Antennidigiboksi toimii myös kaapeliverkossa

BRAVIA

Päivitin pelinäyttöni Sonyn litteään malliin. Ikäväkseni kyseinen paneeli ei kuitenkaan tue DVB-C –digisignaalin vastaanottoa, vaan pelkästään antenniverkon kautta välitettävää DVB-T:tä. Yllätys olikin suuri, kun virrat kytkettyäni telkkari haki automaattisesti näkyviin kaikki maksuttomat digikanavat – vaikka asun kaapelitaloudessa.

Hämmennyksestä selviydyttyäni ryhdyin tutkimaan asiaa. Kävi ilmi, että Welho lähettää DVB-C:n lisäksi kaapeliverkossaan myös DVB-T:tä. Kyseessä on Welhon mukaan siirtymäkauden ratkaisu, jota kuitenkin jatketaan aina vuoden 2009 loppuun asti.

Tämä on mahtava juttu! En ikinä saanut Welhon nettiä toimimaan kunnolla, mutta televisiopuoli näyttää rokkaavan senkin edestä. Upeaa palvelua.

Väki vähenee, parantuvatko pidot?

ANSCHLUSS

Alkuviikon tuplakohautuksesta vastaa mm. Pelaaja-lehteä kustantava H-Town oy, joka pudotti eilen kaksi uutispommia: Ensinnäkin PCpelaaja-lehti lakkautetaan ja vapautuva henkilöstö siirretään tuottamaan sisältöä Peliplaneetta-verkkosivustolle. Toisekseen Peliplaneetan sisällöntuotanto siirtyy kokonaisuudessaan H-Townin vastuulle ja saitin vanha toimituskaarti saa lähtöpassit. Alkaen heti.

PCpelaajan lakkauttamisesta on kuulunut huhuja aiemminkin, mutta toistaiseksi olen kuitannut ne pelkkänä panetteluna. On toki myönnettävä, ettei halvalle paperille painettu arvosteluaviisi enää loppupäivinään ollut kovin kilpailukykyinen julkaisu, mutta lakkauttaminen kuulostaa silti turhan rajulta. Olisivat mieluummin jatkaneet lehden tekoa Kalle Kaivolan alkuperäisen vision pohjalta, jolloin sillä olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus kasvaa. Osaavan päätoimittajan irtisanominen ja tahallinen painolaadun laskeminen tuntuvat näin maallikosta vähän huonolta tavalta lanseerata uutta lehteä.

Peliplaneetan tapaus oli vielä ihmeellisempi. H-Town ilmoitti muina miehinä ottavansa sivuston haltuunsa. Vanha toimittajakunta jäi nuolemaan näppejään. Temppu sai aikaan niin paljon keskustelua, että Pelaajan omat sivut menivät hetkeksi nurin kävijäryntäyksen alla.

Uutta liitosta kommentoitiin kiihkeästi netin keskustelualueilla. Eräät Peliplaneetan käyttäjistä olivat vilpittömästi tohkeissaan sisällöntuottajan vaihtumisesta, mutta moni osoitti närkästyksensä avoimesti. Erityisesti tapa jolla sivuston entinen toimitus potkittiin pellolle pöyristytti monia. Entisen peliplaneettalaisen kertoman mukaan kenellekään ei hiiskuttu asiasta, vaan homma hoidettiin Akumiitti oy:n ja H-Townin välillä sopimuspöydässä.

H-Townin motiiveistakin käytiin paljon keskustelua. Muutamien tahojen mukaan meneillään saattaa olla nurkanvaltaus, jossa H-Town yrittää entisestään vakiinnuttaa asemaansa suomalaisena pelialan erikoisjulkaisuna. Kyynisimmät veikkasivat että Peliplaneetta joko yhdistetään Pelaajalehti.comiin tai lakkautetaan kokonaan vielä vuoden sisällä. Vastapuoli nokitti takaisin lujaa, väittämällä Alasin Median käyttäytyneen lähes rikollisen huonosti portaalin oikeuksia hallinnutta Akumiitti Oy:tä kohtaan. Ja että juttujen tasokin oli laskussa.

Virallisissa tiedotteissa ei oteta kantaa yksityiskohtiin. Alasin Media harmittelee vastineessaan huonoa tiedotusta ja kautta linjan epävarmaa yhteistyötä portaalinhaltijan kanssa. H-Townin versiossa puolestaan kehutaan uudessa liitoksessa syntyviä ristimediahyötyjä.

Niin tai näin, Suomen pelimedian kirjo kaventui liitoksen myötä entisestään. Peliplaneetan siirtyminen H-Townille saattaa toki synnyttää synergiaetuja, mutta miten mahtaa kustantajan mielenkiinto riittää useamman verkkopalvelun pyörittämiseen, jos lehtipuolellakin tehdään karsintaa? Onko Pelaaja vain mustasukkainen rakkaudestaan videopeleihin?

Viisi minuuttia ympäristölle

Vanha maailma katoaa

YK julkaisee tänään uusimmat tutkimustulokset ilmastonmuutoksesta. Sen kunniaksi eräät ympäristöjärjestöt pyytävät ihmisiä mukaan mielenilmaukseen, jonka tarkoituksena on näyttää että tavalliset sukankuluttajatkin ovat tietoisia ympäristönmuutoksesta. Barrikadeille ei sentään tarvitse lähteä; riittää kun sammuttaa kaikki sähkölaitteet tänään illalla klo 19.55-20.00. Ajattelin osallistua.

Keitä te ootte te pienet poijat..?

Keita te ootte te pienet pojat, kun en ma tunne teita

Nyt on taas pakko vetää kunnolla kotiinpäin ja kehua tämän kuun Pelaajaa. Juttua oli hyvin ja pari omaa tarinaakin oli mahtunut taas mukaan. Esimerkiksi sivulta 40 löytyy omaa käsialaa oleva artikkeli peliaiheisen pikkujoulun järjestämisestä. Hieno homma sikäli, mutta jutun yhteyteen liitetyistä kuvista nousi pienimuotoinen mellakka omassa kaveripiirissä. Niissä kun ei näy ketään meistä oikeasti pelanneista ihmisistä. Jotain tuntemattomia nuorukaisia vaan lippalakit päässä. Ilmeisesti taittajamme Lassen ystäviä.

Oikaistaan siis kaikki heti, tässä ja nyt: kuvissa näkyvä kämppä ei ole oma, enkä tunne kuvissa näkyviä ihmisiä. Toivottavasti tämä selvensi. Kiitos siis tuuraajille ja pahoittelut omille kavereille: parempi mäihä ensi kerralla!

Lapa jäähän ja nimi lehteen, sano!

Digitoday ei vaan osaa

Your Retarded

Joskus meinaa itku tulla kun katsoo eräidenkin ammattitoimittajien juttuja. Erityisen huvittava esimerkki on it-uutisia julkaiseva Digitoday.fi, jossa jutut ilmeisesti käännetään suoraan ulkomaisilta sivuilta. Kuten aiemminkin nähtiin, nuolenpääkäännökset eivät ole kaunista katseltavaa. Vai mitä sanotte tästä “uutisesta”:

HP:n urkinnan uhreille kerrotaan mitä ja miten

HP: pääjohtaja Mark Hurd esitti julkisen anteeksi pyynnön tietovuototutkinnan yhteydessä urkituille. Kongressin edustajainhuoneen energia- ja kauppa-alakomitealle antamassaan lausunnossa hän lupasi yhtiön kertovan urkituille mitä tietoja heistä kaivettiin esiin ja miten.

– HP on yhtiö, joka on johdonmukaisesti ansainnut tunnustusta eettisiin standardeihin, yksityisyydensuojaan ja vastuullisuuteen sitoutumisesta. Ja kuitenkin ihmiset yhtiön sisä- ja ulkopuolella syrjäyttivät periaatteet, joista olemme olleet ylpeitä. Komitea ihmettely tapahtuneesta on asianmukaista, Hurd sanoi lausunnossaan.

– Tämä on ikivanha tarina. Tarkoitus pyhitti keinot. Tutkijat fokusoivat niin kiihkeästi vuotojen lähteen löytämiseen, että he unohtivat lehtimiesten ja muiden yksityisyyden.

– Haluan pyytää anteeksi niiltä, joiden yksityisyyttä loukattiin. Heihin kuulu yhdeksän lehtimiestä perheineen, kaksi nykyistä HP:n työntekijää ja seitsemän HP:n johtokunnan nykyistä ja entistä jäsentä.

– Sydämenpohjasta tulevan anteeksipyynnön lisäksi halua yksityisyyden loukkaamisen kokeneiden tietävän, että toimitamme pian uhreille yksityiskohtaiset tiedot siitä, mitä informaatiota heistä kerättiin ja kuinka ja milloin tiedot saatiin.

Lisäksi Hurd lupasi penkoa kovemmin ja syvemmälle päästäkseen asioiden pohjalle ja lupasi, että yhtiön saa takasin maineensa esimerkillisenä yhtiökansalaisena ja saa takasin ylpeytensä. Hän lupasi myös, että yhtiö ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, ettei tällaista tapahdu tulevaisuudessa.

(Lähde: www.digitoday.fi)

Tämä ei ole mikään poikkeustapaus, vaan vastaavia uutisia löytyy Digitodaysta viikottain. Olisi kiva tietää millä periaatteella juttuja oikoluetaan. Vai oikoluetaanko ollenkaan? Ja kuinka kenelläkään on pokkaa laittaa oma nimensä tuollaiseen äpöstykseen?

Nettijulkaisemisen perusteita – kuvaformaatit haltuun

Webbivelho at Work

Liian usein nettisivuilla näkee hyviä kuvia, jotka ovat suttuisia, pikselöityneitä tai muuten vaan huonosti pakattuja. Ongelma ei koske pelkästään aloittelevia nettikirjoittajia, vaan jopa pitkän linjan ammattilaisilla tuntuu olevan vaikeuksia valita sopiva esitystapa kuvilleen. Tässä artikkelissa käyn helppotajuisesti läpi monia askarruttavien tiedostomuotojen (jpg, gif, png ym.) erot, niin että saat sataprosenttisen hyödyn verkkojulkaisustasi.

Nyrkkisääntö: valokuvat jpg-muodossa, teksti png-muodossa.

Jpg lienee tätä nykyä tunnetuin kuvanpakkausmuoto. Silti tai juuri siksi sitä näkee käytettävän väärin tavattoman usein. Virhetilanteita syntyy silloin, kun tekstiä tai muuta teräviä linjoja vaativaa grafiikkaa yritetään tallentaa jpg-muodossa. Tässä muutama esimerkki, joihin olen urani varrella törmännyt:

{PNGvsJPG} Britannian lippu{PNGvsJPG} Qbert koristaa pelimainosta{PNGvsJPG} Teksti on sumeaa ja epäselvää.

Katsokaa kahta ensimmäistä kuvaa. Niiden taustojen pitäisi olla kauttaaltaan yksivärisiä. Niissä näkyy kuitenkin omituisia möykkyjä, ns. artifakteja, jotka sotkevat yleisvaikutelman. Artifaktit ovat syntyneet jpg-pakkauksessa, joka ei ole kyennyt käsittelemään väritasoa halutulla tavalla.

Viimeinen on taasen ruutukaappaus, joka on epähuomiossa tallennettu jpg-muotoon. Sen jälkeen kuvaa on vielä venytetty verkkosivun palstaa varten. Tulos näyttää suttuiselta ja sumealta.

Katsotaanpa nyt miltä samat kuvat näyttävät png-muodossa:

{LosslessPNG} Britannian lipussa ei ole artefakteja{LosslessPNG} Tausta on tasainen{LosslessPNG} Teksti on skarppia

Ero on silminnähtävä. Png ei hukkaa tietoa jpg-tallennuksen tavoin, vaan kokonaisuus säilyy eheänä ja sitä voi myös jälkikäsitellä helpommin. Kyseessä on ns. häviötön pakkausmuoto.

Sivujen käytettävyys paranee, kun kuvat on hyvin pakattu

Png-formaatti ei kuitenkaan ole aina käytettävyyden kannalta paras vaihtoehto. Koska se säilyttää kuvien rakenteen jpg-muotoa eheämpänä, on myös kuvien fyysinen koko suurempi. Esimerkiksi png-muodossa tallennettu valokuva voi viedä moninkertaisesti enemmän kiintolevytilaa jpg:hen verrattuna. Myöskään eräät vanhentuneet nettiselaimet eivät välttämättä osaa näyttää Png-kuvia lainkaan.

{LosslessCons} Bog Imp PNG-muodossa: 273KB{LosslessCons} Bog Imp JPG-muodossa: 34KB

Yläpuolella näkyvistä kuvista vasen on tallennettu png- ja oikea jpg-muodossa. Kuvissa ei ole selkeitä silminnähtäviä eroja, mutta niiden koossa on. Jpg vie ainoastaan 34 kilotavua, siinä missä png vaatii 273 kiloa – siis kahdeksankertaisen määrän. Kun pidät kuvasi pienikokoisina, verkkosivut latautuvat nopeasti ja niitä on miellyttävämpää selata.

Valokuvien lisäksi jpg sopii myös moniin muihin kuvatyyppeihin. Esimerkiksi tietokone- ja videopeleistä sekä elokuvista otetut ruutukaappaukset voi aivan hyvin tallentaa jpg-muodossa. Toisaalta, jos ruutukaappauksessa on esim. pientä tekstiä yms., on syytä valita png.

Lyhyesti: Tallenna valokuvasi ja muut värikkäät otokset jpg-muodossa, ja tekstit sekä ruutukaappauset png-muodossa. Muuta sinun ei välttämättä tarvitse kuvaformaateista tietää!

Mitä muuta?

Png ja jpg ovat ehdottomasti käyttökelpoisimmat kuvaformaatit verkkojulkaisua ajatellen. Monet tuntevat myös Compuserven kehittämän gif-tiedostomuodon, joka on tullut tutuksi etenkin gif-animaatioiden muodossa. Nykyisin gif alkaa olla jo hiukan vanhentunut tallennustapa, joten ellei aio tehdä gif-animaatiota, on syytä valita giffin sijaan png-muoto.

Jos taas halutaan julkaista kuva, joka on kokonaan tai osittain läpinäkyvä, kannattaa suosia png-muotoa. Tuolloin tulee kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Microsoftin parjattu Internet Explorer -verkkoselain ei osaa näyttää kuvaa sen oikeassa muodossa. Niinpä muun muassa kulmien pyöristykset, taustan häivytys jaa muu kikkailu jää kokonaan näkemättä vanhojen selainten käyttäjiltä.

Toimittajaurallani olen törmännyt myös tapauksiin, jossa verkossa on julkaistu bmp-, xfc- tai psd-muotoisia kuvia. Sitä tulisi välttää, sillä kaikki selaimet eivät osaa kyseisiä kuvatyyppejä näyttää ja toisekseen pakkaamattomien kuvien lataaminen tekee sivustosta tuskastuttavan hitaan. Oikeiden kuvien valinnalla verkkojulkaisusi toimii sujuvasti ja antaa lukijoille ammattitaitoisen kuvan sen tekijöistä. Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa – niin hyvässä kuin pahassa.

Miksi tuijotus häiritsee?

Sinua Tarkkaillaan

Seis! Pysähdy! Sinua ollaan manipuloimassa. Silmä on sinuun kohdistuvan katseen symboli, ja on epämukavaa, kun joku tuijottaa. Mutta mistä epämukavuus syntyy? Kääntäkäämme katseemme niihin syihin, jotka saavat ihmisen vaivaantumaan silmätikkuna olosta.

Katolisen kirkon inkvisitiolla oli psykologista pelisilmää. Kun he pidättivät jonkun, he eivät sanoneet, mistä tätä syytetään. Ja katso! – pidätetty tunnusti yleensä lukuisia sellaisia syntejä, joista inkvisiittoreilla ei ollut aavistustakaan. Meillä kaikilla on omaatuntoa painamassa tekoja ja ajatuksia, joita kadumme ja joita häpeämme.

Tuijotuksen tuottama kiusallisuus johtuu ainakin osittain tästä inkvision uhrin logiikasta. Miksi joku tuijottaa? Olenko tehnyt jotain noloa? Mikä kummallinen seikka ulkonäössäni saa hänet tuijottamaan minua? Ne näkevät minusta sen, minkä tahtoisin pitää salassa! Luultavasti kenenkään itsetunto ei ole niin hyvä, että tuijotus ei saisi miettimään omia vikojaan.

Ihminen on laumaeläin, ja lauma luo turvallisuuden tunteen. Kasvoton lauman jäsen on piilossa: kukaan ei kiinnitä häneen huomiota, eikä hänen yksityisyyttään niin ollen uhata. Tuijotus tuhoaa tämän suojapaikan ja siirtää tuijotettavan esiin kaikkien nähtäväksi. Tällöin ihminen joutuu huomion kohteeksi vastoin omaa tahtoaan.

Haluamme kontrolloida muiden meistä saamaa vaikutelmaa. Ennen ihmisen kohtaamista käyn tilanteen läpi ja suunnittelen, miten esitän asiani. Minun on helppoa toimia kun tiedän, millainen kohtauksen käsikirjoitus on.

Tuijottaminen sysää kohteensa parrasvaloihin valmistautumattomana. On vaikeaa toimia ja suunnitella toimintaansa samaan aikaan. Niinpä tuijotettava kokee kiusallista epävarmuutta, koska hänellä ei ole keinoja kontrolloida sitä, millaisen vaikutelman hän antaa itsestään. Tappioiden minimoimiseksi hän vetäytyy kuoreensa, mutta se ei ole hyvä vaan ainoastaan vähiten huono ratkaisu.

Tuijottamiseen liittyy myös valtapeliä. Statukseltaan alempi kääntää katseensa pois niin eläin- kuin ihmismaailmassakin. Koska vain harvalla on intoa ottaa vastaan haaste tuijotuskilpailuun missä tahansa, milloin tahansa, annamme vastustajalle luovutusvoiton. Samalla syntyy asetelma, jossa toinen osapuoli johtaa ja toinen tottelee.

Tuijotuksen tuottaman vaivaantumisen taustalla on siis epävarmuutta omasta olemuksesta, odottamattoman tilanteen luomaa häkeltymistä sekä valtapeli-tappion tuottama statuksen lasku.

Loppukaneettina vielä muutama huomio valvontakameroista. Tuijotukseen ongelmat johtuvat epämukavasta vuorovaikutus-suhteesta ihmisten välillä. Valvontakamerat ovat kokonaan tällaisen psykologian ulkopuolella, sillä ihmisen ja koneen välille ei synny samanlaista suhdetta, ja koneen tuijotus ei häiritse.

Persoonaton tuijotuskaan ei ole ongelmatonta, mutta siihen liittyvä problematiikka on toisenlaista. Yhteiskunnan kansalaisiin kohdistama valvonta panee miettimään Vuonna 1984 -kirjan iskulauseita. Ison Veljen yhteiskunnan teesejähän olivat muun muassa VAPAUS ON ORJUUTTA ja ISOVELI VALVOO. Vielä nykyäänkin valvontakameroita käyttävät yritykset puhuvat ”turvakameroista”, mikä panee miettimään, minkälainen olisi turvallisin mahdollinen yhteiskunta. Ja kun on miettinyt sen, jäljellä on viimeinen kysymys: mikä on turvallisuutta?

Koodinrikkoja kuriin

Web-standardien noudattaminen ei ole helppoa. Etenkin kun kaikki kotisivuille lisättävät ilmaiskikkareet tuntuvat rikkovan koodin niin pahasti, että validaattorista kuuluu vain tuskaista parahtelua. Ehkä paras esimerkki on Flickr-kuvapalvelun Badge, eli minikokoinen kuvagalleria, jollaisia näkyy melko monen blogin sivupalkissa.

Valitettavasti Flickr Badge ei pahemmin kuria kumarra, vaan on rehellisesti päin honkia kirjoitettu koodinpätkä. Esimerkiksi feldon.netin XHTML Strict -standardiin sovittaminen vaati hieman ihmettelyä ja monta epäonnistunutta yritystä. Säästääkseni teidän vaivaanne kirjoitin lyhyen oppaan, jolla Flickr Badge rupeaa futaamaan krantummassakin ympäristössä – ja vieläpä web-standardeja noudattaen!

Tämä ohje on tehty Flickr Badgen HTML-versiota varten. Olisi hyvä jos sinulta löytyisi jo valmiiksi Flickr-tili. Jos blogistasi löytyy jo Flickr Badge, sinun täytyy tehdä muutoksia ainoastaan Flickr Badgen koodiin ja sivustosi css-tyylitiedostoon. Jos et ole vielä uskaltanut tehdä omaa Badgea, voit ladata tekemäni valmiit tiedostot suoraan artikkelin lopusta ja liittää ne blogiisi.

1. Jos sivuillasi on jo Flickr Badge, avaa ensin tekstieditoriin se tiedosto, josta Badgen koodi löytyy. Tunnistat sen parhaiten “Start of Flickr Badge” -tägistä, sikäli mikäli olet jättänyt sen ennalleen. Flickrin tarjoama alkuperäinen koodi näyttää tältä:

Alkuperainen Flickr Badge

2. Kuten näkyy, alkuperäinen Flickr Badge on melkoinen merkkisoppa. Seuraavaksi sinun olisi löydettävä merkistön joukosta toimintoskripti, jonka tunnistat script-tägistä. Poista muu roska ja jätä script-tägit ja niiden välinen teksti ennalleen. Tuloksen pitäisi näyttää suunnilleen tältä, tosin sillä erotuksella, että käyttäjätunnuksen kohdalla lukee todennäköisesti jotain muuta.

Riisuttu skripti

3. Edelleen messissä? Loistavaa! Vaikein on takana. Seuraavaksi lisäät tekstieditorissa scriptin alkuun ja loppuun div-tägit, jolloin Flickr Badgelle voi määrittää omat tyyliasetukset CSS-tiedostossa. Sinun ei varsinaisesti tarvitse tietää mitä kaikki tämä tarkoittaa, riittää että Flickr Badgen koodi näyttää suunnilleen tältä:

Div-tagit HTML-koodin joukkoon

4. Seuraavaksi käydään css-tiedoston kimppuun. Avaa tekstieditorilla tyylitiedostosi ja lisää seuraavat rimpsut koodin loppuun:

Flickr Badge CSS -kuva-alue

Yllä siis määritellään varsinaisen kuva-alueen koko. Kuva-alue on se tila, jossa haluat esitellä pienoiskuviasi. Esimerkkitapauksessamme kuvia varten on varattu 200 x 300 pikselin suuruinen alue ja rajattu sopivasti tilaa sen ympäriltä.

Seuraavaksi säädetään miltä yksittäinen kuva-alueelle haettava kuva näyttää:

Flickr Badge CSS yksittaiset kuvat

Kuvat on siis keskitetty vasemmalle ja yksittäisen kuvan koko on 62 x 62 pikseliä. Samassa yhteydessä on määritelty myös kuvien taustaväri.

5. Kaiken pitäisi nyt olla valmista. Päivitä sivustosi ja tyylitiedostosi ja ihaile lopputulosta.

Pieni css-tietämys on tarpeen, jos tahdot muokata muita asetuksia. Flickr Badgessa näkyvien kuvien määrää voi puolestaan säätää muuttamalla skriptissä näkyvää numeroa. Nyt näkyvissä on 8 kuvaa:

Kuvien lukumaara

Jos et jaksa naputella CSS-koodia ja siistiä skriptiä itse, voit ladata ne tästä:

Kopioi ensimmäisen tiedoston sisältö ja liitä se blogisi tyylitiedostoon sellaisenaan.
Kopioi sitten toisen tiedoston sisältö suoraan kotisivujesi sivupalkkiosioon. Muista vaihtaa käyttäjänimeksi oma Flickr-tunnuksesi!

Tämä on ensisijaisesti laadittu omaksi muistiinpanoksi, mutta jos sait siitä jotain irti, paiskaa ihmeessä kommenttia!