Wii Fit ravistaa sun rahakonetta

Wii Fit –jumppapelin oli määrä muovata pelaajien kropat rantakuntoon. Vaan kuinkas kävi: Japanissa tehdyn tutkimuksen mukaan 64% käyttäjistä kyllästyi tasapainolaudan päällä kekkulointiin heti. Vain viidesosa tutkimukseen osallistuneista jaksoi kuntoilla Wiin avulla säännöllisesti. Tutkimus ei kuitenkaan kerro, onko samainen viidesosa muutenkin liikunnallista väkeä, vai herätyksen kokeneista sohvaperunoita. Se on varmaa, ettei Wii Fit varsinaisesti synnyttänyt luvattua liikunnan vallankumousta.

Mutta on Wii Fitissä sentään jotain potentiaalia. Se synnytti lieveilmiönä netin pullolleen vähäpukeisia tyttöjä, jotka hetkuttelevat nettivideoissa jumppapelin tahtiin. Kaipa nämäkin leposykettä nostavat:

[tilastot: TotalVideoGames]

Kesäksi kuntoon pelaamalla?

En suosittele kotijumppaa. Se tuntuu töiden tuomiselta kotiin. Välillä on ihan kiva venytellä teeveen ääressä tai tehdä vaikka vatsarutistuksia, mutta kokonaisen treenisession vetäminen olkkarissa monta kertaa viikossa alkaa hyvin pian ottaa aivoon. Paljon tehokkaampaa on mennä kuntoilemaan ulos tai salille.

Vielä enemmän käy sääliksi niitä, jotka ovat motivaationpuuskassaan ostaneet olohuoneeseen kuntopyörän tai muun vekottimen, josta tulee parin kuukauden jälkeen ylihintainen pyykinkuivausteline. Tuttavapiiristä löytyy useampikin tapaus. Mutta niinhän se menee. Lääkettä liikkumattomuuteen on näennäisesti paljon helpompi etsiä kaupan hyllyltä, kuin oman kupolin sisältä. Sen tietää myös markkinointiosasto: “Harrasta liikuntaa helposti omassa olohuoneessasi. Ota tämä laite osaksi jokapäiväistä ohjelmaasi.” Kuulostaako tutulta? Kuulostaako TV-shopilta?

Edellinen tilitys toimikoon johdantona Wii Fit -pelin arviolle. Kyseessä on Wiille tehty jumppapeli, joka lupaa muuttaa sohvaperunat solakkaan kuntoon mukana tulevan tasapainolaudan avulla. Käytännössä homma toimii siten, että lauta asetetaan telkkarin eteen ja sen päällä tehdään liikkeitä virtuaaliohjaajan määräämään tahtiin, mieluiten joka päivä. Lauta toimii myös puntarina ja osaa laskea BMI:n, eli suomalaisittain painoindeksin.

Sain Wii Fitin muutamaksi viikoksi lainaan Nintendon maahantuojalta ja pääsin tuulettamaan sen parissa asenteitani. Ensinnäkin lauta oli paljon jämäkämpää tekoa kuin uskoin. Toisekseen minipelien pelaaminen oli oikeasti hauskaa. Mäkihyppy, hulavanteen pyöritys ja muut hassuttelut pistivät paitsi hien virtaamaan, myös sivustakatsojien naurulihakset koetukselle.

Wii Fitin varsinainen juju, eli virtuaaliohjaajan parissa tehty kuntoilupuoli, oli kuitenkin tylsä ja vaikeaselkoinen. Tasapainolaudan käyttö tuntui toisinaan kovin väkinäiseltä ja osa liikkeistä olisi ollut selkeästi tehokkaampaa tehdä ilman sitä. Muistan kun Sony testasi aikanaan samanlaista konseptia PlayStationin EyeToy-kameralla. Se ajoi samaan miinaan kuin Wii Fit. Hankalat lisälaitteet eivät aina osaa tulkita pelaajan liikkeitä oikein, jolloin liikunnan ilo muuttuu pian pikkutarkaksi koneen ehdoilla tuhertamiseksi. Virtuaaliohjaaja ei osaa myöskään oikaista väärin tehtyjä liikkeitä, mikä voi olla riski aloittelijoita ajatellen. Osaamaton tärvelee helposti nivelensä. Toinen arveluttava seikka on painoindeksiin tuijottaminen. Se on parhaimmillaankin hyvin yleistävä ja suuntaa-antava arvo, eikä missään nimessä sovellu aktiiviliikkujan kuntomittariksi.

Pelialan termein Wii Fit on ns. gateway-peli, eli sellainen julkaisu, jonka tärkein tehtävä on saada pelaajat innostumaan jostain teemasta yleensä. Tässä tapauksessa liikuntapelaamisesta ja ehkä sitä kautta myös liikunnasta. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä Wii Fit on pelkkä lelu, eikä mikään oikea kuntolaite. Melkoisesti pitää kroppaa vatkata jos rantakuntoon mielii. Suositushinta on noin 120 euroa, eli lompakko sentään laihtuu tehokkaasti 😀

Taukojumppaa

Palikat on kivoja

RSS-lukijoissanne ei ole vikaa. Päivitystahtini on oikeasti hidas. Siirtelen parhaillaan tiedostoja palvelimelta toiselle, joten blogahteluun tulee väistämätön tauko.

Suosittelen tauon ajaksi virkistävää taukojumppaa Steven Spielbergin Boom Blox –pelin parissa. Sain oman kappaleeni viime viikolla ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että se on kirkkaasti tämän hetken paras perhepeli Wiillä.

Boom Bloxin tavoitteena on rakennella virtuaalipalikoista upeita torneja, purkaa niitä pala kerrallaan tai räiskiä valtavia palikkalinnoja nurin keilapalloilla ja ties millä. Realistisen fysiikkamoottorin ansiosta palikat käyttäytyvät kuin oikeassa elämässä, mikä tekee pelaamisesta todella kiehtovaa. Myös Wii-ohjainta hyödynnetään kerrankin oikein, eli pelaaminen on hyvin luontevaa.

Minipelejä on sadoittain ja niitä voi pelata yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Aloittamiskynnys on super-matala, joten jopa pelejä karttavat tyttöystävät ja sukulaiset on tutkitusti helppo saada innostumaan Boom Bloxista. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen tapaus siis.

Peliä näyttäisi saavan suhteellisen huokeasti ainakin Play.comista ja CDON:ista

Aprillia!

April Fools

Langattomasti ladattavia peliohjaimia, Call of Duty -tatuointi päähän, suomipoppia Rockbandiin… Mitä ihmettä?

Aprillipäivä näkyi ja kuului myös pelisivuilla. Tässä muutamia poimintoja:

  • Langattomasti latautuvat PS3-ohjaimet Eurooppaan huhtikuussa [KonsoliFIN]
  • Suomirokki soi Rock Bandissä [Pelit]
  • Miika Huttunen otti Call of Duty -tatuoinnin takaraivoonsa [Pelaaja]
  • Dreamcast-pelejä Wiin Virtual Console -latauspalveluun [Gamereactor]
  • Pleikkarivirus liikenteessä [Playstation.se]
  • The Legend of Zelda -elokuva [IGN]
  • GameSpot koristeli koko sivunsa aprilliartikkeleilla [GameSpot]
  • 800gigan HD-DVD -PS3 tulossa ensi vuonna [Playstation.se]

Menikö kukaan halpaan?

links for 2008-02-23

Commodore 64 –pelejä Wiille

Commodore 64

Nintendo ilmoitti eilen aloittavansa Commodore 64 –pelien myynnin Virtual Console –verkkopalvelussa. Palvelun kautta C64-klassikot voi ladata pelattaviksi Wii-konsolille 500 Wii-pisteen hintaan. Tarkempaa julkaisuaikaa peleille ei vielä annettu, mutta näillä näkymin ensimmäisessä aallossa nähdään ainakin International Karate ja Uridium.

Minun ikäpolvelleni Commodore 64 on ehkä tärkein osa pelaamisen historiaa, joten sinänsä klassikoiden herättely on ihan perusteltua. Mutta hei kamoon, 500 pistettä tekee 5 euroa per peli. Se on aika kova hinta, etenkin kun C64-kama on poikkeuksetta yli toistakymmentä vuotta vanhaa, jopa ylikin. Ja ne, joille Virtual Consolen C64-pelejä etupäässä kaupitellaan, ovat todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa niistä jo kertaalleen maksaneet.

Kulttuuriteko tai ei, Nintendon suunnitelmassa on kamala rahastuksen katku. Perustellumpaa olisi myydä pelejä eurolla kappale tai niputtaa vanhan julkaisun kylkeen myös uudistettu versio esim. nettipelillä ja HD-grafiikalla terästettynä, jolloin nostalgiaa potematon nuorempi pelaajakuntakin saisi peleistä iloa. Viiden euron kappalehinnalla ostan mieluummin uusia elämyksiä, kun vuosikymmenien takaisia tähteitä. Onneksi retropelejä voi jatkossakin alkuperäisillä laitteilla tai vaikka emulaattorilla.

Loppuun vielä YouTubesta bongattu nostalgiapommi: 100 Commodore 64 games in 10 minutes!

[kuva: C-64 Road Trip by kteague]