Tag Archives: nintendo

Wii System Transfer Tool (RTFM Edition)

Jos olet aikeissa siirtää vanhan Wiin tiedot upouuteen Wii U –konsoliin, unohda laitteen mukana tullut pikaopas. Katso sen sijaan tämä video:

Ilman videota homma menee suunnilleen näin:

  • Lataa Wiille System Transfer –ohjelma ja ihmettele, miksei se ala kopioida tietoja muistikortille.
  • Yritä epätoivoisesti etsiä vastaavaa siirto-ohjelma Wii U:n omasta eStore-latauspalvelusta.
  • Tavaa pikaopasta uudestaan ja uudestaan
  • Googlaa
  • Lyö kämmenellä otsaan tajutessasi, että Wii U pitää käynnistää Wii-tilaan ja sitten siellä ladata Wii System Transfer Tool.
  • Paitsi että mitä ihmettä, Wii-tilassa Wii U ei pääse nettiin!?!
  • …mikä johtuu siitä, että reitittimen salaus on mallia WPA2, jota oikea Wii tukee, mutta Wii U:n Wii-yhteensopivuustila ei.
  • Konffaa reititin, vaihda salasanat ja kuuntele perheen valitusta, kun nettiyhteys on hetkellisesti pois päältä.
  • Jo onnistuu työkalun lataus Wii U:lle! Alusta muistikortti Wii U:ssa, siirrä se Wiille, siirrä sitten takaisin Wii U:lle ja odota kun maailman hitain ohjelma siirtää maailman vähiten tietoa ennätyspitkässä ajassa vanhasta järjestelmästä uuteen.
  • Ihmettele mihin päivä elämästäsi kului.

Onko värillä väliä?

Nintendo tietää miten julkaistaan pelejä lapsille: kaksi versiota samasta aiheesta, niin ei tule tappelua. Tosin meillä peliriidat ratkaistaan niin, että isä omii kaikki pelit. Niin tänäänkin, kun testiin tupsahtivat uudet Pokemonit, Black ja White. Poliittisesti korrektin pelikriitikon painajainen on laittaa ne paremmuusjärjestykseen.

20121008-215645.jpg

New Super Mario Bros. 2

Aika kaivaa 3ds taas naftaliinista – uusi Mario-peli on julkaistu. Tullee Suomessakin kauppoihin ihan pian.

Ainakin näin ensimmäisen maailman läpäisyn jälkeen fiilikset ovat vielä ihan positiiviset. Kolikoiden keruu on nyt entistä suuremmassa roolissa ja mukana on paljon siihen liittyviä temppuja ja ominaisuuksia. Kuten päähän takertuva rahatiili, joka sylkee kolikoita sankarin liikkuessa. Vaikeustasosta on vielä paha sanoa mitään. Jotain jostain kertonee se, että parin ekan kentän jälkeen elämiä oli kasassa jo 21…

Ihastuttavaa kyllä, perusteisiin ei ole sen kummemmin kajottu, vaan peli muistuttaa tarpeeksi edeltäjiään. Jopa Wiin New Super Mariosta tuttu moninpeli löytyy, joskaan sitä en ole päässyt vielä ymmärrettävistä syistä testaamaan. Spot Passit ja muut 3ds:n erikoisuudet ovat nekin vähemmän tärkeitä uudistuksia, jotka saavat odottaa myöhempään. 3D-kuvaa sentään kokeilin hetkisen. Ei mitään ihmeellistä sillä saralla.

Parasta New Super Mario Bros. 2:ssa on sen rytmitys. Kentät ovat tarpeeksi lyhyitä pikapelailuun, mutta ajan kanssa ihmetellessä niistä löytää paljon kivoja ylläreitä. Ihanteellista isyysvapaan tekemistä tällaiset.

20120810-013622.jpg

3DS:n paluu

Tänään kaivettiin 3DS pois pöytälaatikosta. IPad oli vienyt sen työpaikan. Se oli syrjäytynyt ja skandaalien ryvettämä. Parhaina päivinäänkin se väänsi lapsilta silmät kieroon, aiheutti päänsärkyä ja rispaantui käytössä. Eikä sille ollut edes pelejä. Mitä nyt Street Fighter silloin julkaisussa, mutta ei pelaajien lähimuisti riitä enää paria kuukautta taemmas. Silti se jaksoi kilahtaa iloisesti, kun kytkin virrat päälle.

3DS:n taival on alkanut rosoisesti ja tällä viikolla sille on luvassa roima hinnanpudotus. Meitä aikaisia lintuja eli early adoptereita voidellaan kuitenkin ilmaisilla peleillä: jos vaivaudut käynnistämään 3DS:n ja loggaamaan sillä Nintendon eShoppiin per heti, saat syyskuussa 20 ilmaista ladattavaa peliä. Ei huono tarjous. Iso peukku Veijo Nintendolle hyvästä peeärrästä. Samaan syssyyn kuitenkin lisäisin, että noinkin hienosta tarjouksesta olisi voinut väsätä vähän raflaavamman tiedotteen kuin tämän virallisen:

Parhaat iPod-pelit villitsevät aloittelijatkin

En pidä iPhone-pelejä juuri minään. Tai noh, en ennen kuin työkaveri esitteli mitä kaikkea esimerkiksi iPod Touchilla voi pelata. Siinä missä DS-valikoimani pullistelee paneutumista vaativia puzzleja ja japsiropeja, on iPodille tarjolla kevyttä Tower Defenceä, helppoa Wii-tyyppistä heiluttelua ja tietysti Canabalt. Yllättäen iPod on siirtymässä sille alueelle, jonka DS on pahiten laiminlyönyt – taukopelaamiseen.

Taukopelaamisen merkitystä ei pidä aliarvioida. Simppeli ja näennäisen vähän aikaa vaativa pelaaminen on törkeän suosittua. Taukopelit yltävät jopa niihin kohderyhmiin, joissa ei normaalisti pelata yhtään mitään. Esimerkiksi pieniä flash-pelejä tarjoavan Pelikone.fi-palvelun kävijöistä jopa 64 % on naisia (Pelikone.fi kävijäprofiili 2009).

Yllättäen iPod ja iPhone alkavat vaikuttaa kiinnostavilta laitteilta myös pelinkehittäjien kannalta. Mainstream merkitsee rahaa. Ja jos pelintekijät innostuvat, on pelaajien helppo seurata perässä. Voisiko siinä olla se viisastenkivi, jolla pelaamisesta tulee lopullisesti suurten massojen hyväksymää viihdettä?

Räppiä ja Zelda-biittejä: The Ocarina of Rhyme

Jatketaan musiikkiaiheilla. Jos pidät videopeleistä ja rap-miksauksista, rakastat tätä: Osuvasti nimetty The Ocarina of Rhyme yhdistelee Zeldan melodioita Jay-Z:n, Dr Dren ja muutaman muun staran riimittelyyn. Tulos on kymmenen kappaleen EP, jossa on muutama tosi onnistunut veto. Kuuntele tästä:

Kokonaisen levyn voi ladata ilmaiseksi 8tracks.comista.

Parhaat pelit vk 47: pää sienipilvissä

Harva peli on osannut kuvata ydinsodan jälkeistä maailmaa yhtä hyvin kuin kulttimaineeseen kohonnut Fallout-pelisarja. Se sai hiljattain jatkoa Bethesdan julkaiseman Fallout 3:n muodossa. Olin epäileväinen. Pelisarjan kakkososa oli niin laadukas tekele, että muutosten tekeminen totuttuun mekaniikkaan sieppasi tosi syvältä. Vuoropohjaisuus ja ylhäältä tähyävä kuvakulma olisivat olleet tosi tervetullutta vaihtelua nykyiseen pelitarjontaan, jossa suurin osa peleistä näyttää ja tuntuu vain vähän eri mausteilla terästetyltä Grand Theft Autolta tai Doomilta. Vaan ei. Nykypelien on ilmeisesti näytettävä samalta vedotakseen massoihin. Sikäli typerää, koska massat tykkäävät joka tapauksessa enemmän Singstarista kuin tietokoneroolipeleistä.

Koska en halua profiloitua filmihullua vastaavaksi pelihimmeäksi, nielin ennakkoluuloni ja buukkasin itselleni reissun Capital Wastelandiin. Selvisi, että jo viikon loma säteilevässä atomierämaassa tekee ihmeitä. Aloin pitää uudesta Falloutista. Okei, onhan se melkoisen suoraviivainen skifiväännös Oblivionista ja toisinaan aika hiton puuduttava, mutta alkuperäisten Fallouttien fiilis on tallella. Ja vekkuli VATS-tähtäysjärjestelmä tyydyttää vuoropohjaisuuden kaipuuta. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän viihdyttävä. Aikaa peli nielee kuitenkin ihan tuhottomasti. Sosiaaliset suhteet kärsivät jopa enemmän kuin oikean ydinlaskeuman jälkeen.

Fallout 3:n lisäksi kuluneella viikolla tuli tutustuttua Xbox 360:n uuteen käyttöliittymään. Pelit asentuvat hienosti kiintolevylle ja oman profiilikuvan saa – tai joutuu – vaihtamaan Nintendo-henkiseksi Mii-ukkeliksi. Aika kevyttä kamaa, mutta vetoaa varmasti massoihin.

Boxille julkaistiin lopulta myös oma karaoke-peli, Lips. Eroa uusiin Singstareihin ei huomaa juuri muussa kuin mikrofoneissa, jotka ovat Lipsissä langattomat. Erittäin hieno uudistus, ottaen huomioon minkälaisissa olosuhteissa karaokea yleensä lauletaan. Langallisilla mikeillä konsolin saa tiputettua hyllyltä nopeammin kuin sanot: “terästetty glögi”. Lipsiin saa ladattua myös omia biisejä laulettaviksi. Se tosin edellyttää että laulajat muistavat kappaleiden sanat ulkoa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus hioa vähän tekniikoita NHL 09:ssä. Viikonlopun turnauksessa hävisimme kolmesta matsista kaksi. Kiinnostaisi myös vertailla Resistance 2:n ja Gears of War 2:n eroja, sikäli kun pikkujouluilta ehtii.

PS. Tietääkö kukaan mitä kävi uuden Singstarin PS2-yhteensopivuudelle? Vanhoista saisi kivan joululahjan, mutta uskaltaako niistä vielä luopua..?

Wario Land: The Shake Dimension

Nintendon maahantuoja kutsui minut ystävällisesti kokeilemaan ennakkoon Wario Land: The Shake Dimension -peliä. Kuvittelin että kyseessä on Wario Waren tapainen minipelikokoelma. Olin väärässä. Shake Dimension tuntuu ja näyttää melkein samalta kuin mainiot GBA-Wariot. Se on helppo, lyhyt ja tyylipuhdasta 2D-tasoloikkaa.

Pidin näkemästäni. Simppelin 2D-pelin julkaiseminen 3D-aikakaudella ei ole lainkaan tyhmä veto. Pikkupelien ylöspäin kaartuvat myyntikäyrät ovat hyvä merkki siitä, että kaikki eivät jaksa aina kuluttaa kymmeniä tunteja eeppisten megaeeposten parissa. Toisekseen kaksiulotteinen tekele erottuu hyvin massasta, jossa trendinä on jo Tomb Raiderista asti ollut kuvata tapahtumia sankarin selän takaa.

Veikkaanpa siis, että Wario Land: The Shake Dimension saa hyvän vastaanoton. Suosittelen vähintään vuokraamaan. Pelin pitäisi ilmestyä 26. syyskuuta Suomessa.