Categories
Henk.koht.

Valmiina kivikaudelle

Valmiina? Täältä tullaan!

Meidät kaikki valtaa joskus kammottava ajatus siitä, miten meidän kävisi kivikaudella. Nykyajan ihmisen elämä on nykyisin kovin erilaista kivikauteen verrattuna. Siksi ei ole kovin luultavaa, että tässä maailmassa pärjäävät pärjäisivät samalla lailla myös esihistoriallisella ajalla. Pieni selviytymisopas lienee tarpeen.

Hyvä tietää?

Kivikaudelle ei joudu kovin helposti: koska aikakoneen keksiminen tuntuu kovin mahdottomalta, on luotettava varsin epätodennäköisiin aika-avaruuden vääristymiin, madonreikiin. Jo madonreiästä hengissä kulkemisen voidaan katsoa olevan pieni ihme, ja vielä suurempi ihme olisi päätyä juuri kivikaudelle.

Ihmeitä sattuu silti harva se päivä, eikä koskaan voi olla liian hyvin valmistautunut elämän rajuihin muutoksiin. Seuraavaksi esitän listan niistä tavaroista, jotka jokaisen olisi hyvä pakata reppuunsa kivikautta varten ihan vain varmuudeksi. Muista pitää reppusi aina lähtövalmiina, sillä kivikausi tulee useimmiten varoittamatta!

ase + panoksia

Metsästys on kivikauden ihmisen elinehto. Tuliase ja reilu määrä panoksia varmistaa ruoan hankkimisen missä oloissa tahansa. Aseen ottamiseen mukaan liittyy olennaisesti myös eettinen puoli: aiotaanko asetta käyttää vaikuttimena heimon sisäiseen arvojärjestykseen. Ehdotan, että asetta käytetään vain metsästykseen. Metsästystulokset auttavat aseen haltijaa nousemaan arvojärjestyksessä luonnollisista syistä. Aseeseen ja pelkoon nojaava valta kaatuu lopulta epäluuloihin ja ase joutuu lopulta toisiin käsiin. Ase piiloon aina kun sitä ei tarvita!

– kalaverkko

Metsästys tarkoittaa aktiivista ruoan hankkimista, johon on paneuduttava täysin. Jos lähistöllä on vuolas joki, kannattaa ehdottomasti käyttää sen antimet hyväksi. Kalastus verkon avulla on yhtä tehokasta kuin metsästyskin eikä verkkoa tarvitse vahtia jatkuvasti. Riittää kiinnittää verkko ja antaa sen olla vuorokauden kiinnitettynä. Kalaravinto tuo vaihtelua ruokavalioon.

– kompassi

Pahinta mitä heimon jäsenelle voi sattua, on joutua eroon muista. Kompassi estää eksymisen ja antaa mahdollisuuden valmistaa suhteellisen tarkkoja karttoja. Kun suotuisat apajat voidaan merkitä kartalle muistiin, tiedon ei tarvitse olla enää vain puhetiedon varassa.

– puukkoja + teroituskivi

Erämies tietää että metsällä ei pärjää ilman puukkoa. Puukkoja kannattaa varata mukaan useampia, sillä nahan vuoleminen, työkalujen valmistus ja kaikki muu eivät tee puukoille ajan mittaan hyvää. Samoista syistä puukkoja ei kannata heittää noin vain menemään kun ne voidaan teroittaa lähes uuteen uskoon.

– karttapaperia, lyijykyniä

Kartan tulisi olla kevyt, helposti kopioitavissa ja mukana kuljetettava. Siksi on syytä valita mukaan sopivaa paperia ja lyijykyniä karttoja varten. Lyijykynän toiminta on idioottivarmaa joka tilanteessa. Paperin suhteen tilanne on ongelmallisempi, sillä paperi on kovin haurasta kastuessaan. Paperi voidaan lopulta korvata jonkin eläimen nahankappaleella, joka kestää huomattavasti paremmin kuin paperi. Olisi perin tyhmää olettaa, että jos joutuisimme kivikaudelle, tietäisimme valmiiksi myös paikan ja voisimme hankkia alueen kartan etukäteen jo nykyaikana.

– suurennuslasi

Nykyajan ihmiselle on silkka mahdottomuus saada aikaiseksi tulta ilman apuvälineitä. Tehtävää voidaan helpottaa huomattavasti suuren suurennuslasin avulla. Tulen luominen aurinkoisella säällä ei ole enää ongelmallista. Tulen tekeminen kahta piikiveä hakkaamalla aiheuttaa vain hikiset varpaanvälit.

– valtava neula

Vaatteet kuluvat kivikaudellakin ja siksi tarvitaan kestävä ratkaisu vaatetukseen. Eläinten nahoista saa hyviä asusteita, mutta esim. hihojen kiinnittämiseen tarvitaan neulaa. Työkalujen valmistaminen on kivikaudella huomattavan vaikeaa, joten kestävä, todella paksu neula on syytä varata mukaan.

– juomapullo (ainakin litran vetoinen)

Kivikauden vesihuolto oli perin onnetonta. Makean veden saanti ei ollut niin mutkatonta kuin nykyisin. Aina mukana kulkeva nykyaikainen vesipullo kestää hyvin joka säätä eikä vuoda.

Oma reppuni on valmiina sänkyni alla ja se sisältää kaikki yllämainitut esineet. On oma asiasi mahtuuko sinun reppuusi ylimääräinen tyyny tai halinalle. Tuo kuitenkin oma kantasi esille, jotta me muutkin voisimme valmistautua mahdolliseen vaaraan entistä nokkelammin!

Categories
Henk.koht.

Mietteitä kuokkavieraista

Poliisien rivistö oli ainakin tiivis

TV:ssä näkyy, miten itsenäisyyspäivää juhlitaan Linnassa, mutta Linnan ulkopuolellakin on säpinää. Toimittajamme kävi haistelemassa kuokkavieras- juhlan tuulia. Linnaan vai linnaan, siinäpä pulma.

En ole koskaan ollut mukana mielenosoituksessa. Tänään korjasin tilannetta: kävin katsomassa itsenäisyyspäivän perinteeksi muodostumassa olevia kansan kuokkavieraita Presidentinlinnan läheisyydessä.

Senaatintorilla oli saapuessani melko tyhjää. Mielenosoittajat olivat kadulla Valtioneuvoston linnan ja Tuomiokirkon välissä. Anarkistien puna-mustat liput liehuivat, ja joukko huusi rytmikkäästi iskulauseitaan. Torilla, portaiden alapäässä oli mellakkakypäriin pukeutuneita poliiseja ja suuri määrä maijoja ja valkoisia, tunnuksettomia pakettiautoja, jotka olivat ilmeisesti myös poliisien. Muilla tuskin olisi lupaa ajaa autoaan keskelle toria, ja näin myöhemmin samanlaisissa autoissa virkapukuisia poliiseja.

Kulkiessani Aleksanteri II:n patsaan ohi Aleksanterinkadulta juoksi aktivistin näköinen mies kohti mielenosoittajajoukkoa. Häntä ajoi takaa 2 muuta, niin ikään aktivistilta vaikuttavaa miestä. Vähän ajan kuluttua 4 aktivistin oloista miestä raahasi paenneen valkoiseen pakettiautoon. Ryhmästä lähti kova melu, ja tusinan verran poliiseja juoksi kohti autoa. Kun paennut oli saatu työnnettyä autoon, läheltäni juosseen poliisin radiosta kuului ”takaisin”-käsky, ja he jättivät asian sikseen. En tiedä mitä tapahtui, mutta epäilen mielenosoittajiksi naamioituneiden poliisien pidättäneen oikean mielenosoittajan.

2000-luvun kasakat

Torilla oli myös jonkun verran sivullisia katselemassa tilannetta, sekä toimittajia ja kuvaajia kameroineen. Kulkiessani kahden toimittajan ohi, kuulin toisen heistä sanovan, että suomalaisista mielenosoittajista ole mihinkään, ja ne eivät uskalla tehdä mitään. Mieleeni nousi kuva vuosisadan takaa: vuoden 1902 kutsuntalakon aikaan tsaarin kasakat hakkasivat miekkojensa lappeilla Senaatintorille kokoontuneita mielenosoittajia.

Toimittaja ei kai ajatellut, että mielenosoittajat olivat tulleet ensisijaisesti osoittamaan mieltään, joka on vapaassa maassa kansalaisen perusoikeus. Ehkä hän halusi, että joku ihminen olisi loukkantunut, jotta hän olisi saanut tehtyä dramaattisen ja vetävän lööpin, joka olisi myynyt hyvin ja tuottanut paljon voittoa. Mielenosoitus tuntui olevan jonkinlaista sosiaalipornoa, jossa ei ole tärkeää se, mitä mieltä ihmiset ovat vaan se, että siellä tapahtuu järjestyshäiriöitä. Jos eri näkemyksiä ei yritetäkään ymmärtää, syntyy ennakkoluuloja ja katkeruutta.

Niin mielenosoittajat kuin poliisitkin olivat pukeutuneet keskenään homogeenisesti. Poliiseilla oli tietysti kaikilla siniset univormut, ja mielenosoittajilla oli yllään punk-henkistä nuhju-chiciä. Se todennäköisesti lisäsi joukkojen välistä keskinäistä vihamielisyyttä. Toiseen ryhmään kuuluvaa saattoi vaivattomasti ajatella kasvottomana vihollisena, eikä ihmisyksilönä.

Massat luokkia vastaan

Aleksanterinkatu oli Sederholmin talon kohdalta suljettu, siinä oli mellakka-aita ja poliiseja. Kävin kysymässä poliiseilta, mistä pääsee Katajanokalle. He vastasivatkin ystävällisesti, koska olin liikkeellä yksin ja siisteissä vaatteissa. Jos minulla olisi ollut värikkäämmät vaatteet, olisivat poliisit luultavasti hätistäneet minut pois vihollisena. Katajanokalle päästäkseni (olin oikeastaan vain kiertämässä piiritettyä linnaa) minun piti kiertää Suurkirkon takaa Sörnäisten rantatielle.

Matkalla oli monta poliisipartiota ja mellakka-aitaa. Sörnäisten rantatiekin oli sulutettu, mutta sain puhuttua itseni vartiopaikan ohi. Kävellessäni mietin tilannetta. Poliisit puolustivat tukikohtaansa ”niiltä”, vallitsevan järjestyksen vihollisilta. Mielenosoittajat taas yrittivät horjuttaa eliitin ylimielisyyttä kansan edustajina. Molemmat puolet kokivat luultavasti olevansa ristiretkellä tärkeän asian puolesta.

Muistelen lukeneeni lehdestä, että poliiseja olisi paikalla 200. Jotenkin tuntui siltä, että heitä olisi ollut enemmänkin, mutta tämä on vain oma mielikuvani. Poliiseja oli kuitenkin paljon, ja heitä oli joka paikassa. Menin melkein sanomaan poliisille: ”Meistä, kansasta, näyttää olevan paljon haittaa teidän itsenäisyysjuhlillenne”, mutta sain purtua kieleeni ajoissa. Mielenosoittajien määrää en lähde arvailemaan. Heitä oli iso joukko monella eri kadulla, ja mukana oli paljon kuvaajia ja uteliaita.

Kauppatorin läpi pääsi kulkemaan, joten suuntasin Sörnäisten rantatieltä sinne. (Senaatintorilla ollut poliisi oli arvellut, että Kauppatori olisi suljettu.) Tunnelma oli aivan toisenlainen kuin Senaatintorilla. Mersut toivat väkeä Linnan pihalle, poliiseilla ei ollut mellakkakypäriä, mellakka-aidan sijasta torin halki oli vedetty vain narua, mielenosoittajia ei näkynyt missään.

Tullessani Kaupungintalon kohdalle mielenosoittajat ryntäsivät Senaatintorilta kohti Linnaa. He menivät huutamaan poliiseille iskulauseitaan ja ravistamaan Kaupungintalon vieressä ollutta mellakka-aitaa. Tilanne muistutti aivan näytelmää. Kaikilla oli omat roolinsa ja vuorosanansa, eikä kukaan kuunnellut, mitä muut sanoivat, vaan pyrkivät huutamaan omaa asiaansa kovempaa kuin vastahuutaja. Menin Senaatintorille kapeaa pikkukatua pitkin mielenosoittajien tulviessa minua vastaan. Koin eksistentiaalisen elämyksen, kun kaikki tiedostavat ihmiset menivät samaan suuntaan, ja itse kuljin vastavirtaan. Tunsin, ettei se ollut sattuma.

Muutoksen lähtökohdat

Vastaantulijoita katsellessani mietin, että tuo porukka ei saa muutosta aikaan. Heille näytti olevan tärkeintä, että uskalletaan ja näytetään. Minä en haluaisi elää maassa, jossa valta on sillä, joka huutaa kovimmalla äänellä. Olin eilen rock-konsertissa, ja samankaltaisuudet sen ja kuokkavierasjuhlien kanssa olivat silmiinpistävät. Ensin juodaan kaljaa ja ollaan uhmakkaita, ja sitten ollaan tilaisuuden ajan villejä ja irti arjesta, tavoitteena hetkellinen huippufiilis.

Saadakseen aikaan yhteiskunnallisia muutoksia pitää vakuuttaa kansa, suuret joukot, ajatuksensa hyvyydestä. Hienot intellektuellin (esim. Marx, Kropotkin, Tolstoi) rakentamat yhteiskuntateoriat eivät toimi siksi, että niissä on sisäänrakennettuna ajatus, että kaikki uskovat systeemin olevan paras mahdollinen. Koska tämän ehdon täyttäminen on mahdotonta niin kauan kuin ihmiset ajattelevat itse, on järkevämpää pyrkiä muokkaamaan nykyistä, oikeaa yhteiskuntaa paremmaksi. Demokratia on tehokasta, mutta tylsää. Siksi nuoriso etsii jännitystä muualta. Che Guevara-paidassa teesi ja antiteesi yhdistyvät synteesiksi, korkeammaksi totuudeksi: ”Anteeksi, saisinko 15 eurolla kapinaa, kiitos.”

Mellakkaa median ehdoilla

Toimittajia kuhisi paljon kuokkavieraiden ympärillä ja joukossa. Mieleeni tuli jalkapallon MM-kisat Ranskassa vuonna 1998, jossa toimittajat maksoivat jalkapallohuligaaneille siitä, että nämä alkaisivat riehua, mistä voisi sitten tehdä kohujuttuja. Mietipä hetki omaa mielikuvaasi kettutytöistä. Aivan, media on esittänyt koko eläinoikeus-liikkeen esoteerinä lahkona, joka samanaikaisesti huokuu paitsi vastenmielisyyttä, myös salaperäisyyttä. Tämä johtuu siitä, että se on myyvä yhdistelmä. Juttu turkistarhaiskusta myy paremmin kuin moraalifilosofinen esitelmä eläinten oikeuksista.

En tiedä tätä kirjoittaessani, tapahtuiko kuokkavieras-juhlissa mitään välikohtauksia, mutta toivon ettei. Suomessa systeemi toimii siitä puolesta hyvin, että poliisi ei häiritse rauhallisia mielenosoituksia. Jos mielenosoittajat alkavat itse häiriköidä omia aikojaan, se karkottaa heidän joukostaan järkevän osan, joka ymmärtää, ettei häiriköimisellä voita mitään. Jos poliisi ahdistaisi rauhallisiakin mieleosoituksia, saisivat häiris-mielenosoittajat (jotka ovat aina pieni vähemmistö) paljon enemmän sympatiaa mielenosoituksen suurelta massalta. Sananvapaus tuottaa tässä, kuten kaikissa muissakin tapauksissa, hyötyä kaikille osapuolille.

Kenen asialla kuokkavieraat ovat?

Mikäli vaihtoehto-liikkeet aikovat saada mitään yhteiskunnallisia muutoksia aikaan, niiden on opittava pelaamaan paremmin mediapeliä. Tästä seuraisi se, että heidän näkemyksistään kirjoitettaisiin muissakin lehdissä kuin heidän omissaan, joissa keskustelua ei oikein synny, lehtien tekijät ja lukijat ovat oletusarvoisesti enemmän tai vähemmän samaa mieltä keskenään, ja kirjoitukset ovat lähinnä ryhmähengen valamista jo valmiiksi omalla puolella oleville.

Uskon, että eri mieltä olevien kanssa ei kannata alkaa väittelemään vaan keskustelemaan. Jos ymmärtää perusteet toisen aiemmin väärältä tuntuneelle näkökulmalle, on laajentanut maailmankuvaansa (vaikka ei toista mielipidettä omaksuisikaan).

”Sananvapauden rajoittaminen on yhden mielipiteen kieltämistä toisen mielipiteen nojalla.” – John Stuart Mill

Categories
Henk.koht.

Ollin jouluangsti

hou, hou, hou...

Vuosi vuodelta aikaisemmin starttaavat joulumarkkinat ovat saaneet myös Suomen parhaan lifestyle-sivuston kirjeenvaihtajan suunniltaan. Kumitonttujen ja muovirihkaman mainostus aloitetaan jo syyskuussa, jottei kukaan vaan unohda kuluttaa rahojaan jouluhumussa. Ainoastaan valveutuneimmat kansalaiset kykenevät panemaan hanttiin päälle vyöryviä markkinavoimia vastaan.

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi.”
-kansanviisaus (Tuomaan päivä on 21.12. ja Nuutin päivä 13.1.)

Jakomäen tietotoimiston uutisia

19. syyskuuta

Tänään imperialistis-kaupallisen klikin joukot loukkasivat joulurauhaa, kun myynninedistämisvoimien eliittijoukkojen kaupallinen tiedote tunkeutui alueellemme. Tiedote onnistui tunkeutumaan aina rakastetun johtajamme Olli Kinnusen asuntoon saakka, jossa vapaaehtoisista iskurityöläisistä koottu miliisiosasto urhoollisella taistelullaan pysäytti sovinistis-fasistisen aggression ja tuhosi tiedotteen. Iskua oli selvästi suuniteltu pitkään, sillä kansamme moraalinen selkäranka, johtaja Kinnunen on vasta 2 viikkoa sitten palannut kesälomaltaan, ja maamme kaupallisen joulun torjuntavoimat eivät olleet valmiustilassa. Raukkamainen hyökkäys paljasti kaupallisen sektorin todelliset pyrkimykset.

19. lokakuuta

Jakomäen rajavartiolaitos ilmoitti havainneensa voimakkaita vihollisen joukkokeskittymiä Jakomäen välittömässä läheisyydessä. Malmin postin rintamakaistalla on tiedustelutietojen mukaan nähty 2 postinlajitteludivisioonaa, ja painotalojen toiminta on vilkastunut huomattavasti. Hakunilasta on kuulunut Jäätelöauton ääniä.

21. lokakuuta

Jakomäen ulkoministeri protestoi YK:ssa kapitalistien suunnitelmaa loukata vielä 2 kuukaudeksi sovittua joulurauhaa. Ulkoministeri vaati kansainvälisten tarkkailijoiden lähettämistä kauppiaiden hallitsemiin postitoimistoihin. Propagandaministeri julisti tänään, ettei oikeistoklikin pyrkimystä lisätä suhteellista ostovoimaansa Jakomäen kustannuksella tulla hyväksymään. Hänen mukaansa tilanteen mahdollinen kehittyminen saattaa pakottaa Jakomäen aloittamaan rauhanhyökkäyksen, jossa alkoholistit lamauttavat häiriökäyttäytymisellään Helsingin julkisen liikenteen.

24. lokakuuta

Suuri Isänmaallinen sota on alkanut! Vihollisen talvivaatemainokset, huonekalu-katalogit, viihde-elektroniikka –esitteet ja tarjoukset 3 kuukauden korottomista maksuajoista etenevät kaikilla rintamilla. Hallitus vaatii kaikkia jakomäkeläisiä osallistumaan torjuntataisteluihin maamme lehtiroskiksilla. Passiivisuus tullaan tulkitsemaan sabotaasiksi, ja siihen tullaan puuttumaan asianmukaisella ankaruudella.

Jakomäen ja Helsingin kauppiaiden vuoden 2003 alussa tehdyssä ”joulurauhansopimuksessa” sovittiin, että joulun varjolla ei mainosteta ennen joulua. HK:n edustajan mukaan ”joulun myyntipiikki on porvarivaltion elinehto”, eivätkä imperialisti-sortajat aio tinkiä olemassaolonsa edellytyksistä, ylivallasta. Valtakunnanjohtaja Siitoin on puhunut YK:ssa Jakomäen puolesta ja luvannut lähettää Hervannan skinejä Jakomäkeen, mikäli tilannetta ei saada kuriin.

1. marraskuuta

Luokkatietoiset työläisemme ovat pysäyttäneet riistäjien hyökkäyksen ensimmäisen aallon, mutta kaikilla rintamilla käydään kiivaita taisteluja. 30. marraskuuta 3. Jakomäen Marttaeskadroona vyörytti vihollisen postiauton Porvoontien liittymässä saaden sotasaaliiksi 300 kg Pirkka-piparireseptejä. Reseptien avulla sulutettiin koillisrintaman Vaaralan tie, ja lamautetun viholliskolonnan kylkeen koukannut ala-asteen 4c –luokka kivitti kolonnan lunastuskuntoon pakottaen vihollisen vetäytymään verissä päin. Salainen valtionpoliisi on päässyt alueellemme soluttautuneiden desanttien jäljille, ja tihutöiden aiheuttama häiriö iskukyvyssämme tullaan poistamaan lähipäivinä.

14. marraskuuta

Luokkavihollinen on avannut uuden rintaman. Tänään Yliopiston aulaan pystytettiin koristeltu kuusi, ja seinille on ripustettu koristeita, vaikkei joulusta ole vielä tietoakaan. Tällä halveksuttavalla propagandakampanjalla sortajalaumat pyrkivät valehtelemaan ihmisille että joulu on jo tullut. Johtaja Kinnunen yritti esimerkillään valaista riistäjien ikeen alla eläviä, ja piti Senaatintorilla yhden hengen mielenosoituksen, jossa hän huusi iskulauseita ”Nyt on marraskuu!” ja ”Joulukuu alkaa 3 viikon päästä”, sekä yritti jakaa ihmisille almanakkoja, joista asia selviäisi. Joku paikalle osunut luokkapetturi kuitenkin ilmiantoi Kinnusen Supolle, ja sairaanhoitajiksi naamioituneet yrittivät laittomasti pidättää rakastetun johtajamme, joka vain maailmaavalaisevan nokkeluutensa ansiosta pääsi livahtamaan karkuun.

21. marraskuuta

Vihollisen räikeiden valojen ja halpojen turhakkeiden kampanja on saanut yllättävän avustajan. Itse joulupukki, entinen punaisen värin kannattajana esiintynyt luopio on paljastanut todellisen karvansa ja osallistunut Aleksanterinkadun ”joulukadun avajaisiin”. Tämä katala petos on uusin isku joulua jouluna viettävien rintamaan. Jakomäen historioitsijat ovat havainneet arkistoja tutkiessaan, että joulupukki on aiemminkin esiintynyt väärän joulun puolesta oikeaa joulua vastaan. Tämän seikan tultua julki on opetusministeriö päättänyt kirjoittaa uusiksi joulupukin historian. Vanhat historiankirjat poistetaan käytöstä niissä esiintyvien virheiden vuoksi.

30. marraskuuta

Huomio, kaikki maailman kansalaiset! Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä. Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kokoontuu Jakomäen hallitus sytyttämään ensimmäisen adventtikynttilän odotuksen symboliksi. Kun joulu 3 viikon kuluttua alkaa, toivoo hallitus kaikkien ihmisten kunnioittavan rauhoittumisen juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella. Oikeaoppisesta joulu-teoriasta poikkeavat imperialisti-megalomaanit tulevat näkemään, mikä on joulun perimmäinen tarkoitus. Heidän tappionsa tulee olemaan ihmiskunnan voitto. Tämän vuoden torjunta-taistelu on voitettu, mutta vain tiedostavan kansanosan sitkeällä työllä. Toivotaan, että ensi vuonna joulua oikein viettäviä on enemmän.