Viisi PSP-ongelmaa, jotka Sonyn tulisi korjata

Kesä on minulle ulkoilun ja matkailun aikaa. Sillä on vaikutusta myös digitaaliseen elämääni. Tietokoneen käyttö vähenee ja videopelit pelataan käsikonsoleilla. PSP on osoittautunut verrattomaksi lomakaveriksi, mutta muutama homma tökkii:

Käyttöliittymä on kankea. Se sopii pelaamiseen, muttei juuri muuhun. Pädiohjausta ei ole suunniteltu nettiosoitteiden kirjoittamiseen tai musiikin kuunteluun. Miksei PSP:ssä ole vielä kosketusnäyttöä? Applen iPhonessa on sellainen, samoin Nintendon DS:ssä. Ja ne myyvät kuin viimeistä päivää. Väitän että kosketusnäytöllä saisi lisäpotkua peleihinkin. Se vaatisi tosin muutoksia myös tekniikkaan, sillä…

Akku loppuu liian nopeasti. Luulin että vika olisi korjaantunut uuden slim&lite-version myötä. Turha toivo. Sen akku on kapasiteetiltaan vielä entistäkin pienempi. DS:ään verrattuna PSP:n peliaika jää harmittavan lyhyeksi, mikä johtuu suurelta osin siitä, että…

UMD-levyt ovat aikansa elänyt formaatti. Levyjen lukeminen ja pyörittely laitteen sisuksissa kuluttaa akun nopeasti loppuun. Flash-muistiin verrattuna levyjen latausajat ovat pitkiä. UMD:lle optimointi on myös pelinkehittäjille hankalaa, mikä ei voi olla vaikuttamatta pelitarjonnan määrään. Olisi hyvä jos pelit voisi kopioida suoraan PSP:n muistiin, mutta…

Muistia on ihan liian vähän. Ilman muistikorttia PSP on rampa. Mutta edes isoa muistikorttia ei voi juuri hyödyntää pelaamiseen. Sille säilötään lähinnä pelitallennuksia. Poikkeuksena muutamat PlayStation Networkista ladattavat PS1-pelit. Muistikortin rinnalle pitäisi saada iso sisäinen Flash-levy. Tosin tässä vaiheessa siitä ei vielä olisi paljon iloa, koska…

PSP:lle ei ole tarjolla kunnollista latauspalvelua. Miksei PSP:lle voi ladata digiviihdettä kuten kännyköille? Periaatteessa voisin hyväksyä että lataukset tehtäisiin tietokoneella tai PlayStation3:lla ja siirrettäisiin siitä konsolille. Valitettavasti sekään ei ole kovin helppoa. Tiedostot pitää ensin muuntaa sopivaan formaattiin ja lykätä juuri oikeaan kansioon muistikortille. Ihan liian hankalasti toteutettu homma ollakseen käytettävä.

Unohtuiko listasta jotain? Entä tunteeko kukaan PSP:n kehittäjiä? Haluaisin nämä uudistukset PSP:lle mieluiten jo ennen työmatkaani.

Echochrome katsoo pelimaailmaa eri vinkkelistä

“Maailmassa mikään ei ole sitä miltä näyttää”, sanoi entinen opettajani. Noinkin ahdistavan lausahduksen jälkeen oli vanhemmiten helpotus todeta, että välillä totuus on juuri sitä mitä näkee. Pleikkarin Echochrome-pulmapeli tarttuu samaan mietelmään, mutta vetää sen toisesta ääripäästä yli: Echochromen maailmassa ainut totuus on se, jonka voi silmillä havaita.

Echochromen tähti on pikku-ukko, joka pitää saada kulkemaan aloituspisteeltä eri puolille kenttää. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta M.C. Escherin piirroksia muistuttavilla kolmiulotteisilla kentillä navigointi vaatii paljon päänraapimista ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien miettimistä. Kaikki on kiinni siitä miltä kantilta tilannetta katsoo. Jos voit kääntää kameran kuvakulmaa siten, että kaksi toisistaan erillään leijailevaa tasoa näyttävät olevan kiinni toisissaan, ne todella ovat kiinni toisissaan. Pikku-ukko kävelee tyynesti jyrkänteen yli myös silloin, jos ruudun etualalla oleva palkki peittää pudotuksen, tai jos tilanteen saa näyttämään siltä, että pudotuksen alla onkin toinen taso ja hyppyri.

Pelaaja voi vaikuttaa tapahtumiin ainoastaan kenttää kääntelemällä ja pikkumiehen vauhtia nopeuttamalla. Välillä voi pitää mietintätaukoja ja mallailla tilannetta eri suunnilta. Tekeminen on mukavan yksinkertaista ja myös vähemmän pelanneet saavat suhteellisen nopeasti juonen päästä kiinni. Echochrome on julkaistu sekä PS3:lle että PSP:lle, joista jälkimmäinen on haparoivasta ohjauksesta huolimatta oikein mukavaa matkatekemistä. Pelin velmua logiikkaa on hauska esitellä myös kavereille.

Echochromen kehnoin puoli on sen yllätyksettömyys. Idea on hieno ja toteutus näyttävä, mutta uutuudenviehätys karisee nopeasti pois ja pelaamisesta tulee pitkästyttävää puurtamista. Aika sinnikäs saa olla, jos jaksaa hymyssä suin hieroa kaikki 228 kenttää läpi. Lisäksi ainakin PSP-version hinta tuntuu kohtuuttoman kovalta pelattavaan nähden. Esimerkiksi CDON perii pelistä yli 40 euroa ja halpana pidetyn Playn hintalapussa lukee 25 euroa. PlayStation Storesta saman saa halvemmalla, mutta ainakin omasta vinkkelistä pulmapelit toimivat parhaiten käsikonsoleilla. Ihan kokeilemisen arvoinen peli Echochrome kuitenkin on. Kauppoihin se saapuu heinäkuun alussa.

Ehkä paras tapetti pelihuoneeseen

Vuokralaisen elämä on mukavaa, kun ei tarvitse sitoutua pitkiin lainoihin ja on varaa elää kalliillakin alueella. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, ettei voi sisustaa täysin oman mielen mukaan. Muuten olisinkin jo tapetoinut pelihuoneeni tällaisilla nintendo-teippauksilla:

Blik.com näyttää olevan ainut taho joka noita myy ja heilläkin on putiikkeja vain ulkomailla. Onkohan Suomessa yhtään yritystä joka voisi toteuttaa vastaavia teippauksia?

Ninja Gaiden II

Ryu Hayabusa

Pinna meinaa palaa Ninja Gaiden II:n kuvakulmien kanssa. Peli zuumaa sankariin aina sellaisesta vinkkelistä, että viholliset pääsevät lyömään veitsen kurkkuun. Luulisi että uuden sukupolven konsoleilla niinkin perustavanlaatuiset ongelmat olisivat jo historiaa, mutta ilmeisesti nykypeleissä kuvakulmat ovat se pyörä, joka on aina vaan yritettävä keksiä uudestaan.

God of War on teemaa lukuunottamatta ihan samanlainen peli. Siinä kamerakulmiin ei voi vaikuttaa ollenkaan, mutta jokainen kohtaus on mietitty valmiiksi. Se toimii huomattavasti paremmin kuin Ninja Gaiden II. Olisivat ottaneet siitä mallia.

Noh, jatketaan pelailua. Ehkä se ninjan ura tästä vielä urkenee. Lyödyt vastustajat jäävät sentään hienosti kentälle retkottamaan, eivätkä haihdu savuna ilmaan, joten kyllä tässä varmaan jotain on tehty oikein…

Tienaa rahaa GameStopin tarjouksilla

It Prints Money

Maailman nopeimmin kasvava pelikauppaketju Gamestop on levittäytynyt lyhyessä ajassa myös Suomeen. Myymälöitä löytyy aina pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle asti, ja jatkoa seuraa pian.

Ketju eroaa kilpailijoistaan mielenkiintoisella markkinointistrategiallaan. Tavanomaisten web- ja printtimainosten sijaan se nojaa pitkälti viraalikampanjointiin ja vaihtotarjouksiin, joissa asiakkaille myönnetään tuntuvia alennuksia vaihtopelejä vastaan. Esimerkiksi viime syksynä pelifoorumeiden kuumin puheenaihe oli Gamestopin tarjous: tuo vaihdossa kolme konsolipeliä ja saat uuden pelin eurolla. Pelaajat kiikuttivat kirjaimellisesti autolasteittain pelejä vaihtoon. Myöhemmin sama toistui Xbox 360 -vaihtotarjouksen muodossa, kun vanhan Pleikkarin sai vaihdettua uudenkarheaan superkonsoliin.

Hyvät tarjoukset on tietysti tarkoitettu lähinnä edistämään Gamestopin myyntiä, mutta moni on jo ymmärtänyt niiden kaupalliset mahdollisuudet. Niillä voi tienata. Käytännössä tarvitaan vain vaihtotavaraa, hieman pääomaa ja myyntikanava, kuten Huuto.net.

Esimerkiksi viime syksynä vaihtoon tuodut pelit eivät kaikki olleet peräisin pelaajien omista hyllyistä, vaan suoraan muiden pelikauppojen alelaareista ja Huuto.netistä. Käytetyin kikka oli vaihtaa ne Guitar Hero -peleihin. Niitä myytiin joulun alla netissä yli 70 euron kappalehintaan. Kun loppusummasta vähentää käytettyihin peleihin käytetyt rahat ja yhden euron, jää käteen helposti yli 50 euroa voittoa.

Myös Gamestopin tämänhetkinen GTA4-tarjous avaa mielenkiintoisen rahareijän pienkeinottelijalle: Viemällä 3 XO-peliä tai 2 PS3-peliä liikkeeseen saa uuden Grand Theft Auto 4 -pelin ja 10 euron lahjakortin. Toisin sanoen muutaman myyntikelvottoman äpöstyksen vastineeksi saa yli 60 euron arvoisen pelin ja kympin vaihtovaluuttaa. Kun kuviota toistaa muutaman kerran, viemällä joka kerta käytettyjen pelien hyllystä ostettuja vitosen halpapelejä vaihtoon, on kotona pian kiva kasa ennakkotilattuja Grand Theft Autoja. Sitten vaan Huuto.nettiin kaupittelemaan. Kyllä niistä saa kevyesti omansa pois ja vielä sievän siivun voittoa.

Tällä hetkellä eräs KonsoliFINin kanavalla irkkaava jobbari kertoo hankkineensa jo kymmenen kappaletta GTA4-pelejä varaukseen. Teoriassa siis yli 600 euron edestä pelejä ja vielä satasella Gamestopin lahjakortteja. Aika hyvin vaivaan nähden. Oikeissa töissä oleville ja meikäläisille pelitoimittajille tuollainen ei ole kovin mielekästä tai edes kannattavaa puuhaa, mutta ainakin opiskelijoille Gamestop on melkoinen rahakone, heti Kelan jälkeen.

Jos ette usko, niin katsokaapa huviksenne montako GTA4:ää ilmestyy Huuto.nettiin myyntiin heti pelin julkaisupäivänä.

[GTA4-tarjous Gamestopin sivuilla]

God of War Chains of Olympus

God of war chains of olympus

God of War Chains of Olympus on yksi PSP:n odotetuimmista peleistä, eikä syyttä. Kiinnostavan teeman lisäksi pelattavuus ja tekniikka on saatu kerrankin täysin kohdalleen. Se ei ole ihan tavallista kaikille PSP-peleille. Tykkäilen kovasti!

Sodan jumalan uusi tuleminen on selvästi tärkeä juttu myös Sonylle, ainakin jos pelipaketista voi jotain päätellä. Tätä pressikittiä ei vaan voi olla huomaamatta: Korkean mustan pahvilootan sisään on mahdutettu peli, pressilevy sekä hurjan näköinen Kratos-figuuri. Leimuavat ketjut ja kaikki. Upeinta miesmuistiin.

God of War: Chains of Olympus julkaistaan ensi keskiviikkona ja sen voi ennakkotilata esim. CDON.comista. Ja jos runosuoli pulputtaa, tai olet muuten vaan Onnettaren lellikki, voit voittaa yhden pressikitin KonsoliFINin kilpailusta. Boksi lähtee parhaan Kratos-runon kirjoittajalle. Tiistaihin mennessä pitäisi vastailla.

Pääsiäisen pelialet

Resident Evil What are you buying

Alkukevään sää on mitä on, mutta pelaajalle vuodenaika on mitä parhain. Monet pelikaupat kun yrittävät piristää hiljaista pelimyyntiään tuntuvilla alennuksilla. Tässä muutama tärppi.

CDON 9 vuotta

Pohjoismaisen nettikaupan synttärimyynnistä löytyy paljon pelejä ja leffoja vähän turhankin houkuttelevaan hintaan. Keittiömestari suosittelee ainakin näitä:

Half Life 2 Orange Box (33 euroa)
Transformers (11 euroa)
STALKER, Shadow of Chernobyl (8 euroa)
Supreme Commander (9 euroa)
Hellgate London (17 euroa)

Omiin käpäliin tarttui Dawn of War: Dark Crusade (5,95e) sekä leffapuolelta uusin Die Hard (6,95e).

Play

Jerseyn saarelta operoiva Play on viime aikoina nostanut hintojaan, mutta meneillään olevasta Monster Easter Salesta voi vielä tehdä löytöjä. Esim.

Conan (28 euroa)
Timeshift (28 euroa)

Play Asia

Aasian vastine Playlle on hyväksi havaittu paikka etenkin pelien ennakkotilailua ajatellen. Pleikkaripelejä ei toimiteta EU-alueelle, mutta aluekoodittomia XO-julkaisuja saa yleensä hyvään hintaan ja kotiin kannettuna. Tässä pari varteenotettavaa:

Condemned 2: Bloodshot (42 euroa)
Kane & Lynch: Dead Men (26 euroa)

Jos tulee mieleen muita hyviä tarjouksia, niin laita ihmeessä viestiä kommenttikenttään tai palautetta tämän sivun kautta.

Retropelejä nettiteeveessä

Play Value

Jos kaipaat tällä viikolla parempaa peliohjelmaa, suuntaa selaimesi Play Valuen suuntaan. Kyseessä on mielenkiintoinen sarja pelaamisen historiasta ja sen muokkaajista. Tiesitkö esimerkiksi sen, että Apple-pomo Steve Jobs työskenteli ennen Atarilla, kunnes lähti Intiaan etsimään valaistumista? Tai että jonnekin joutomaalle on haudattu pari miljoonaa kappaletta pahasti flopannutta ET-peliä..?

Play Valuen jaksot kestävät noin kahdeksan minuuttia per siipale. Sopivan tiivistä katsottavaa työpaikan kahvitauoille siis. Jenkkihenkisen mehustelun ei pidä antaa hämätä, koska kokonaisuus on muuten pidetty hyvin kasassa. Ainakin vanhan liiton pelaajien kannattaa tarkistaa mistä on kyse.

Sarjan kotisivut löytyvät osoitteesta www.onnetworks.com/videos/play-value/

Lost Odyssey

Lost Odyssey

Viikonlopun peliputki taisi venähtää liian pitkäksi – näen kaiken neljänä!

Ei… ei sittenkään… XO:n Lost Odyssey on oikeasti painettu neljälle kiekolle.

Ratkaisun ymmärtää vasta kun aloittaa pelaamisen: sisällön määrä on käsittämätön. Parituntisen testisession aikana ehtii raapaista vasta pintaa, sillä tekemistä, näkemistä ja kokemista on paljon. Sunnuntaipelaajat älkööt vaivautuko: Lost Odysseyta ei parissa illassa läpäistä.

Peli mainostaa olevansa Final Fantasyn tekijöiden uusin hengentuote ja sen kyllä huomaa. Taikuudella liikkuvat koneet, piikkitukkaiset maailmanpelastajat ja tyhjästä ilmaantuvat satunnaistaistelut ovat tuttua huttua japsiroolipelien ystäville. Ehkä vähän liiankin tuttuja, ollakseen enää kovin kiinnostavia. Esimerkiksi episodien väleillä nähtävät ylipitkät tekstikohdat ovat sen sortin emo-soopaa, että ne on tyydyttävämpää skipata kuin lukea.

Hetkittäistä kompurointia paikkaa aika hemmetin tyylikäs animointi ja Nobuo Uematsun musiikki. Pelaaminen on myös palkitsevaa, jos malttaa tutkia ja hutkia ajan kanssa.

Näin ensitunnelmien perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin Final Fantasy -fanien kannattaa Lost Odysseyta kokeilla. Peli julkaistaan Suomessa karkauspäivänä, mutta aluekoodittoman version voi tilata jo ennakkoon esim. Play-Asia -verkkokaupasta.

links for 2008-02-23