Categories
Elokuvat ja tv Henk.koht.

Eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan!

Sormusten Herran kolmas osa ei tyydytä Ollia. Syy on ilmeisesti natsien. Kuinka ihmeessä?

Moi vaan, kaikki elämäntavan harrastajat, ja miksei muutkin lukijat. Kävin eilen katsomassa kovasti kohutun ja kehutun Sormusten Herra –trilogian finaalin kovin odotuksin, sillä kaksi ensimmäistä osaa olivat tavoittaneet Tolkienin hengen ja olivat eeppisyydessään ennennäkemättömiä. Mutta mutta. En ollut vakuuttunut, en edes viihtynyt elokuvaa katsoessani. Keski-Maan suuri sota toi mieleeni kaikki fasismin myytit, ja kun en fasimia kovin korkealle arvosta, ei elokuvasta jäänyt kovin paljoa käteen.

Kaikki yhteiskunnat (paitsi hobittien) oli viritetty vain ja ainoastaan sotaa varten. Kukaan mies ei tehnyt tuottavaa työtä, kaikki vain patsastelivat kiiltävissä ka koristeellissa univormuissaan. Naisia ei yhteiskunnassa juurikaan näkynyt, ja heidän virkansa oli (muutamaa sankaritarta lukuunottamatta) itkeä ja pelätä milloin mitäkin. Fasismi korostaa yhteisön ensisijaisuutta yksilöön nähden ja käyttää keinoinaan seuraavia myyttejä: myytti ikuisesta vihollisesta, jonka pelkkä olemassaolo tekee hyvät ajat mahdottomiksi (örkit/juutalaiset); myytti ongelmat ratkaisevasta sodasta; myytti kohtalon asettamasta johtajasta (Mussolini/Aragorn); myytti ihmisen velvollisuudesta kuolla käskettäessä; myytti massojen velvollisuuksista johtajaansa kohtaan; myytti sotilaskunniasta ihmisen korkeimpana hyveenä; ja lopuksi tietysti myytti sotimalla saavutetusta onnen kulta-ajasta ilman ikiaikaista pahaa.

Kuulostaako tutulta, Kuninkaan paluun nähneet?

Vastaväitteitä

Eikös Sormusten herra ole pastissi vanhoista myyteistä? Arvostetaanhan Iliaassakin urhokkaita tekoja ja tapetaan troijalaisia surutta. Kaikki kansalliseepokset taitavat sitä paitsi kertoa sodasta.

Vanhoissa myyteissäkin ihmisillä on ihmisen arvo. Iliaan taistelukohtauksissa kerrotaan, että A, B:n poika tappoi C:n, D:n pojan. Siinä kuolevat ovat ihmisiä, eivät vain univormuun (uniform tarkoittaa yhdenmallista tai –muotoista) pukeutuneita pelinappuloita, jotka käyttäytyvät massoina vailla yksilöllisyyden häivääkään. Vanhoissa eepoksissa henkilöiden toiminnalle löytyy uskottavia motiiveja, harva on paha pelkkää pahuuttaan.

Eeppisyys vaatii suurta mittakaavaa, ja kaukaa katsottuna yksilöiden joukko näyttää yhdeltä köntiltä.

Sormusten herran eeppisyys arkkitehtuurissa ihmetyttää. Kaikki rakennukset ovat maailman suurimpia valtaistuinsaleja, linnoituksia, kaupunginmuureja ja torneja, mutta missään ei näy mitään sellaisia rakennuksia, joita tarvitaan rauhan aikana tai ylipäätään käytännön töihin.. Missä ovat koulut, käsityöpajat, virkamiehet tai edes marssivien armeijoiden huoltokuormastot? Ei kukaan oikea kuningas istu hiljaa jalkapallokentän kokoisessa salissa odottamassa, että joku sattuisi tulemaan kylään.

Kullekin omansa. Sehän on vain viihdettä. Jos haluaa syventyä makrotalouden rakenteisiin, kannattaa ehkä mieluummin lukea alan kirjallisuutta kuin nillittää Hollywood-elokuvien ottamista taiteellisista vapauksista.

Minun elokuvaelämystäni häiritsee, kun epäloogisuudet ja totalitaarisuus hyppivät koko ajan silmille. Väkivallan viihteellistäminen pelottaa. Suosittelen Michael Haneken ”Funny Games” –elokuvaa ja Dalton Trumbon ”Sotilaspoika”-kirjaa niille, jotka pitävät väkivaltaviihteestä. Niissä sattuu. Oikeasti. Väkivallasta (oikeasta tai fiktiivisestä) nauttiminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.

Väkivaltaan ja valheeseen turvaudutaan vasta sitten, kun järkisyyt ovat lopussa. Oikeassa elämässä ei ole pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahaa pelkästään pahuuttaan. Ihmisen tulee ajatella, eikä vain totella sokeasti. Tämänkaltaiset perustavanlaatuiset tosiseikat saattavat unohtua, jos omaksuu väkivaltaviihteen maailmankuvan pureskelematta.

Oli Kuninkaan paluussa toki hyvääkin. Frodon, Samin ja Klonkun kolmiodraama toimi hyvin, siinä osapuolilla oli uskottavat motiivit toiminnalleen. Alku, jossa Sméagol ja Déagol löysivät sormuksen, toimi myös hyvin. Tekniseltä toteutukseltaan Sormusten herra –trilogia oli edelläkävijä, ja jäänee tehoste-historiaan virstanpylväänä ja vertailukohteena tuleville eeppisille elokuville.

PS. Missä kohdassa soitetaan Värttinää?