Categories
Henk.koht.

Haluan todistaa, veljet ja siskot!

Iron Maidenin konsertti Helsingissä 21.12. 2003

Älkää peljätkö, sillä minä tuon hyvän uutisen. Syksyn pimennon keskelle ilmestyy Helsinkiin valo, niin kuin ilmestyi valo profeetta Hesekielille menneinä aikoina. Herran päivä on tulossa, ja te näette kuuden mustiin pukeutuneen miehen saapuvan auringonlaskun suunnasta. Näille miehille on annettu kyky siunata ja armahtaa ne, jotka heitä kuulevat. Näin sanoo Herra, sinun Jumalasi.

Elämä

21.12., Herran vuonna 2003 laskeutui siunaus Helsingin ylle. Hyvän sanoman julistajat Englannista, Pyhän Rautaisen Neitseen Kirkon apostolit saapuivat levittämään siunaustaan. Jo yli 20 vuotta ympäri maailmaa kiertäneet veteraanisaarnaajat ovat pitäneet kiinteää yhteyttä Helsingin seurakuntaan, edellinen herätystilaisuus pidettiin kesällä. Syksyllä nämä myöhempien aikojen pyhät saivat valmiiksi joukon uusia virsiä, ja Herran käsky ajoi heidät taas tien päälle opettamaan.

Jakomäen nuorten miesten kristillisen yhdistyksen raittiusseura oli luonnollisesti paikalla. Koska luvassa oli englantilaiseen tyyliin yömessu, ehdimme viettää päivän tilaisuuteen valmistautuen. Nautimme raittiusseuran tiloissa isä Sinebrychoffin siunaamaa, 4,7-prosenttisen pyhää vettä ja kuuntelimme levyltä pienempien profeettojen veisausta, ja tunsimme pyhän hengen laskeutuvan ruumiisiimme. Pyhiinvaellusmatka oli valmis alkamaan.

Tie

Herran Temppelin virkaa toimitti Hartwall Areena, jonne suuntasimme kahdeksaksi. Paikalla kuhisi uskossaan vahvoja, ja monen muunkin seurakuntalaisen puheessa haistoi pyhän hengen siunauksen jo matkan päästä. Kohti kaikkeinpyhintä kulkiessamme mieleenki kohosivat väkisinkin Jeesuksen sanat niistä, jotka eivät tiedä Herran päivän tulevan kuin varas yöllä. Temppelin ulkopuolella oli laumoittain katuvia syntisiä, jotka eivät olleet hankkineet ajoissa taivaspaikkaansa. Heidän itkunsa ja hammastenkiristelynsä oli sydäntä särkevän kuuloista.

Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ‘Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’
Matt. 24:18

Sisällä temppelissä Herran väki soljui rauhallisesti kohti kirkkosalia, osa osti pienestä kojusta pyhäinjäännöksiä. Katselin kansaa ja tunsin lämpöä syvällä sydämessäni: paikalla oli niin vanhoja hurskaita kuin tuoreita käännynnäisiä, nuorimmat eivät olleet vielä tayttäneet kymmentäkään, mutta olivat silti paikalla vanhempiensa kanssa. Tämä seurakunta ei uskoaan häpeile, vaan miltei kaikki olivat pukeutuneet vakaumuksestaan kaikelle kansalle kertoviin perinteisiin mustiin, Rautaisen neitsyen mysteerien symboliikalla koristeltuihin vaatteisiin! Luja rakkaus Jeesusta kohtaan näkyi seurakunnan tukkamuodissakin.

Salin puolella tunnelma tiivistyi käsin kosketeltavaksi, ja ennen seremonian alkua aalto kiersi Hartwall Areenaa Herran suuremmaksi kunniaksi. Yleisö kutsui kovaäänisellä Maiden-Maiden-Maiden –messuamisella rakkaita opettaja-isiään.

Totuus

Ja katso!, varttia vaille yhdeksän Herran kirkkaus täytti lavan, ja kuusi mustaanpukeutunutta saarnasmiestä juoksi sakastista tunnustamaan iloista sanomaa. Kuten ensimmäisenä helluntaina Jerusalemissa, Pyhä henki laskeutui seurakunnan päälle ja antoi sille kielillä puhumisen lahjan. Salin reunoille oli tuotu tuoleja sairaille ja raihnaisille, ja miltei koko istumakatsomo koki ihmeparantumisen ja kykeni nousemaan seisaalleen. Väkevä julistus saattoi seurakunnan hurmokseen.

Vaikka apostolit ovat jo miltei viisikymppisiä, ovat he heidän uskonsa ja pitkät hiuksiensa ansiosta vahvoja kuin Simson. Karismaattinen saarnaaja Bruce Dickinson ei ollut pysyä nahoissaan, vaan täytti lähetyskäskyä juosten ympäri lavaa. Kanttorit Adrian Smith, Dave Murray ja Janick Gers loihtivat ilmoille taivaallisia harmonioita suntio Steve Harrisin ja kappalainen Nicko McBrainin huolehtiessa seremonian tahdikkuudesta.

Saarnan alkupuolella apostolit korostivat uusia teesejään, joista Paschendale puhutteli eniten. Tuttuun tapaan he siirtyivät myöhemmin klassisten opinkappaleiden puoleen, joista mainittakoon virret Fear of The Dark, Hallowed Be Thy Name ja The Trooper. Raamattupiirissä oli kiertänyt huhu, jonka mukaan emeritus-arkkipiispa Jukka Paarma nousisi myös puhujanpönttöön esittämään gospel-kappale Bring Your Daughter…to the Slaughterin (suomeksi: Anna sydämesi…Jeesukselle) yhdessä Rautaisen neitseen saarnasmiesten kanssa, mutta häntä ei jostain syystä lavalla näkynyt. Sen sijaan jumalanpalveluksen loppupuolella alttaritaulu halkesi, ja sen takaa rymysi itse Saatana riivaamaan kanttori Gersiä, joka kuitenkin onnistui manaamaan Sielunvihollisen takaisin sinne, mistä se oli tullutkin.

Tilaisuuden lopuksi pastori Dickinson korosti vielä, mille asialle he olivat Helsinkiin tulleet, ja huusi suureen ääneen sormellaan yleisöön osoittaen: ”Rautaneitsyt haluaa pelastaa sinut…ja sinut…ja sinut! Rautaneitsyt pelastaa teidät kaikki!”

Messun lopussa olin mykistynyt, en saanut sanaa suustani. Ääneni ei enää suostunut kuvailemaan maallisia mitättömyyksiä, kun se oli saanut ylistää ainoaa autuaaksitekevää Pyhää Rautaneitseen kirkkoa. Raudasta tehty kirkko ei huoju tuulessa eikä pala tulessa.