Suomen suosituin peli on selvinnyt

Maailman suosituin peli

Pelifirmat panostavat vuosittain miljoonia euroja ja lukemattomia työtunteja digitaalisten pelien kehitykseen. Väsymättömän tuotantokoneiston syövereistä tihkuu jatkuvalla syötöllä uusia tekeleitä kauppojen hyllyille, eikä loppua näy. Tarjonta on niin runsasta, että sen ymmärtämiseen vaaditaan asiaan perehtyneitä lehtiä, verkkosivuja ja kirjoja.

Samalla pelaajien keski-ikä kasvaa kohisten. Monelle nuorena aloittaneelle digiviihteen suurkulutajalle peleistä on vuosien saatossa tullut elämäntapa. Eikä sekään vielä riitä: peleistä on tehty jopa väitöskirjoja ja löytyypä maailmasta myös jokunen peliprofessori.

Ja mikä onkaan tuon massiivisen järjestelmän suosituin lopputuote?

Tietokonepasianssi!

Asia käy ilmi Suomen kulttuurirahaston tuoreesta tutkimuksesta, jossa otettiin selvää suomalaisten pelitottumuksista. [YLE]

Pelimiehet messuilla – DigiExpo 2007

DigiExpo

Kävin Digiexpoilla ja tapasin tuttuja. Kaikki kysyivät miksen enää bloggaa. Siis mitä? Minähän pidän vain taukoa! Kai sitä saa ihminen tehdä omalla elämällään mitä tahtoo?

Ai eikö?

No olkoon. Irlaan myöhemmin.

Digiexpoista on sanottava ainakin sen verran, että jos siinä on Suomen peliskenen tulevaisuus, niin aika heikosti menee. Ainostaan Sony ja EA olivat käyttäneet kunnolla resursseja tuotteidensa esillepanoon ja peeärrään. Muut olivat liikenteessä poliittisesti korrektilla ”anteeksi-että-olen-olemassa” -meiningillä tai räjäyttäneet esittelypisteensä ympäri hallia epämääräiseksi sillisalaatiksi. Ei kukaan odotakaan, että Expot olisivat olleet CESsin tai E3:n kaltainen spektaakkeli, mutta jos Figman luvut oikeasti pitävät paikkansa, ja sekä pelaajien keski-ikä että pelimarkkinakakku kasvavat kohisten, niin miksei se näy messuilla? Sääliksi kävi messuesittelijöitä, joiden ainut homma näytti olevan ständeillä parveilevien pikkulasten paimentaminen.

Oli miten oli, aion määrätietoisesti jatkaa Digiexpojen tukemista. Maassa, jossa valtio tukee peliteollisuutta, pitää olla edes yhdet pelimessut vuodessa. Ehkä se taso tästä nousee, kunhan pelaamisen arvostus kasvaa.

Ja oli messuilla hienojakin juttuja. Kuten EA:n ja Sonyn perinteeksi muodostuneet kohautus-ohjelmanumerot. Ensin mainittu oli palkannut paikalle ihku-aidon bodypainting-mallitytön ja jälkimmäinen marssitti esiintymislavalle Circus Mundus Absurdus -performanssiryhmän, jonka ohjelmanumeroon kuului muun muassa raskaan oluttynnyrin roikottaminen… noh, vehkeestä. Varsin erikoista. Druidi-Huttunen tunsi arvon taiteilijat entuudestaan ja hänen mukaansa yleisö pääsi nyt vähällä. Hieno homma sikäli.

Mutta se Expoista. Kuvia voi käydä pälyilemässä Flickristä.

Foldaus on interaktiivista hyväntekeväisyyttä

Folding At Home PS3

Vähintään kerran viikossa luovutan Pleikkarini lääketieteen palvelukseen. Toisin sanoen jätän sen itsekseen päälle, jolloin se ryhtyy aikansa kuluksi laskemaan proteiinirakenteita syöpätutkimuksen hyväksi.

Enkä muuten ole ainoa. Stanfordin yliopiston voittoa tavoittelemattomaan Folding@Home -projektiin osallistuu jo uskomaton määrä Pleikkareita ja tietokoneita ympäri maailmaa. Homma perustuu hajautettuun liukulukulaskentaan, jossa tuhannet suorittimet saadaan työskentelemään yhteisen hyvän vuoksi. Hankkeen tavoitteena on oppia ymmärtämään proteiinien käyttäytymistä ja siten löytää hoitokeinoja mm. syöpään sekä Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin.

Olen aika huono lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta foldaan mielelläni. Se on helppoa, ei vaadi rahan siirtelyä eikä maksa näennäisesti mitään. Suorat rahalahjoitukset esimerkiksi syöpätutkimuksen hyväksi ovat varmasti hyödyllisempiä, mutta foldaus on konkreettisempaa ja siksi paljon kiinnostavampi tapa vaikuttaa. Lisäksi mukana on ripaus kilpailuhenkeä: ohjelma pitää kirjaa lasketuista yksiköistä ja tilastoja voi vertailla tuttujen kanssa.

Oma konsolini murskaa numeroita KonsoliFIN-tiimissä. Mukaan mahtuu vielä. Kytke Pleikkarin Folding@Home -ominaisuus päälle, keksi itsellesi käyttäjänimi, valitse tiimin tunnusluvuksi 55985 ja kas, olet filantrooppi.

Pelaaja pinteessä?

Incoming Torpedo

Pelaaja-lehteä kustantava H-Town oy vaikuttaa ajautuneen taloudellisiin vaikeuksiin. Sisäpiirin lähteiden mukaan yrityksen tilikauden tulos on painunut pakkasen puolelle ja liikevoitto on vaihtunut liiketappioksi. Se saattaa tietää muutoksia suomen kilpaillussa pelimediakentässä.

Toki myrskyn merkkejä on ollut ilmassa jo pitkään. Esimerkiksi H-Townilla sisältöjohtajana toimineen Lassi Kurkijärven siirtyminen Sanomille herätti kysymyksiä jo keväällä. Toisen kerran ovet kävivät heinäkuussa, jolloin yrityksen toimitusjohtaja Petteri Moisio ja tunnettu pelitoimittaja Mikko Rautalahti lähtivät H-Townista ja veivät Roolipelaaja-lehden mennessään perustamaansa Riimuahjo-osakeyhtiöön. Roolipelaajan nettisivu uutisoi asiasta tuolloin.

On mielenkiintoista nähdä miten tässä vielä käy. Eikä pelkästään siksi, että H-Town on vuosien mittaan tilannut minulta runsaasti toimituksellista sisältöä ja ollut yksi parhaista asiakkaistani, vaan myös siksi, että toimituksen kundit ovat tuttuja kavereita jo monen vuoden takaa. Kaikkea hyvää sinne, koittakaa oikaista kurssi!

Äsken pelitti, nyt ei

You Fail

Kova pakkaaminen muuttoa varten on parhaillaan käynnissä, joten pelailu ja etenkin peleistä kirjoittaminen on jäänyt viimepäivinä vähemmälle. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä: Hesari ilmoitti lakkauttavansa oman pelibloginsa.

Aluksi vähän harmitti, sillä nokkelasti otsikoitu Nyt pelittää – miksi peleillä on väliä? –blogi oli silloin tällöin oikein hauska. Mutta jos peleillä on niin paljon väliä Hesarille, että korkealaatuisten peliartikkeleiden sijaan halutaan julkaista mieluummin (puoli-)ilmaisvoimin tuotettua perusblogahtelua, niin ehkäpä on parempi pitää strateginen tauko ja miettiä vähän erilaista lähestymistapaa aiheeseen.

Halpaa kuin tv-kaupassa

BRAVIA

Jos harkitset yhä taulutelkkarin ostamista, suosittelen odottamaan. Uutuuksia tulee myyntiin niin kovaa tahtia, että laatupaneeleiden hinnat ovat ajautuneet suoranaiseen syöksykierteeseen. Otetaan esimerkiksi oma Sony Bravia. Maaliskuussa sen hinta oli halvimmillaan 1399 euroa. Luulin tehneeni hyvän diilin, kun sain tingittyä oman kappaleeni suoraan maahantuojalta tonnin pintaan. Nyt toukokuun lopulla saman telkkarin normaali ulosmyyntihinta on kalleimmissakin putiikeissa alle tuhat euroa. Hinta siis tipahti muutamassa kuukaudessa liki 30 prosenttia. Jos sama meno jatkuu, muuraan ensi kesänä väliseinän HD-telkkareista.

Oma kieli kullan kallis

objection1.gif

Pitkän blogipuolella vietetyn hiljaiselon jälkeen vanha naavaparta GV päättää yllättää pistämällä kortensa kekoon feldon.netin hyvinvoinnin puolesta. Sillä kun GV-sedän mielessä kuohuu, on siitä päästävä myös avautumaan.

Myönnän: sorruinpa hankkimaan ylihinnoitellun PlayStation 3:n jo heti julkaisupäivänä. GV-sedän ajatusmaailman tuntevat tietävät varsin hyvin, minkä takia konsoli kotitalouteen hommattiin. Eeppinen hiiviskelytrilleri Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots julkaistaan näillä näkymin amerikkalassa loppuvuodesta. Tosin täälläpäin maailmaa Snaken kommelluksista päästään nauttimaan ennakkomerkkien perusteella pitkälti vuoden 2008 tuolla puolen. Syynä on etupäässä käännöstyö englantia taitamattomille maille, kuten Ranskalle, Saksalle ja Espanjalle.

Pesti KonsoliFIN.netin riveissä on kuitenkin tuonut testattavaksi jo julkaistuista PS3-peleistä sen pahamaineisimman, Genji: Days of the Bladen. Vaikka peli itsessään on aikamoista kuraa, on se yksi ensimmäistä kunnollista yrityksistä suomentaa jokin Harry Potteria vakavamielisempi peli. Ainakin ensimmäinen, joka on osunut minun tielleni. PS3:n kohdalla käytäntö on mitä ilmeisimmin yleistymässä, mikä huolestuttaa joissakin määrin kyynistä GV-setää. Päällimmäisin huolenaihe ei suinkaan ole Suomen nuorison englanninkielen taitojen rapistumien (vaikka sekin on toki sangen huolestuttavaa) vaan laaduttomat käännökset, joista saamme nauttia jo nyt televisio- ja elokuvapuolella. Samalla pelien tuominen Eurooppaan hidastuu entisestään, kun pelejä käännellään kaiken maailman Turun murteille.

PS3:n nettiominaisuudet ovat ottaneet melkoisia harppauksia PS2:n aikoihin nähden. Fiksuna yrityksenä Sony voisi käyttää tätä mediaa hyödykseen pelien kielikäännösten suhteen; tehdä maailmanlaajuisia julkaisuja ja päivittää myöhemmin netin kautta halukkaille tarvittavat kielivaihtoehdot. Näin perusenglannilla pärjäävät eivät joutuisi odottamaan puolta vuotta ylimääräistä vain, jotta kielitaidottomat tuppisuut eivät jäisi huomioimatta. Saisi GV-setäkin Metal Gear Solid 4:n kotikaupasta, eikä sitä tarvitsisi tilata designedin avustuksella Kanadasta (dessu muuten käski sanoa moi).

Mikäli suomennoksista on todella tulossa yleisempikin trendi, toivottavasti käännöksiin panostetaan ainakin Genjiä paremmin. Muutoinkin elektroninen viihdemaailma saisi ottaa mallia suomennoksissaan sarjakuvapuolelta, jossa harvemmin näkee laadutonta jälkeä. Esimerkiksi Nintendo DS:n mainioita tarinapohjaisia Phoenix Wright: Ace Attorney -point ‘n’ click -seikkailuja voisi jopa kuvitella pelaavansa suomeksi, jos jälki olisi yhtä värikästä ja sujuvaa kuin vaikkapa Jukka Lindforsin ja muiden Aku Ankan toimittajien käännöksissä.

Inhottava teknokieli

Scifi-Asko ja Ava Ruuskala

Teliasonera ilmoitti uudesta liittymälanseerauksesta: Minun Sonera on räätälöitävä palvelu, joka korvaa kaikki nykyiset liittymät (ks. Tietokone-lehti).

Siis hetkinen… Minun Sonera?

Minulle on aika sama mitä liittymiä julkaistaan, mutta virallisissa yhteyksissä käytetty teknokieli särähtää aina korvaan. Siis miten niin Minun Sonera? Miksei Minun Sonerani? Tai jos välttämättä halutaan puhekielinen nimi, miksei Mun Sonera? Eihän tuossa nyt ole järkeä.

Kaikella kunnioituksella omaa ammattikuntaani kohtaan kehtaan väittää, että teknisellä alalla on Suomen surkein kirjoitustaito. Jopa niin surkea, että alkeelliset kielioppimokat painetaan välillä jopa lehdistötiedotteisiin asti. Tuotepakkauksista ja mainosmateriaalista nyt puhumattakaan. Veikkaan että Sonerallakaan ei ole edes huomattu mitään virhettä Minun Sonera –kampanjaa suunniteltaessa.

Kuten aiemmin totesin, osaaville kirjoittajille olisi todellakin käyttöä teollisuudessa. Olen työkseni muun muassa oikolukenut erään kotimaisen IT-firman tiedotteita ja yrittänyt opastaa yrityksen suomalaista markkinointiosastoa parempaan viestintään omalla äidinkielellään. Aika toivottomalta näyttää. Ihan kuin suomenkielen rinnalle olisi syntynyt kokonaan uusi teknokieli. Mitä virheistä kunhan tekstiä syntyy!

Viimeksi pari viikkoa sitten yritin neuvoa pitkän uran tehnyttä teknisen alan asiantuntijaa kirjoittamaan myyntipuhetta elokuvalle:

– Hei tuosta puuttuu omistusliite.
– Ai mikä?
– Noh, et voi sanoa ’hänen veli’. Veli-sanaa pitää taivuttaa.
– Öö.. okei.

Lopullisessa myyntipuheessa komeili sitten hienosti: ”hänen velini”. Kas kun ei Minun Sonera.

Voi pyhä jatko-osa, Batman!

Resistance Fall of Man

Resistance: Fall of Man meni äsken läpi ja katselen parhaillaan loppuanimaatiota. Pahasti näyttää taas siltä, että loppuratkaisu jätetään tahallaan avoimeksi mahdollisen jatko-osan varalta. Ai hitto kun ärsyttää! Tuntikaupalla peliaikaa takana ja palkinnoksi lätkäistään ”jatkuu ensi numerossa” –teksti. Ei tämä nyt yhtä räikeää ole kuin Halo 2:ssa, mutta vähän tyhmältä tuntuu silti. Vähän sama jos minä nyt yhtäkkiä jättäisin tämän blogahduksen kesk