Teliasonera ilmoitti uudesta liittymälanseerauksesta: Minun Sonera on räätälöitävä palvelu, joka korvaa kaikki nykyiset liittymät (ks. Tietokone-lehti).

Siis hetkinen… Minun Sonera?

Minulle on aika sama mitä liittymiä julkaistaan, mutta virallisissa yhteyksissä käytetty teknokieli särähtää aina korvaan. Siis miten niin Minun Sonera? Miksei Minun Sonerani? Tai jos välttämättä halutaan puhekielinen nimi, miksei Mun Sonera? Eihän tuossa nyt ole järkeä.

Kaikella kunnioituksella omaa ammattikuntaani kohtaan kehtaan väittää, että teknisellä alalla on Suomen surkein kirjoitustaito. Jopa niin surkea, että alkeelliset kielioppimokat painetaan välillä jopa lehdistötiedotteisiin asti. Tuotepakkauksista ja mainosmateriaalista nyt puhumattakaan. Veikkaan että Sonerallakaan ei ole edes huomattu mitään virhettä Minun Sonera –kampanjaa suunniteltaessa.

Kuten aiemmin totesin, osaaville kirjoittajille olisi todellakin käyttöä teollisuudessa. Olen työkseni muun muassa oikolukenut erään kotimaisen IT-firman tiedotteita ja yrittänyt opastaa yrityksen suomalaista markkinointiosastoa parempaan viestintään omalla äidinkielellään. Aika toivottomalta näyttää. Ihan kuin suomenkielen rinnalle olisi syntynyt kokonaan uusi teknokieli. Mitä virheistä kunhan tekstiä syntyy!

Viimeksi pari viikkoa sitten yritin neuvoa pitkän uran tehnyttä teknisen alan asiantuntijaa kirjoittamaan myyntipuhetta elokuvalle:

- Hei tuosta puuttuu omistusliite.
- Ai mikä?
- Noh, et voi sanoa ’hänen veli’. Veli-sanaa pitää taivuttaa.
- Öö.. okei.

Lopullisessa myyntipuheessa komeili sitten hienosti: ”hänen velini”. Kas kun ei Minun Sonera.