Great Customer Service: Mayday Games

This post is exceptionally in English, in case someone from Mayday Games happens to see this. If you do, I think you guys are awesome.

Long story short: I ordered a hefty pile of plastic card sleeves from a company called Mayday Games (www.maydaygames.com). Card sleeves are used to protect playing cards from wear and tear, and also make them easier to shuffle. Anyway, ordering went smooth, so did the payment, but the actual delivery took ages.

Finally, after several weeks, I got an envelope from my friendly local post office. Inside was an official pardon letter from Finnish Post and my Mayday order. Or more likely what was left of it. Obviously not a single sleeve, but plenty of scrap paper and pulp. The attached letter quite sternly stated that these things just happen and I could call them and cry, but it wouldn’t help. Ie. “Case closed, sucks to be you.”

I pretty much thought I had lost both the card sleeves and my money, but decided to email Mayday anyway. Maybe they could tell me what to do. The response I got was fast and brief:

Sorry about that! We will resend it out under the USPS and you should receive it in about 7-14 days. Let us know when you get this and if you have any more problems with your order. Thanks!

No questions asked, no hassle. Just great service. A week later my card sleeves arrived nicely packed and ready for action. Mayday games, you made me very happy. Thank you.

Here’s a now-and-then photo. Guess which one is the original shipment 😉

USPS Flat Rate Envelopes

Heroscape-lautapeli

Toiveeni täyttyi: Heroscape saapui! Olen ollut viimeiset pari viikkoa niin tohkeissani, etten ole ehtinyt edes koneelle. On se niin vaikuttava ilmestys.

Okei, ehkä on syytä selventää mistä on kyse. Heroscape on muovifiguureilla pelattava kevytstrategia. Ehkä jopa enemmän lelu, kuin vakavasti otettava lautapeli. Silti tai juuri siksi se on kerännyt hämmentävän paljon kehuja juuri tosipelaajilta. Esimerkiksi Bruno Faidutti on lisännyt sen suositeltujen pelien kirjastoonsa ja pelimaailman kaupallisin pastori Tom Vasel on laatinut siitä viisiosaisen videoesittelyn YouTubeen. Myös lautapelisaitti Boardgamegeek on pullollaan Heroscape-suitsutusta. Pelin kiinnostavuutta lisää sen harvinaisuus. Alkuperäinen painos on ollut loppuunmyyty jo vuosia, eikä lisää ole julkaisijan mukaan luvassa. Enää. Ikinä.

HeroScape Rise of the Valkyrie

Oma kappaleeni saapui siis jokunen viikko sitten. Se oli iso. Valtavan pahvikotelon sisuksista paljastui muutama kymmenen valmiiksi maalattua pikku-ukkoa, tokeneita sekä kahmaloittain kolmiulotteisia maaston osia. Vähän aikaa paloja kasailtuani oli edessäni komea taistelukenttä täynnä laaksoja sekä kukkuloita. Vähän kuin olisi legoja rakennellut. En ottanut aikaa, mutta ei siihen kauaa mennyt. Sitä paitsi rakentelu oli kivaa.

Seuraavaksi lisäsin kentälle figuja. Löytyi sotilaita, robotteja, lohikäärmeitä ja ties mitä. Vilkaisu taustatarinaan kertoi, että ikuisen elämän lähteistä kamppailevat valkyyrit olivat kutsuneet avukseen aikojen ja ulottuvuuksien taitavimmat soturit. Vähän absurdia, mutta hitto että figuurit näyttivät hyviltä maastossa. Kullakin hahmolla on oma taustatarinansa ja pistearvo, joiden avulla pelaajat voivat kasata itselleen tasaväkiset armeijat. Korttien pläräilyssäkin on oma hohtonsa: Ottaisiko monen sadan pisteen arvoisen lohikäärmeen, vai yrittäisikö voittoa laumalla samuraita ja kyborgeja?

Säännöiltään Heroscape on suoraviivainen, mutta toimiva. Pelin mukana toimitetaan valmiita skenaarioita, joissa on määritelty erilaisia tavoitteita. Tyypillisin tehtävä on pyyhkiä vastapuolen armeijoilla lattiaa, kunnes kentällä on enää omia joukkoja. Polveileva maasto tuo kivasti vaihtelua kaikkeen, samoin arvoitukselliset glyyfit, jotka voivat parhaimmillaan antaa omille joukoille käsittämättömiä supervoimia tai hyydyttää sotilaat kokonaan. Homma ei ole millimetrin tarkkaa sotapelaamista, vaan ehtaa jenkkiviihdettä. Esimerkiksi line-of-sight eli näkyvyys mitataan katsomalla pelikenttää hahmon pään takaa. Jos reitti näyttää selvältä, niin antaa palaa.

Olen vakuuttunut. Heroscape oli sitä mitä odotin. Kaunista pelattavaa turhuutta. Peli oli välitön hitti myös lasten silmissä. Sivuhuomiona sanottakoon, että palikat ovat kestävää materiaalia ja ainakin sen puolesta sopivat hyvin myös lasten leikkeihin. Oma Heroscapeni ei kuitenkaan lasten, vaan isän leikkikalu. Ainakin toistaiseksi. Veikkaan, että Heroscape on niitä ensimmäisiä lautapelejä, joita meillä tullaan koko perheen voimin pelaamaan.

Heroscape lyhyesti:
Kaunis ja yksinkertainen kevytstrategia hulppeilla pelinappuloilla ja kasattavalla kolmiulotteisella maastolla. Tästä ei peli komistu. Isoa Amerikan tyyliä messevimmillään.
(5/5)

BTW, jos Heroscape kiinnostaa, kannattaa suunnata katse kohti amerikkalaista House Mouse Games –putiikkia. He ovat erikoistuneet Heroscapeen ja ainakin tätä kirjoittaessa heiltä löytyy vielä mittava valikoima ihan uutta tavaraa sopuhintaan. Toimittavat Suomeenkin.

Nexus Ops -lautapeli

Nexus Ops räjäytti aikanaan tajuntani. Tieteistoimintaa pursuavassa lautapelissä oli megatonneittain tunnelmaa, modulaarinen heksalauta sekä juuri sopivassa suhteessa sekoitettu cocktail tuuria ja taitoa. Eikä yksi pelikerta kestänyt kolmea tuntia.

Nexus Opsissa kukin pelaaja ohjastaa galaktista kaivosyhtiötä, jotka tavoittelevat harvinaista Rubium-mineraalia. Helppojen louhintatehtävien lisäksi omaa liiketoimintaa on puolustettava ja laajennettava voimakeinoin. Rahalla saa palkattua sotakalustoa aina perusmortista kiitäviin, loikkiviin ja liitäviin avaruushirviöihin asti. Vuorollaan voi muutenkin tehdä mitä tahtoo, mutta emoyhtiön määrittelemien salaisten tehtävien suorittamisesta palkitaan normaalia ruhtinaallisemmin. Osa tehtävistä on niin absurdeja, ettei omia saati vastustajan tekemisiä ole helppo ennakoida. Esimerkiksi ihmisarmeijalla hyökkääminen on melkein aina tuhoon tuomittu yritys, mutta salainen tehtävä voi määritellä sen monen voittopisteen arvoiseksi operaatioksi. Voittopisteitä saa myös jokaisesta voitetusta taistelusta, joten peli kannustaa aktiiviseen ja lähes aggressiiviseen pelityyliin. Se on piristävää vaihtelua kyttäilylle ja optimointishakille.

Visuaalisesti Nexus Ops muistuttaa 1970-luvun camp-skifiä, vaikka onkin julkaistu 2005. Figuureita on paljon ja 70-luvun tyyliin ne hehkuvat uv-lampun loisteessa. Vastaavaa en ole muissa peleissä nähnyt. Pelilauta rakennetaan heksoista, mikä tuo mukavaa vaihtelua konflikteihin.

Kaivosplaneetan monipuolisen maaston hyödyntäminen, rubium-kaivosten valtaaminen ja tukilinjojen miettiminen vaatii taitoa. Varsinaiset taistelut ratkeavat kuitenkin tuurilla. Tehokkaammilla yksiköillä on parempi todennäköisyys voittaa, mutta toisinaan onnekas astronautti onnistuu pudottamaan arvokkaan Lava Leaperin silkalla tsägäosumalla. Oikukkaiden noppatulosten lisäksi satunnaisuutta syntyy myös erilaisten erikoisvoimien ja sattumakorttien kautta, jotka voivat mm. kääntää painovoiman vinksalleen, antaa ylimääräistä rubiumia tai vaikka joukkueellisen avaruusdesantteja kylvämään tuhoa vihollislinjojen taakse. Satunnaisuus on piristävää ja antaa aloittelijoillekin mahdollisuuden menestyä, jolloin jännitys ei missään vaiheessa lässähdä.

Nexus Ops ei ole reilu peli. Varsinkin monen pelaajan kohtaamisessa heikoimmin taktikoiva jää helposti muiden kynnysmatoksi. Tuuri ja hävityistä taisteluista saatavat hyvityskortit tasaavat tilannetta hieman, mutta päätehtaiden menetyksestä on vaikea toipua. Reilua ei ole sekään, että Nexus Ops on loppuunmyyty. Peli floppasi mainstream-markkinoilla, mutta keräsi ansaittua glooriaa harrastelijapiireissä. Pelin viimeisistä myyntikappaleista piti taistella. Hankin oman Nexus Opsini Australiasta asti. Siellä oli Avalon Hillin jämävarastoa vielä jäljellä. Huuto.netissä ja eBayssa tarjottujen hintojen perusteella pidin sitä jopa hyvänä sijoituksena, kunnes Fantasy Flight Games romautti kurssit ilmoittamalla julkaisevansa pelin uudestaan. Jos uusintapainos on läheskään yhtä hyvä kuin alkuperäinen Nexus Ops, kannattaa se poimia talteen välittömästi.

Rubium Dragon pyyhkii avaruusmainareilla lattiaa

Nexus Ops lyhyesti:
Nopeatempoista taistelua ja taktikointia tieteisleffasta tempaistulla kaivosplaneetalla.
(5/5)

[ks. myös Nexus Ops -pelin virallinen sivu]

Starcraft-lautapeli

Starcraft lautapeli

Muutama vuosi takaperin julkaistu Starcraft The Boardgame herättää kunnioitusta. Valtavan kokoiseen laatikkoon on pakattu toistasataa upeaa figuuria ja isot läjät muuta samannimiseen tietokonepeliin perustuvaa sälää. Viimeistään monikymmensivuinen sääntökirja pistää heikommalta pelaajilta pään pyörälle. Kärsivälliset pelaajat palkitaan mahtavalla tieteisräiskintäelämyksellä.

Miten pelataan?

Starcraft on kevyt ja upea sotapeli, jonka ääreen mahtuu kahdesta kuuteen pelaajaa. Alussa jokainen valitsee itselleen värin ja rodun. Tarjolla on Starcraft-tietokonepelistä tuttu valikoima futuristisia sotajoukkoja:

  • Zergit ovat kuin suoraan Alien-elokuvista tuttuja biologisia hirvityksiä, jotka hyökyvät valtavina laumoina pahaa-aavistamattomien vihollistensa kimppuun.
  • Protossit turvaavat mijardien vuosien aikana kehittyneisiin yli-inhimillisiin kykyihinsä ja nujertavat vastustajansa silkalla teknologisella ylivertaisuudellaan.
  • Terranit ovat ihmisiä ja avaruuden uudisraivaajia. Yliluonnollisten voimien tai tappanvaistojen sijaan ihmiset luottavat juonitteluun ja tekniikkaan joka toimii. Sopivalla virittelyllä jopa perinteinen jalkaväki on kovaa kamaa.

Kullakin rodulla on valittavana vielä kaksi eri johtajaa, joista kummallakin on omanlaisensa taidot ja erikoisvoittoehdot. Vaihtelua piisaa siis pienemmälläkin porukalla.

Pelin perimmäinen tarkoitus on varmistaa universumin herruus. Tavoitteeseen pääseminen vaatii taktikointia ja kallisarvoisten kaasu- ja mineraaliesiintymien valtausta. Raaka-aineilla kehitetään puolestaan omaa armeijaa ja teknologiaa, jonka avulla valloituksia voi jatkaa entistä pidemmälle. Toimintaa ja taktiikoita on lukematon määrä.

Starcraft-lautapeli muistuttaa teemansa puolesta tietokone-esikuvaansa, mutta tahti on huomattavasti rauhallisempi. Yhteen moninpelimättöön hujahtaa helposti nelisen tuntia – mikä tuntuu kuitenkin aina liian lyhyeltä. Jos teema kiinnostaa edes etäisesti ja kalenterista löytyy aikaa pidemmille pelisessioille, kannattaa Starcraft hakea talteen.

Plussat ja miinukset:

+ Eeppinen ja upea teema
+ Runsaasti tekemistä ja vuorovaikutusta
+ Nerokkaita oivalluksia ja peliteknisiä niksejä
– Paikoin vähän liikaakin liikkuvia osia ja muistettavia erikoissääntöjä. Ei todellakaan sovi aloittelijoille.

Starcraft-lautapeli lyhyesti:

Lelulaatikollinen scifi-taktikointia kokeneemmille pelaajille.

Suunnittelijat: Corey Konieczka, Christian T. Petersen
Kustantaja: Fantasy Flight Games
Julkaistu: 2007
Pelajaajia: 2 – 6
Kesto: 3 – 6 tuntia
Pisteet: (4/5)

HUOM! Lautapelit.fi myy Starcraftia 90 eurolla, mutta toistaiseksi Bookplussasta Starcraftin saa tilattua 60 eurolla. Suosittelen lämpimästi!

Katso myös pelin esittelyvideo:

Vuoden peli 2009 valittu

Vuoden 2009 parhaat lauta- ja korttipelit palkittiin eilen Forma-messuilla Helsingissä. Tällä kertaa finalisteista ei hiiskuttu ennakkoon, vaan ne julkistettiin samassa yhteydessä. Sarjoja oli jälleen kolme, tässä niiden parhaat:

Aikuistenpeli:

  • Voittaja: Dominion – Valtakunta
  • Finalisti: Pandemia
  • Finalisti: Stone Age – Kivikausi

Perhepeli:

  • Voittaja: Zak Pak!
  • Finalisti: Livingstone
  • Finalisti: Epäillyt

Lastenpeli:

  • Voittaja: Quoridor Kid
  • Finalisti: Muumi Alias
  • Finalisti: World of Cars: Race O’rama

Dominionin voitto oli helppo ennustaa, mutta perhepeli ja lastenpeli eivät olleet yhtään niin varmoja. Ainoastaan Livingstonesta oli jonkinmoinen epäilys. Epäilemättä kaikki finalistit ovat hyviä, koska palkintoraati oli huhujen mukaan hyvin perillä lautapeleistä.

Oli myös hauska huomata kuinka Lautapelit.fi hallitsi listoja. Isommat julkaisijat voisivat ottaa mallia. Maailmalla on vielä lukematon määrä laadukkaita pelejä odottamassa lokalisointia.

Vuoden peli -palkintoa on jaettu vuodesta 1994 lähtien ja sillä on merkittävä vaikutus kotimaan pelimyynteihin. Etenkin joulumarkkinoilla Vuoden pelit ovat kuumaa kamaa. Lautapelit.fi näyttää ennakoivan kovaa myyntiä aikuisten sarjan voittaneelle Dominionille, sillä pelistä julkaistaan uusi painos ja suositushintakin laskee.

Parhaat pelit vk 32: Lautapelilauantai

Kesälomaa on vielä jäljellä, ja aion ottaa siitä kaiken irti. Esimerkiksi tänään pelasimme 9 tuntia putkeen lautapelejä. Sellaiseen ylellisyyteen ei ole ollut enää vuosiin varaa.

Tällä kertaa pelipöydälle sattui erittäin hyvä setti. Kaikki olivat porukan mieleen. Jos pidät hyvistä lautapeleistä, tsekkaa nämä:

Small World

Days of Wonderin julkaisema Small World on maukas fantasiastrategia. Pelaajat yrittävät johdattaa valitsemansa rodun pienen maatilkun hallitsijaksi. Valittavana on niin vesihiisiä, velhoja kuin jättiläisiäkin. Tärkeintä ei yllättäen ole pitää kynsinhampain kiinni omista maatilkuista, vaan laatikosta voi napata uuden rodun peliin heti, kun nykyinen alkaa saada liikaa pleksiin naapureilta. Pelilaudalle ei siis muodostu Risk-tyyppisiä tilanteita, jossa siilipuolustetaan tuntikaupalla, vaan fantasia-armeijoiden aallot pyyhkivät kartan yli jatkuvasti.

Muutamien pelikertojen perusteella Small World vakuuttaa. Peli on helppo oppia, nopea pelata ja erittäin koukuttava. Tällä hetkellä siitä on saatavilla vain englanninkielinen painos, mutta suomenkielisen pikaoppaan voi ladata ilmaiseksi netistä: Small World suomeksi.

Mykerinos

Vitosella alelaarista bongattu Mykerinos oli odotettua parempi. Pelin tarkoitus on tehdä arkeologisia kaivauksia Egyptissä ja rosvota parhaat aarteet museoon näytille kulttuurin nimissä. Lopussa parhaiten rahoittajiaan miellyttänyt arkeologi voittaa.

Pieneen laatikkoon on saatu mahtumaan yllättävän monipuolinen peli. Vuorollaan saa rakentaa näyttelyä, vallata kaivauksia tai pyytää palveluksia mesenaateilta. Rikas rahoittaja voi esimerkiksi myöntää lisää resursseja uusien kaivausten aloittamiseen tai kuljetuttaa pikarahtina tavaraa suoraan pyramideilta museoon. Vastaavasti muut pelaajat yrittävät ehtiä nappaamaan parhaat paikat ensin, joten omia tekemisiä on mietittävä ihan kunnolla.

Kaikkiaan Mykerinos iski jopa yhtä kovaa kuin aiemmin kehumani Yspahan, joka sekin on loistava peli. Suosittelen!

Die Fugger ja Donki

Niin ikään vitosella hankitut Die Fugger ja Donki edustavat kevyttä korttipelaamista parhaimmillaan.

Donki on leppoisa tikkipeli, jota voisi periaatteessa pelata tavallisilla pelikorteillakin. Tavoitteena on voittaa tikkejä ja päästä korteistaan eroon, ennen kuin joku muu saa kätensä tyhjäksi. Nimensä mukaisesti pelissä on myös Musta-Pekka, eli Donki, jolla voi hiekoittaa muiden peliä. Ei ihan yhtä hyvä kuin 6 Nimmt, mutta voittaa Unon.

Die Fugger ei ole toimintaleffan one-lineri, vaan Wanhaan Eurooppaan sijoittuva talouspeli. Pelaajat tekevät kauppoja erilaisilla raaka-aineilla ja yrittävät saada kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan. Joka vuoro tuodaan markkinoille uusia tavaroita. Jos tarjontaa on liikaa, hinnat romahtavat. Vastaavasti harvinaisuuksista saa kiskottua hyvät hinnat. Parhaimmillaan Die Fugger on nopeana kolminpelinä. Siinä on syvyyttä, jollaista harvoin näkee korttipeleissä. Se on silti kevyt ja edullinen.

Betrayal at House on the Hill

Vahvalla teemalla ratsastava Betrayal on pohjimmiltaan yhteistyöpeli. Pelaajien hahmot ovat tavallisia tallaajia, jotka lähtevät tutkimaan vanhaa autiotaloa ja yleensä joutuvat tekemisiin tuomiopäivän hirviöiden parissa. Miekkojen ja plasmapyssyjen sijaan ongelmista on selvittävä niillä välineillä, mitä kulloinkin sattuu olemaan ulottuvilla.

Betrayalissa on paljon samaa Arkham Horrorin kanssa. Tunnelma ei ole yhtä eeppinen, mutta talon tutkiminen ja yhteisten juonien punominen on yhtä hauskaa. Peli huipentuu lopputaisteluun, jossa tyypillisesti joukon uteliain hahmo ajautuu Pimeälle Puolelle. Esimerkiksi viimeisimmässä pelissä väkivahva jenkkifutari Ox paljastui kultistiksi ja uhrasi kovan taistelun jälkeen joukkion muut jäsenet synkille jumalilleen.

Peruspelissä on 50 erilaista loppuratkaisua, ja kaikissa on omanlaisensa voittoehdot ja ratkaisumahdollisuudet. Se pitää mukavasti jännitystä yllä. Ihan mille tahansa porukalle Betrayal ei sovi, mutta tunnelmallisen co-op-kauhun ystäville uskallan sitä suositella.

Dominion-lautapeli

Jos Magic: the Gatheringia ei lasketa, on Dominion ehkä maailman paras korttipeli. Sitäkin pelataan muunneltavilla korttipakoilla, eikä yksikään peli ole samanlainen.

Dominionin korttipakat elävät pelin edetessä. Pelaaja voi investoida pakassaan olevia rahakortteja joko arvokkaampiin resursseihin, toimintoihin tai voittopisteisiin. Rahalla saa yhtä ja toista kivaa, kuten tuotantoa kiihdyttäviä pajoja ja vihollisia rienaavia noitia. Tärkeintä on kasata sellainen kokoonpano, joka pistää vastustajat poikki ja pakettiin. Voittajaksi selviytyy se, joka on kahminut haltuunsa eniten maa-alueita.

Monipuoliseksi korttipeliksi Dominion on yllättävän helppo oppia ja opettaa edelleen. Tyttöystävälle perusteet neuvoo alta kymmenen minuutin. Muuta ei tarvitakaan. Hienouksien ja yhdistelmien itse keksimisessä on todellista löytämisen iloa.

Oman kappaleeni hankin kovalla rahalla heti julkaisupäivänä ja pelitunteja on kertynyt kymmenittäin. Suomenkielinen painos on erittäin tasokasta työtä, mikä madaltaa tutustumiskynnystä entisestään. Ensi viikolla pelille julkaistaan ensimmäinen jatko-osa, Hovin juonet. Sen myötä pelaamaan mahtuu jopa kuusi valloittajaa samaan aikaan.

Saa olla melkoinen ihme, jos Dominion ei nappaa syksyllä Vuoden peli –palkintoa. Suosittelen!

Parhaat pelit vk 52-3: bititön vuodenvaihde

Terveisiä tosielämästä. Vietin pidennetyn matalabittisen joululoman. Ei konsoleita, tietokoneita tai blogeja, nettiäkin vain hätätilassa. Ainoastaan irlaus ja lautapelit olivat sallittuja.

Eniten pelikertoja kasaantui näille:

1. Battlelore
Paras figupeli laiskoille aikuisille. Fantasiateema toimii ja muoviukot ovat hienoja. Plussaa helposta pelattavuudesta ja fiiliksestä, miinusta paikoin turhan rankasta tuuripainotuksesta. Yllättävän hauskaa myös nelinpelinä. Uudenvuodenlupauksena päätin maalata kaikki figuurit, jotta peliin saa lisää groovea. Niitä on yli 200. Voi hemmetti.

2. Yspahan
Omaperäinen kaupankäyntipeli, jossa pelaajat treidaavat tavaroita historiallisessa Persiassa ja pyrkivät shaahin suosioon. Teema on vähän ummehtunut, myönnetään, mutta varsinainen peli on sairaan hyvä. Mukavasti liikkuvia osia, paljon tekemistä ja monta tietä voittoon. Sääntöjen omaksuminen vei oman aikansa, vaan se kannatti. Pelistä löytyy myös ilmainen Windows-väännös.

3. Modern Art
Klassikko. Harkitsen vakavasti pitäisikö alkuperäispainoksen rinnalle ostaa keräilymielessä myös suomenkielinen uusintajulkaisu. Tätä parempaa huutokauppapeliä ei ole.

Vaikka lomat tuntuvat aina loppuvan liian nopeasti, oli tänään kiva palata koneen ääreen. Pöydällä odotti paitsi järkyttävä määrä töitä, myös ällistyttävän korkeaksi kohonnut torni pelaamattomia pelejä, eli niin sanottu backlog. Muistutus siitä miten hieno pelivuosi 2008 oli.

PS. Jos tykkäät lautapeleistä, muttet löydä peliseuraa, tsekkaa tästä lista suosittujen lautapelien tekoälykkäistä tietokonekäännöksistä: www.boardgamegeek.com/geeklist/8323

Kun pikku-ukkojen takana on nainen

Battlelore

Battlelore on osoittautunut verrattomaksi ajanvietteeksi. Kyseessä on Days of Wonderin kunnianhimoinen lautapeli, jossa kaksi fantasia-armeijaa kohtaa tuuria ja taitoa vaativassa mittelössä. Vähän niin kuin Warhammerin fantasialaitos, mutta yksinkertaisempi ja siksi myös toimivampi tapaus. Ainakin meidän peliporukassamme.

Mutta mikä hitto siinä on, että mahtava sotajoukkoni häviää aina naiskenraalin komentamalle vastapuolelle? Meinaan että minä sentään pelaan työkseni ja olen muutenkin kova luu lautapeleissä. Onko tuurilla osuutta asiaan, vai eivätkö miehiset putkiaivot yksinkertaisesti sovellu monen rintaman sodankäyntiin?