Kasarilegot varmassa tallessa

Katsokaapa mitä kaapista löytyi: kaikki vanhojen lego-rakennussarjojen käyttöohjeet. Kaikki oli siististi ja sileästi pakattu vanhaan muovimappiin. Vanha muovi oli jo ihan haperoa ja murtui, kun kurkistin mapin sisään sisään. Paperi ei ollut mennyt miksikään. Ohjeiden lisäksi mapistä löytyi alkuperäisiä pahvisia paketteja, jotka oli leikattu päädyistä auki ja säilytetty nätisti. Vähänkö siistiä! Piti ihan ottaa kuva.

Huomasinpa samalla, että vanhoissa legojen kokoamisohjeissa oli hienoja vaihtoehtoisia rakennustapoja. Siis pelkkiä kuvia kaikesta mitä samoilla osilla voi tehdä, muttei erillisiä kokoamisohjeita niiden tekemiseen. Monet olivat tosi hienoja. Esimerkiksi matkailuautosta sai purjeveneen, laiturin ja ties mitä hauskaa. Kuvista tuli hyvin esiin se, että legot ovat muutakin kuin mitä myyntipakkauksessa sanotaan. Mielikuvituksen käyttämiseen rohkaistiin. Vertasin sitten vanhoja ohjeita nykyohjeisiin: uudet ovat selkeämpiä, mutta niissä ei ole noita vaihtoehtoisia rakennustapoja. Miksiköhän? Haluaisin uskoa, että nykylapset ovat fiksumpia kuin vanhempansa. Silti nykylapsille tarjotaan muutaman palikan “rakennus”-sarjoja, kuten Lego Friendsejä. Tuli mieleen vanhat Lego-mainokset. Muistelkaapa niitä seuraavalla kerralla lelukaupassa:

Look what I built with Lego!

What it is is beautiful.

Lego toys build anything. Especially pride.

With a lego set there's never ever "nothing to do".

Kids build lego, lego builds kids.

The age of discovery.

Pelaa Heavy Rainia ilmaiseksi YouTubessa

Myöhäisherännäisenä törmäsin vasta nyt tähän loistavaan Heavy Rain -demoon. Pelaaminen onnistuu YouTubessa siinä missä Pleikkarillakin. Tietysti kyseessä on pelkkä teaseri, mutta ihan hemmetin mahtava sellainen. Varsinkin jos Heavy Rain on vielä kokematta.

Inhottava teknokieli

Scifi-Asko ja Ava Ruuskala

Teliasonera ilmoitti uudesta liittymälanseerauksesta: Minun Sonera on räätälöitävä palvelu, joka korvaa kaikki nykyiset liittymät (ks. Tietokone-lehti).

Siis hetkinen… Minun Sonera?

Minulle on aika sama mitä liittymiä julkaistaan, mutta virallisissa yhteyksissä käytetty teknokieli särähtää aina korvaan. Siis miten niin Minun Sonera? Miksei Minun Sonerani? Tai jos välttämättä halutaan puhekielinen nimi, miksei Mun Sonera? Eihän tuossa nyt ole järkeä.

Kaikella kunnioituksella omaa ammattikuntaani kohtaan kehtaan väittää, että teknisellä alalla on Suomen surkein kirjoitustaito. Jopa niin surkea, että alkeelliset kielioppimokat painetaan välillä jopa lehdistötiedotteisiin asti. Tuotepakkauksista ja mainosmateriaalista nyt puhumattakaan. Veikkaan että Sonerallakaan ei ole edes huomattu mitään virhettä Minun Sonera –kampanjaa suunniteltaessa.

Kuten aiemmin totesin, osaaville kirjoittajille olisi todellakin käyttöä teollisuudessa. Olen työkseni muun muassa oikolukenut erään kotimaisen IT-firman tiedotteita ja yrittänyt opastaa yrityksen suomalaista markkinointiosastoa parempaan viestintään omalla äidinkielellään. Aika toivottomalta näyttää. Ihan kuin suomenkielen rinnalle olisi syntynyt kokonaan uusi teknokieli. Mitä virheistä kunhan tekstiä syntyy!

Viimeksi pari viikkoa sitten yritin neuvoa pitkän uran tehnyttä teknisen alan asiantuntijaa kirjoittamaan myyntipuhetta elokuvalle:

– Hei tuosta puuttuu omistusliite.
– Ai mikä?
– Noh, et voi sanoa ’hänen veli’. Veli-sanaa pitää taivuttaa.
– Öö.. okei.

Lopullisessa myyntipuheessa komeili sitten hienosti: ”hänen velini”. Kas kun ei Minun Sonera.

links for 2007-03-28