Pääsiäisen pelialet

Resident Evil What are you buying

Alkukevään sää on mitä on, mutta pelaajalle vuodenaika on mitä parhain. Monet pelikaupat kun yrittävät piristää hiljaista pelimyyntiään tuntuvilla alennuksilla. Tässä muutama tärppi.

CDON 9 vuotta

Pohjoismaisen nettikaupan synttärimyynnistä löytyy paljon pelejä ja leffoja vähän turhankin houkuttelevaan hintaan. Keittiömestari suosittelee ainakin näitä:

Half Life 2 Orange Box (33 euroa)
Transformers (11 euroa)
STALKER, Shadow of Chernobyl (8 euroa)
Supreme Commander (9 euroa)
Hellgate London (17 euroa)

Omiin käpäliin tarttui Dawn of War: Dark Crusade (5,95e) sekä leffapuolelta uusin Die Hard (6,95e).

Play

Jerseyn saarelta operoiva Play on viime aikoina nostanut hintojaan, mutta meneillään olevasta Monster Easter Salesta voi vielä tehdä löytöjä. Esim.

Conan (28 euroa)
Timeshift (28 euroa)

Play Asia

Aasian vastine Playlle on hyväksi havaittu paikka etenkin pelien ennakkotilailua ajatellen. Pleikkaripelejä ei toimiteta EU-alueelle, mutta aluekoodittomia XO-julkaisuja saa yleensä hyvään hintaan ja kotiin kannettuna. Tässä pari varteenotettavaa:

Condemned 2: Bloodshot (42 euroa)
Kane & Lynch: Dead Men (26 euroa)

Jos tulee mieleen muita hyviä tarjouksia, niin laita ihmeessä viestiä kommenttikenttään tai palautetta tämän sivun kautta.

Army of Two

Army of Two

Kaksistaan on kivempaa. Siinä EA:n uuden äksön-julkaisun suurin myyntivaltti ja viisastenkivi.

Odotettu Army of Two julkaistiin viimein sekä XO:lle että Pleikkarille. Pikaisen läpipeluun jälkeen pelistä jäi ihan positiivinen fiilis. Kyseessä on melko lyhyt ja perinteinen kolmannen persoonan räiskintäpeli, mutta hauska kaksinpeli pelastaa päivän.

Oo sä Army niin mä oon Danny

Pelissä ohjataan lätkämaskeihin ja panssariasuihin sonnustautuneita palkkasotilaita, joiden toimeentulo perustuu etupäässä ihmisten ampumiseen ja piilotettujen salkkujen löytämiseen. Tienatut taalat pannaan haisemaan asekaupassa, ja sieltä hankituilla työkaluilla on tarkoitus haalia lisää pääomaa. Tätä toistetaan kunnes lopputekstit ilmaantuvat ruutuun. Hölmöä, mutta hauskaa.

Palkkasotilaan yksitoikkoista työnkuvaa tasapainotetaan runsaalla reissaamisella. Muun muassa amerikkalainen vieraanvaraisuus, kiinalainen demokratia ja Lähi-idän hiekkakuopat tulevat tutuiksi.

Vaihtuvien maisemien lisäksi Army of Twota on piristetty erityisellä aggro-mittarilla. Se näyttää kumpi pelaaja on kulloinkin vihollisten silmätikkuna. Homman juju piilee siinä, että taistelutoveri voi vetää huomion itseensä, samalla kun toinen sotilas pääsee mekkalan turvin koukkaamaan selustaan. Luonnollisesti kova meteli, isot pyssyt ja räikeät releet keräävät eniten nappeja suuntaansa. Aseita voi tuunata esim. kultamaalauksin ja timanttiupotuksin, jolloin saa entistä suuremmalla todennäköisyydellä kaalinsa vihollisen tähtäimeen.

Kaksinpelattavuutta korostetaan myös muilla tavoin. Toinen pelaaja voi tempaista vaikkapa auton oven kannettavaksi kilveksi, jolloin kaveri pääsee sen taakse ampumaan turvallisesti. Välillä tehdään tandem-hyppyjä laskuvarjolla tai taistellaan moneen suuntaan selät vastakkain. Hauskin yksityiskohta on haavoittuneen kaverin noutaminen kentältä. Silloin toinen joutuu kiskomaan ruhoa täyttä vauhtia turvaan, samalla kun haavoittunut ampuu suojatulta sen minkä ehtii.

Yksinpelissä joutuu tyytymään pöhköön tekoälykaveriin. Tyhmyyden huomaa viimeistään silloin, kun kaveri lähtee raahaamaan pelaajan haavoittunutta ruhoa määrätietoisesti kohti kk-pesäkettä. Onneksi vihollisetkin ovat sen verran typeriä, etteivät ymmärrä tulen ja liikkeen yhdistelmää, vaan jäävät usein tyhmänä yhden suojan taakse odottelemaan kranaattia.

Kummalle koneelle?

Army of Twon PS3- ja XO-versioiden välillä ei ole näkyviä eroja. Yllättäen PS3:lla lataustauot ovat huomattavasti pidempiä. Muutamia selkeitä bugeja on jäänyt kumpaankin versioon. Esim. PS3:lla pelatessa viimeisen kampanjan aseostosten jälkeen peli palasi yllättäen koko kampanjan alkuun. XO meni puolestaan kokonaan juntturaan muutamaan otteeseen Irak-tehtäviä pelatessa.

Kokonaisuutena Army of Two on kuitenkin niin viihdyttävä, että sen varjolla on helppo jättää huomiotta kliseinen juoni ja hetkittäin nikotteleva pelimoottori. Siis jos peliseuraa vaan löytyy. Yksinpelaajan kannattaa kokeilla peliä ennen ostamista, tai käyttää hyväksi dollarin halpaa kurssia ja tilata peli halvalla nettikaupasta.

Lost Odyssey

Lost Odyssey

Viikonlopun peliputki taisi venähtää liian pitkäksi – näen kaiken neljänä!

Ei… ei sittenkään… XO:n Lost Odyssey on oikeasti painettu neljälle kiekolle.

Ratkaisun ymmärtää vasta kun aloittaa pelaamisen: sisällön määrä on käsittämätön. Parituntisen testisession aikana ehtii raapaista vasta pintaa, sillä tekemistä, näkemistä ja kokemista on paljon. Sunnuntaipelaajat älkööt vaivautuko: Lost Odysseyta ei parissa illassa läpäistä.

Peli mainostaa olevansa Final Fantasyn tekijöiden uusin hengentuote ja sen kyllä huomaa. Taikuudella liikkuvat koneet, piikkitukkaiset maailmanpelastajat ja tyhjästä ilmaantuvat satunnaistaistelut ovat tuttua huttua japsiroolipelien ystäville. Ehkä vähän liiankin tuttuja, ollakseen enää kovin kiinnostavia. Esimerkiksi episodien väleillä nähtävät ylipitkät tekstikohdat ovat sen sortin emo-soopaa, että ne on tyydyttävämpää skipata kuin lukea.

Hetkittäistä kompurointia paikkaa aika hemmetin tyylikäs animointi ja Nobuo Uematsun musiikki. Pelaaminen on myös palkitsevaa, jos malttaa tutkia ja hutkia ajan kanssa.

Näin ensitunnelmien perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin Final Fantasy -fanien kannattaa Lost Odysseyta kokeilla. Peli julkaistaan Suomessa karkauspäivänä, mutta aluekoodittoman version voi tilata jo ennakkoon esim. Play-Asia -verkkokaupasta.

Massaa pelikoneeseen

Mass Effect

Olen pelannut innokkaana Xbox 360:n Mass Effectiä. Scifiä ja toimintaa yhdistelevä pläjäys on kaunis kuin elokuva, muttei varsinaisesti mikään uusien ideoiden riemuvoitto. Silti se jaksaa houkuttaa ja koukuttaa.

Veikaanpa, että suurin syy piilee tarttuvassa tunnelmassa ja kiinnostavissa hahmoissa. Oman galaksienvälisen iskuryhmän varustelu ja kehittäminen aiheuttaa sen asteen samaistumisen, että aina tekee mieli pelata vielä vähän. Ihan vaan että näkee miten uusi varuste tai taito vaikuttaa peliin. Mass Effect on kuin avaruusaikaan viety Oblivion ja nimenomaan hyvällä tavalla.

Ikävä kyllä vinhaa alkuinnostusta varjostaa muutama harmittava bugi. Esimerkiksi kranaattien paineaaltojen lennättämät vihollisten rippeet jäävät välillä kummallisesti leijumaan ilmaan. Oman tiimin jäsenet osaavat puolestaan sotkeutua maastonmuotoihin niin lahjakkaasti, että taistelun tullessa saa toisinaan huomata olevansa yksin etulinjassa. Toivottavasti tilanne paranee tulevissa päivityksissä.

Suomalaiset pelimediat eivät ole vielä julkaisseet arvosteluja Mass Effectistä, joten minun on avattava peli: jos sait kicksit Oblivionista ja tieteistarinat kiinnostavat, kannattaa Mass Effectiä ainakin kokeilla. Peli ilmestyy kauppoihin tämän viikon lopulla ja YouTubesta löytyy jo nyt runsaasti trailereita ja pelikuvaa.