vuonna 11.000 mustapaitaa päivässä pääsee uhraamaan kuulonsa metallin jumalille. Ruotsi-mättö vuoti viime vuonna ylitse, ja tänä vuonna tamppausta tarjoilee heterogeenisempi joukko karvapäitä. Äänenpainetta lisäävät mm. amerikkalaiset (Monster Magnet, Testament), norjalaiset (Dimmu Borgir), saksalaiset (Gamma Ray, Accept, ym) con sekalainen seurakunta suomalaisia mekastajia.

Itselläni viedään jo viidettä Tuskaa, mutta lähellä oli, etteivät kinkerit jääneet kokonaa paitsioon. Teutonien ylivalta oli viedä mielenkiinnon kokonaan, mutta tarkempi esiintyjälistan zoomailu näytti lopulta vihreää perjantaille. Huomenna (eli tänään, kello on jo liikaa) mekastavat Teräsbetoni, Wintersun, Finntroll, Apocalyptica ja Monster Magnet, joten jotain hyvää on Tuska 2005:ssäkin. Manselaisten Sauna Open Air hilpaisi Tuskan ohi esiintyjillään, mutta vetelä helsinkiläinen ei jaksa lähteä niin pitkälle, ainakaan tänä kesänä.

Zum Teufel

Saksalainen metalli germaani-kulttuurin edustajana kärsii yhä 60 vuoden takaisesta notkahduksesta. Kultakauden jälkeen uutta menestystä ei ole tullut. Suomessa saksalaiseen metalliin on historian varrella kuitenkin suhtauduttu sangen myötämielisesti. Niinpä ei olekaan ihme, että tämänvuotisessa Tuskassa esiintyy 4 saksalaista yhtyettä. Kruppin tehtaiden uusimmista maailmanvalloittaja-kandidaateista esitellään perjantaina Destruction ja Primal Fear.

Destruction-yhtyeen musiikilliseen antiin en ole aiemmin tutustunut, mutta nopea vilkaisu heidän laulujensa nimiin näyttää viittaavan siihen, että oltaisiin jatkamassa siitä, mihin viimeksi jäätiin. United By Hatred, Mad Butcher, No Need To Justify, Dictators of Cruelty sekä kohdallaan olevasta itseluottamuksesta kertova The Butcher Strikes Back antavat ymmärtää, että vanhojen hyvien aikojen haikailijoille on luvassa loistava tulevaisuus.

Primal Fear puolestaan on uransa aikana pyrkinyt korostamaan seuraavia teemoja: Batallions of Hate, Fight to Survive, Countdown to Insanity ja Hatred in My Soul. Perinteitä kunnioittavalla linjalla tuntuisivat molemmat myrsky-osastot olevan liikkeellä. Jo eläkkeelle siirtyneen saksalaisklassikko Stukan linjoilla jatkava yhtye iskee nopeasti, kovaa ja korkealta.

Harkitsin hetken, pyytäisinkö isoisääni mukaan Tuskaan. Hän oli vahvasti läsnä saksalaisen metallin kultakaudella, ja luulen, että hän olisi mielellään verestänyt muistojaan monista kiihkeistä hetkistä asian tiimoilta. Päätin kuitenkin hylätä suunnitelman, sillä isoisäni on jo vanha mies, ja hänen kiinnostuksensa aiheeseen lurpahti saksalaisten metallipäiden pyrotekniikan riistäydyttyä käsistä Rovaniemellä jokin aika sitten. Isoisäni veli menetti henkensä, ja saksalaisen metallin suosio Suomessa romahti pohjalukemiin.

Ilkeilisin maailmanvalloittajille enemmänkin, mutta en kehtaa. Se olisi kuin veisi juutalaiselta shmeerin. Destruction soitti edellisen keikkansa Puolassa, ja Primal Fearin keikkakalenterista vedettiin vast’ikään yli Puola ja Belgia. Puujalkavitsien veistelijät voivat jatkaa siitä mihin jäin. Vittuilu menettää makunsa muuttuessaan liian helpoksi.

Palataan asiaan perjantaina illalla, jolloin luvassa on raportti Tuskan ensimmäiseltä päivältä. Kuten viime vuonnakin, netin ensimmäinen ja viihdyttävin Tuska-raportti löytyy feldon.netistä. Pysykää seitillä!