Parhaat pelit vk 8: Halo Wars

Pelasin viikonloppuna Halo Wars -kevytstrategian läpi ja ilahduin. Naksuttelugenressä se saattaa olla keskinkertainen tekele, mutta konsolistrategiana kiistatta lammikkonsa suurin kala. Syy on yksinkertainen: Halo Wars on tehty alusta pitäen konsoliohjaimelle. Se ei edes yritä kilpailla monipuolisempien pc-sukulaistensa kanssa, vaan tietää omat heikkoutensa ja osaa myös hyödyntää ne. Voi kun muutkin pelifirmat ymmärtäisivät saman. Aina ei tarvitse olla hyvä kaikissa asioissa, jos voi olla mestari muutamassa.

7 hulluinta peli-ilmiötä vuonna 2008

Pelivuosi 2008 oli loistava. Tarjonta oli runsasta ja joukkoon mahtui runsaasti helmiä. Falloutin, Grand Theft Auton ja muiden comebackien lisäksi markkinoille putkahti paljon uusia ja innovatiivisia julkaisuja. Myös EA:lta.

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) tein vielä yhteenvedon viime vuoden ilmiöistä.

Vuosi 2008 jäi pelaajien mieleen, koska…

  1. Avatarit rynnivät kaikille konsoleille. Wiin vekkulit virtuaali-minät, eli Miit, aloittivat yllättävän trendin. Vuonna 2008 vastaavat hahmot saatiin niin Xbox 360:lle kuin PlayStation 3:lle. Nyt kun vielä keksittäisiin mitä iloa niistä on kenellekään.
  2. Nysväilystä tuli välttämätön osa pelaamista. Väännä, venkslaa, tee-se-itse… Vuosi 2008 vei nysväilyn nextille levelille. Kaikissa peleissä oli päästävä virittelemään jotain. LittleBigPlanetissa ei muuta tehtykään. Välillä tuli myös mieleen, oliko nysväily mukana vain muodin vuoksi. Esimerkiksi Fallout 3:ssa oman hahmon naamaa saattoi veistellä hienolla editorilla vaikka tuntikaupalla, mutta sitä ei näytetty kuin muutamassa epämääräisessä kohtauksessa.
  3. Pikkupelit lähtivät uuteen nousuun. Ensin peliohjaimista katosivat piuhat ja nyt ei tarvita enää pelilevyjäkään. Konsoleiden latauspalveluista saa nykyään jopa parempia pelejä kuin kaupasta. Hyvänä esimerkkinä Braid, Pixeljunk Monsters ja ne kymmenet selaimessa pyörivät Flash-pelit, joiden parissa aika kuluu salakavalasti muutama minuutti kerrallaan. Vielä yksi Robokill ja sitten mä tulen nukkumaan, jookos?
  4. Pelikonsolitkin piti kytkeä nettiin. Konsolipelien ladattava lisäsisältö ja päivitykset olivat ennen vain pieni lisäherkku, jolla puhki tahkotusta pelistä sai herutettua hupia vielä läpipeluun jälkeenkin. Nyt konsolipelien kehittäjät ovat huomanneet saman minkä pc-tiimit huomasivat jo vuosia sitten: pelit voi julkaista markkinoille keskeneräisinä, kunhan myöhemmin toimittaa vaaditut päivitykset netin yli ladattavina patcheina.
  5. Kopiosuojaukset kuumensivat tunteita. Viimeistään Spore-fanit tekivät selväksi, että tämä kaupunki on liian pieni pelaajille ja DRM:lle. Toinen sai luvan lähteä. Kova nettimekkala sai yllättäen julkaisijan heltymään ja helpottamaan DRM-rumbaa. Ei niistä suojauksista kokonaan päästy, mutta ainakin kuristuspantaa höllennettiin.
  6. Pelaamisesta piti saada palkinto. Ensin vain Xboxilla oli ähkyjä, eli achievementteja. Nyt niitä on Pleikkarillakin. Ja jopa Flash-peleissä. Achievementit ovat niitä pikkujuttuja, joita saa palkinnoksi pelin totaalisesta läpijynssäämisestä ja joita voi sitten vertailla kavereiden kesken. Ähkyistä tuli niin kiinteä osa pelaamista, että pelaaminen ilman niitä alkoi tuntua turhalta.
  7. EA teki viimein hyviä pelejä – myynti putosi. Huipulla tuulee. Sen tietää ainakin Electronic Arts -pelitalo. Ensin firmaa syytetään ideoiden puutteesta ja pelkästä jatko-osien tehtailusta, vaikka kauppa käy kuin siimaa. Sitten kun EA pukkaa saman vuoden aikana ulos sylillisen kriitikoiden ylistämiä julkaisuja, kukaan ei osta niitä. Kuluttajat ovat sikäli luihua sakkia, että ne sanovat yhtä ja tekevät toista. Ja warettavat kolmatta. Sama trendi on nähtävissä myös peliuutisoinnin puolella: kohuotsikoita paheksutaan kovaan ääneen, mutta silti niitä klikataan eniten.

Jäikö joku välistä?

Parhaat pelit vk 50: Elävien kuolleiden yö

Viime viikon digitaaliset huippuhetket koettiin zombiräiskinta Left 4 Deadin parissa. Peli niputtaa kaikki lajityypin kliseet mainiosti jaksotettuihin seikkailupätkiin, joiden pääosassa säntäilee nelihenkinen selviytyjäjoukkio. Tavoitteena on yksinkertaisesti selvitä hengissä elävien kuolleiden kynsistä, kunnes pelastajat saapuvat. Tai vastavuoroisesti heittäytyä George A. Romeron saappaisiin ja usuttaa zombeja sankareiden kimppuun. Lopputulos on kaikessa suoraviivaisuudessaan todella verevä elämys.

Pelasimme viikonloppuna useamman tunnin putkeen ja ihastuimme siihen, kuinka jokainen kampanja on kuin pieni b-luokan leffa. Mieleen jäi etenkin kohtaus, jossa viimeiset henkiinjääneet olivat linnoittautuneet autioon venevajaan puolustautumaan loputtomalta tuntuvaa zombilaumaa vastaan. Taistelu olisi ollut täysin toivoton, ellei ryhmä olisi onnistunut saamaan radiolla yhteyttä rannikolla partioivaan pelastuslauttaan. Ikävä kyllä vastarintamme murtui jo parissa minuutissa. Jättimäisten mutanttien ryskäessä alakerran ovien läpi jouduimme tekemään epätoivoisen rynnistyksen kohti laituria. Ainoastaan minun hahmoni pääsi perille elävänä, muut hautautuivat jonnekin liikehtivän lihamassan pohjalle.

Kun pelastusalus sitten irtautui satamasta, vain yksi matkustaja kyydissään, saattoi kuulokemikrofonin välityksellä aistia suuria tunteita. Minusta oli juuri tullut se kauhuelokuvien raivostuttava opportunisti, joka jättää kaverinsa pinteeseen pelastaakseen oman nahkansa. Myöhemmin tosin kuittasin velkani lähes yhtä eeppisessä loppumittelössä hylätyn sairaalan katolla, jossa hahmoni harhautti hirviöitä haulikko laulaen, samalla kun muut nilkuttivat helikopterille.

Dead Spacen ja Mirror’s Edgen ohella Left 4 Dead kuuluu loppuvuoden yllättäjiin. Suosittelen, varsinkin jos railakas zombimeininki innostaa. Ainakin Play-Asia myy Xbox 360 -versiota jo nyt alle viidenkympin, mutta ilmoitelkaa jos jostain löytyy vielä halvemmalla.

Parhaat pelit vk 48: Nappiosumia pelikyttyrään

Kuluneella viikolla eniten pelitunteja keräsi jatkokaksikko Gears of War 2 ja Resistance 2. Peleissä oli yllättävän paljon samaa:

  • Molemmat edustavat samaa B-luokan muukalaisvihascfiä.
  • Gearsin locustit asuvat maan alla, samoin Resistancen chimerat
  • …ja näyttävätkin melkein samalta.
  • Pelien tapahtumat on jaksotettu samalla tavoin, hallittaviin pikku pätkiin.
  • Kummassakaan ei ole terveysmittaria, vaan voimat palautuvat huilaamalla.

Välillä piti vähän kerrata, että kummassa pelissä se kadonnut vaimoke pitikään löytää.

Mutta on niissä yksi merkittävä ero: Resistance 2 on ääninäytelty kokonaan suomeksi. Minusta on hienoa kuulla kotimaan kieltä peleissä. Kansallista itsetuntoa hivelee, kun meille suomalaisillekin tarjotaan välillä lokalisoitua materiaalia, muuallakin kuin perhepeleissä (Resistancet ovat K-18-kamaa). Seuraava askel olisi sitten pistää vähän panoksia esiintymiseen. Se on paikoin vähän ponnetonta ja monet lausahdukset särähtävät suomalaiseen korvaan. Varsinkin Tutorial-vaiheen one-linereista tuli meillä välitön hitti:

”Nappiosuma! Se taisi tykätä kyttyrää, heh heh.”

Suosittelen sekä Resistancen että Gears of Warin jatko-osia. Ovat menetetyn vapaa-ajan arvoisia.

Parhaat pelit vk 47: pää sienipilvissä

Harva peli on osannut kuvata ydinsodan jälkeistä maailmaa yhtä hyvin kuin kulttimaineeseen kohonnut Fallout-pelisarja. Se sai hiljattain jatkoa Bethesdan julkaiseman Fallout 3:n muodossa. Olin epäileväinen. Pelisarjan kakkososa oli niin laadukas tekele, että muutosten tekeminen totuttuun mekaniikkaan sieppasi tosi syvältä. Vuoropohjaisuus ja ylhäältä tähyävä kuvakulma olisivat olleet tosi tervetullutta vaihtelua nykyiseen pelitarjontaan, jossa suurin osa peleistä näyttää ja tuntuu vain vähän eri mausteilla terästetyltä Grand Theft Autolta tai Doomilta. Vaan ei. Nykypelien on ilmeisesti näytettävä samalta vedotakseen massoihin. Sikäli typerää, koska massat tykkäävät joka tapauksessa enemmän Singstarista kuin tietokoneroolipeleistä.

Koska en halua profiloitua filmihullua vastaavaksi pelihimmeäksi, nielin ennakkoluuloni ja buukkasin itselleni reissun Capital Wastelandiin. Selvisi, että jo viikon loma säteilevässä atomierämaassa tekee ihmeitä. Aloin pitää uudesta Falloutista. Okei, onhan se melkoisen suoraviivainen skifiväännös Oblivionista ja toisinaan aika hiton puuduttava, mutta alkuperäisten Fallouttien fiilis on tallella. Ja vekkuli VATS-tähtäysjärjestelmä tyydyttää vuoropohjaisuuden kaipuuta. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän viihdyttävä. Aikaa peli nielee kuitenkin ihan tuhottomasti. Sosiaaliset suhteet kärsivät jopa enemmän kuin oikean ydinlaskeuman jälkeen.

Fallout 3:n lisäksi kuluneella viikolla tuli tutustuttua Xbox 360:n uuteen käyttöliittymään. Pelit asentuvat hienosti kiintolevylle ja oman profiilikuvan saa – tai joutuu – vaihtamaan Nintendo-henkiseksi Mii-ukkeliksi. Aika kevyttä kamaa, mutta vetoaa varmasti massoihin.

Boxille julkaistiin lopulta myös oma karaoke-peli, Lips. Eroa uusiin Singstareihin ei huomaa juuri muussa kuin mikrofoneissa, jotka ovat Lipsissä langattomat. Erittäin hieno uudistus, ottaen huomioon minkälaisissa olosuhteissa karaokea yleensä lauletaan. Langallisilla mikeillä konsolin saa tiputettua hyllyltä nopeammin kuin sanot: “terästetty glögi”. Lipsiin saa ladattua myös omia biisejä laulettaviksi. Se tosin edellyttää että laulajat muistavat kappaleiden sanat ulkoa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus hioa vähän tekniikoita NHL 09:ssä. Viikonlopun turnauksessa hävisimme kolmesta matsista kaksi. Kiinnostaisi myös vertailla Resistance 2:n ja Gears of War 2:n eroja, sikäli kun pikkujouluilta ehtii.

PS. Tietääkö kukaan mitä kävi uuden Singstarin PS2-yhteensopivuudelle? Vanhoista saisi kivan joululahjan, mutta uskaltaako niistä vielä luopua..?

Parhaat pelit vk 46: Tasonnostatusta ja punainen vaara

Maailmanmarkkinat saattavat olla rempallaan, mutta joulumarkkinat eivät pienestä heilahda. Jengi on totunut saamaan eniten pelejä kauppoihin marras-joulukuussa. Miksi katkaista kivaa perinnettä typerien suhdanteiden takia?

Minun koneissani on pyöritelty enimmäkseen näitä:

  • Fable 2 on edelleen loistava. Jään aina koukkuun kaikkeen missä pitää leveloida. Se tarkoittaa yleensä monotonista pikkutehtävien toistamista siihen saakka, kunnes tilipussi tai kokemuspisteet nousevat riittävästi. Tosin riittävästi on suhteellinen käsite. Suurimmat häpeän hetket koettiin aamukuudelta, kun tajusin hakanneeni koko yön virtuaalihalkoja taikamiekkarahojen toivossa.
  • Red Alert 3 on ensimmäinen RTS-naksu jota uskaltauduin pelaamaan konsolilla. Kokemus ei ollut ihan niin karmaiseva kuin luulin, mutta jostain syystä pc-versio tuntuu silti luonnollisemmalta. Jatkan kokeilua. Tavoitteena olisi saada auki edes muutama tehtävä läpi ilman sähellystä.
  • Mirror’s Edge on paljon parempi kuin osasin kuvitella. Turhaudun aina suunnattomasti kun FPS-peleissä pitää tasapainotella tai loikkia kuilujen yli. Nyt se on toteutettu tyylillä. Mittakin on sopiva intensiteettiin nähden. Suosittelen, etenkin jos pääset pelaamaan tätä valkokankaalta tai ISOLTA ruudulta.
  • Dead Space muistutti miksi pelkään kauhupelejä. Avaruuden kaivosmiehet ovat taas tuikanneet kairansa väärään kraateriin, ja nyt Ishimura-tutkimusalus on täynnä mörköjä ja zombeja, kuin UAC:n tukikohta konsanaan. Pidän kyllä kauhuleffoista ja -kirjoista, mutta pelien kohdalla menee raja. Pimeillä käytävillä harhailu on tosi ahdistavaa. Karmee styki. Kai nykyskidit tämmöistä diggaa, mutta tällainen kalkkis kuin mä, niin mä en tsennaa tämmöisestä melusta yhtään mitään.
  • LocoRoco 2:sta olen ehtinyt testata harmittavan vähän. Johtuu siitä, että PSP on meillä lähes pelkästään Lumines-käytössä. Lyhyen kokeilun perusteella peli vaikutti kuitenkin yhtä pirteältä kuin edeltäjänsä. Siinä pitäisi olla nelinpelikin. Lisää kokemuksia luvassa, kunhan ehdin. Myös Siren Blood Curse, Fallout 3, Gears of War 2 ja Wiin Facebreaker saavat nyt odottaa viikonloppuun asti.

Fable /feibl/ s. taru, satu (myös kuv) perätön puhe

Pelitoimittaja ei saisi innostua ennakkohypestä.

Mutta.

Kun ovelle saapuu omituinen säkkikankainen mytty, jonka sisällä on kultarahoja, repaleiselle pergamentille painettu saatekirje pelivisionääri Peter Molyneux‘lta ja peli, joka on saanut huippuarvosanat sekä Edgeltä että Eurogamerilta, alkaa mahanpohjassa pikkuisen kipristellä. Ja ei, en usko että se on eilinen kanasalaatti, vaan Fable 2.

PS3 Platinum -julkaisuja ja muita tarjouksia

Pelien hinta laskee nopeammin kuin suomalaisten mitalitoiveet Pekingissä. Esimerkiksi viime vuonna julkaistuja PS3-hittipelejä saa nyt halpoina Platinum-painoksina. Paljon muutakin ostettavaa on netti pullollaan, edellyttäen että kesälomakassasta löytyy vielä ropoja.

Trophyt ovat täällä!

Nykyisen konsolisukupolven nerokkain keksintö on pelisaavutusjärjestelmä. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisessa pelissä on liuta erilaisia asioita, jotka suorittamalla saa pelitililleen erityisiä kunniamainintoja ja saavutuspisteitä. Menestyksellään voi sitten retostella kavereiden kesken ja palkinnot saa näytille vaikka omaan blogiin.

Tähän asti pelisaavutuksia on voinut kerätä ainoastaan Xbox-käyttäjätilille, mutta eilisestä järjestelmäpäivityksestä lähtien sama toiminto on saatavilla myös PlayStation 3:lle. Alussa ainut tuettu peli on kotimainen Super Stardust HD. Tempaisin kokeilumielessä muutaman palkinnon virtuaalipalkintokaappiini ja hyvin näytti homma toimivan. Tähänhän voisi jäädä koukkuun

Ihan mielenkiintoista nähdä kuinka Pleikkarin uudistukset verkko- ja pisteidenkeruupuolella vaikuttavat monialustajulkaisujen myyntiin. Tähän asti boksiversion valintaa on voinut perustella achievement-ominaisuudella ja hyvällä verkkopelituella, mutta jos samat toiminnot on saatavilla myös pleikkariin, niin kumman konsolin peli päätyy lopulta ostoskoriin?

Ninja Gaiden II

Ryu Hayabusa

Pinna meinaa palaa Ninja Gaiden II:n kuvakulmien kanssa. Peli zuumaa sankariin aina sellaisesta vinkkelistä, että viholliset pääsevät lyömään veitsen kurkkuun. Luulisi että uuden sukupolven konsoleilla niinkin perustavanlaatuiset ongelmat olisivat jo historiaa, mutta ilmeisesti nykypeleissä kuvakulmat ovat se pyörä, joka on aina vaan yritettävä keksiä uudestaan.

God of War on teemaa lukuunottamatta ihan samanlainen peli. Siinä kamerakulmiin ei voi vaikuttaa ollenkaan, mutta jokainen kohtaus on mietitty valmiiksi. Se toimii huomattavasti paremmin kuin Ninja Gaiden II. Olisivat ottaneet siitä mallia.

Noh, jatketaan pelailua. Ehkä se ninjan ura tästä vielä urkenee. Lyödyt vastustajat jäävät sentään hienosti kentälle retkottamaan, eivätkä haihdu savuna ilmaan, joten kyllä tässä varmaan jotain on tehty oikein…