Lautapelikokoelmani vaihtuu pian kirjastoon

Nythän kävi niin, että toistasataa peliä kattava lautapelikokoelmani muuttui juuri käyttökelpoisesta viihdekeitaasta turhamaiseksi varastoksi. Pääkaupunkiseudun Kirjastosta löytyy nykyisin melkein kaikki parhaat lautapelit, aina klassikoista viimeisimpiin uutuuksiin. Paras puoli niissä on tietysti se, ettei ylisuureen laatikkoon pakattuja pelilautoja ja -merkkejä tarvitse enää säilöä kotona, vaan pelit saa palauttaa pelaamisen jälkeen. Ajattelin siis myydä lootat pois hyllyistä, laittaa tyhjät hyllyt Huuto.netiin ja nauttia veroeurojeni hedelmistä tilavammassa kodissa. Noh, ehkä pari peliä säästän.

Kuva liittyy. Siinä yön läpi pelaamamme Robinson Crusoe, josta pidin hurjasti:

Lisää kellarin aarteita: Kummituslinna-lautapeli

Viimekertaisten kellarilöytöjen innoittamana kaivoin vähän syvemmälle. Kävi kuten aina. Syvyyksistä löytyi kauhuja ja hirviöitä. Onneksi kuitenkin vain lautapelimuodossa:

Kyseessä on siis alkujaan jo seitkytluvulla julkaistu lautapeli Which Witch?, josta ilmestyi vuonna 1986 suomeksi lokalisoitu versio, Kummituslinna. Pelissä ohjataan pelokkaan näköisiä lapsosia, joiden epäkiitollisena tehtävänä on tukkia portti tuonpuoleiseen. Ikävä kyllä kyseinen portti sijaitsee kummituslinnan korkeimmassa tornissa, ja matka sinne on täynnä kammottavia ansoja. Esimerkiksi heti kummituslinnan ovella patsasteleva haarniska saattaa silpaista kirveellä jakauksen uusiksi, jos pelionni ei ole myötäinen. Onneksi kuolemaa ei pelissä tunneta, vaan haaverin sattuessa joutuu vain peruuttelemaan vähän taaksepäin. Reitti kulkee kummitusmetsän kautta suureen saliin, jossa on tärisevä lattia, ja sieltä edelleen groteskiin tyrmään ja torniin. Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä sulkemaan ruumisarkkua muistuttavan portin.

Vaikka kyseessä on perinteinen “heitä noppaa ja liikuta nappulaa” -tyyppinen tuuripeli, on siinä edelleen imua. Nuoremmalle pelaajalle teema ja pelilauta ovat automaattisesti kiehtovia. Lapsista on kiva kokea pelottavia juttuja turvallisen aikuisen kanssa. Aikuiselle palkinto tulee lasten tunteita tarkkailemalla. Silloin pääsee ajassa yli 30 vuotta taaksepäin: “juuri tuoltahan minustakin tuntui lapsena.”

Ihana lautapeli.

Space Hulk Fourth Edition

Huhhuh… nyt se tuli: Space Hulkin neljäs ja uusin painos kaikilla herkuilla. Maksoin pelistä satasen, mikä tuntui kyllä vähän suolaiselta. Fantasiapelien myyjä tosin vakuutteli, että jos peli ei kiinnosta, sen voi myydä tuplahintaan eteenpäin.

Ilta meni ohjekirjoja kahlatessa ja figuja ihaillessa. Hienoja ovat. Toiveena olisi päästä maalailemaan niitä vielä tämän vuoden puolella. Tosin pitää ottaa muutama harjoitusrundi halvemmilla ukoilla.

Fantasiapelien mukaan Space Hulkit myytiin taas loppuun. Mutta ei hätää: Steamista löytyy myös digitaalinen versio tyydyttämään pelinälkää.

Space Hulk 2014?

Kappas: huippu-harvinainen Space Hulk –lautapeli näyttäisi saavan uusintapainoksen. Kyseessä on alkujaan 25 vuotta sitten julkaistu Warhammer 40 000 –universumiin sijoittuva taktinen kaksinpeli. Toinen pelaaja ohjaa avaruushylyssä piilottelevia genestealereita, varjoissa lymyileviä tappajaötököitä, jotka ovat ottaneet enemmän kuin vähän vaikutteita Aliens-elokuvasta. Vastapuolen komennossa on alimiehitetty mutta yliaseistettu Blood Angels –terminaattoreiden eliittijoukko, joiden kunniatehtävänä on putsata hylky syöpäläisistä. Hyvin geneeristä scifiä siis, mutta valtti piileekin näyttävyydessä. Figuurit ovat huikean yksityiskohtaisia, pelilauta on muotoon puristettua pahvia ja tarinan muotoon kirjoitetut tehtävät hönkivät teemaa.

Space Hulkin ensimmäinen painos julkaistiin jo vuonna 1989. Sen jälkeen pelistä on vuosien aikana otettu hyvin rajoitettu erä uusintapainoksia. Viimeisin oli vuodelta 2009, jolloin varastot myytiin heti loppuun – ja tietysti osa suoraan eBay’hin myyntiin moninkertaiseen hintaan. Minä jäin silloin ilman. Nyt uskoin hypeen ja laitoin ennakkotilauksen vetämään…

Gen Con 2014: TOP-5

Hei sinä nuori. Jos olet opiskelija, sinkku tai dinkku, niin muista pelata paljon lautapelejä. Etenkin eeppisiä vääntöjä, jotka vaativat ison kaveriporukan ja monta tuntia aikaa. Kun olet työssäkäyvä perheenisä, voit enää haaveilla moisista. Kuten minä.

Näin kesäisin haaveilen Amerikan suurimmista lautapelimessuista, GenConista. Lautapeliuutuuksien ohella messuilla on näytillä uusia roolipelejä, keräilykortteja ja muutakin hienoa ja nörttiä. Jenkkityyliin pelien painotus on teemassa ja näyttävyydessä, mikä ainakin minulle on juuri sitä mitä kaipaan vastapainoksi arkeen.

Tässä muutama kohokohta GenCon 2014 –messuilta:

Dead of Winter
Dead of Winterin julkaisuteksti lupaa meta-yhteistyöllä höystettyä psykologista selviytymispeliä. Pelaajat ohjaavat selviytyjiä zombien kansoittamassa maailmassa, jossa kaikesta paitsi ongelmista on pulaa. Vaikka pääpaino on yhteistyössä, on kullakin hahmolla myös oma voittotavoite. Vivahteita on siis mm. suosikkipelistäni Battlestar Galacticasta. Katselin pelin demoja ja vakuutuin, että tämä pitää saada.

Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.
Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.

Fantasy Flight Gamesin Star Wars -julkistukset:

X-Wing Scum & Villainy

X-Wing-miniatyyripeli jatkaa laajenemistaan. Siitä on jopa Fantasy Flight Gamesin omien puheiden mukaan tullut firman kannattavin tuote. Enkä ihmettele: maalatut muovifiguurit ovat todella komeita ja peli on sanalla sanoen hauska. Omassakin hyllyssä on jo ihan kiitettävä läjä sekä imperiumin että kapinallisten hävittäjiä. Nyt mukaan tulee myös rosvosektori, eli Jabba the Huttin ja kumppaneiden rikollislennosto omine aluksineen. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa vielä ihan kiinnostavalta.

Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.
Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.

Star Wars Armada

Aikanaan Fantasy Flight visioi, että isotkin alukset sopisivat X-Wingiin. Ikävä kyllä mittakaava osoittautui mahdottomaksi. Esimerkiksi jättimäinen Tantive IV piti kutistaa paremmin pöydälle sopivaksi. Star Wars Armadalla ei ole samaa ongelmaa, sillä alukset ovat huomattavasti pienempiä. Pelin mekaniikka noudattelee monilta osin X-Wingiä, mutta sooloilevien pilottien sijaan pelaajat ohjaavat suurempia muodostelmia. Strategisempi ote viehättäisi minuakin, mutta saapa nähdä mihin tämän hintalappu asettuu…

Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, mutta muovia pitäisi riittää.
Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, muta muovia pitäisi riittää.

Star Wars Imperial Assault

Siinä missä Armada venyttää Tähtien sodan teemaa makrotasolle, Imperial Assault palauttaa sen mikrotasolle. Demojen perusteella pelimekaniikka muistuttaa epäilyttävästi Descent 2nd Editionia. Yksi pelaaja ohjaa kaikkia pahiksia ja loput pientä kapinallisten swat-tiimiä, joka komppaa ahtaissa tunneleissa, potkii ovet sisään ja tuhoaa imperiumin kätyrit. Mukana on myös PvP-pelimuoto, jossa pelaajat sotivat toisiaan vastaan muoviukoilla.

Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.
Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.

King of New York

Pidin King of Tokyo –noppapelistä, joka ilmestyi myös Suomessa viime vuonna. Siitä julkistettiin GenConissa edistyneempi versio, King of New York, jossa on enemmän tekemistä ja ihmeteltävää. Tätä pitää testata.

Nyki vapisee hirviöiden alla.
Nyki vapisee hirviöiden alla.

XCOM The Board Game

Listasta tuli kovasti FFG-painotteinen, mutta lisätään nyt sokeriksi pohjalle vielä yksi uusi julkistus: XCOMin eli UFO:n lautapeliversio. Koitan vähentää pelien ostamista, mutta tämä saattaa olla pakkohankinta minulle. XCOM yhdistelee videopelistä tuttua teemaa hieman Space Alertia muistuttavaan yhteistyöpeliin, jossa kaikki tekevät samaan aikaan kiireesti päätöksiä pelikellon raksuttaessa taustalla. Kun päätökset on tehty, tarkistetaan vaikutukset. Erikoisuutena pelissä on digitaalinen sovellus, joka arpoo ainakin satunnaistapahtumia ja ehkä tekee jotain muutakin peliin liittyvää. Sovelluksen käyttö on pakollista, mikä tuntuu jakavan tunteita pelaajien kesken.

Maailman pelastaminen voi alkaa!
Maailman pelastaminen voi alkaa!
Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.
Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.
XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.
XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.

Gen Con 2013: TOP-5

Lautapelimakuni on hiljalleen taantun… kröhöm, siis jalostunut yhä amerikkalaisempaan suuntaan. Nykyään pidän eniten lautapeleistä, joissa on vahva teema ja näyttävät komponentit. Mieluiten myös pieniä muovifiguureja. Siksi Yhdysvaltojen suurin lautapelitapahtuma, GenCon, kutittelee minua juuri oikeasta kohdasta. Tänäkin vuonna siellä julkaistiin taas enemmän pelejä kuin ehdin ikinä pelata. Tässä niistä viisi kiinnostavinta:

Battlelore 2nd Edition

Ensimmäinen Battlelore on edelleen parhaita omistamiani kaksinpelejä ja myös muun perheen suosikki. Nopeatempoisessa fantasiakenraalien mittelöissä on vaan sitä jotain. Kakkosversiossa about kaikki on laitettu uusiksi, mitä nyt pelilaudassa on jotain tuttuja piirteitä. Tätä pitää päästä ainakin kokeilemaan.

Battlelore 2 -hahmoja

X-Wing

X-Wing on toinen kova kaksinpeli, johon olisi ainakin ajatustasolla helppo kuluttaa pienen henkilöauton verran valuuttaa. Sen verran hintavia pienet muovialukset ovat. Mutta ovat ne myös hienoja. GenConissa esiteltiin taas uusi valikoima, joista kallein yksittäinen kippo kustantaa satasen verran.

X-Wing New Ships

Rampage

Etäisesti vanhaan videopeliin pohjautuva näppäryyspeli, jossa jyrätään kaupunkia jättiläishirviön roolissa. Kuvien perusteella hauska. Mutta mitenköhän pitkään kestää näppäillä pelilauta kasaan aina jokaisen pelikerran alussa…?

Rampage: The Boardgame

Firefly: The Boardgame

Vanhan tv-sarjan lisenssillä henkiinherätetty scifi-peli ei kuulosta hyvältä. Mutta koska Battlestar Galacticasta saatiin toimiva paketti, niin kenties tästäkin.

Firefly the Game

Pathfinder Adventure Card Game

Kampanjatyyliin etenevä yhteistyöpeliä ja pakanrakennusta yhdistelevä paketti kuulostaa kovalta. Ja näyttää myös.

Pathfinder LCG

Pelikokoelma

Kuvia sarjassamme: “Vaimojen kauhistuttajat ja sata muuta syytä miksi meillä on kaikissa kaapeissa ovet”. Eli muutama räpsy lautapelikokoelmastani.

Ihan kaikki eivät mahtuneet kuviin. Esim. Heroscapen tapaiset monsteripelit on pakattu semisiististi Ikean säilytyslaatikoihin. Niitä voi jopa pitää esillä.

Täydellinen lista lautapeleistäni löytyy Boardgamegeekin puolelta, linkin takaa: http://boardgamegeek.com/collection/user/feldon

20120404-115335.jpg

20120404-115431.jpg

20120404-115449.jpg

Hyvä paha Overlord

Eilisen blogahduksen innoittamana pelasimme yhden nelinpeliskenaarion Descentiä. Minut valittiin Overlordiksi, eli sain vastuulleni nitistää luolastoon törkeästi tunkeilevat sankarit. Olin innoissani, mutta ikävä kyllä myös umpisurkea työssäni. Sankarit moppasivat armeijallani lattiaa.

Virallinen selitykseni on, että yritin peluuttaa roolipeliä, enkä lautapeliä. Minusta oli loogista, että jättiläishämähäkit hyökkäsivät lähimmän heeroksen kimppuun, vaikka optimaalinen siirto olisi ollut kuljettaa hämppikset takalinjaan myrkyttämään ruipelo varas jousipyssyineen. Mutta ymmärtäisikö hämähäkki sellaista?

Pelaajat totta kai käyttivät lepsuiluani täysillä hyväksi. Ovista kulki ekana joku epämääräinen sankarin ja panssarivaunun yhdistelmä, joka keräsi kaikki viholliset kimppuunsa, samalla kun maagi ja varas laukoivat täysin rauhassa headshotteja matkan päästä. Lopussa hahmoilla oli kerättynä yli 20 Conquest-tokenia, kun niitä normaalisti olisi jäljellä hikisesti pari-kolme. Kännykamera taltioi sankarin ja loppuvastustajan kohtaamiseen, joka oli lyhyt ja opettavainen: hyvän Overlordin pitää olla paha.

23 Conquest Tokens

Descent: Journeys in the Dark -lautapeli

Descent on lautapeli, jossa menneisyyden soturit komppaavat luolissa, metsästäen lohikäärmeitä, peikkoja sekä tietysti aarteita. Yksi pelaajista saa harteilleen yliherran viitan, joka valtuuttaa tuhoamaan sankarit kaikin keinoin. Loput pelaajat toimivat joukkueena yliherraa vastaan.

Pelin alussa sankarit tuunaavat ensin hahmoistaan mieleisiään. Sen jälkeen valitaan mukana tulevasta vihkosta seikkailu, jota hahmot lähtevät selvittämään. Seikkailulle luodaan puitteet pienellä tarinalla ja tunnelmaan sopivilla kuvauksilla, jotka yliherra lukee ääneen seikkailuvihkosta. Se jääkin peruspelin ainoaksi roolipelielementiksi. Muilta osin seikkailut ovat silkkaa mättämistä, joka huipentuu ison loppuvastustajan kurmoottamiseen. Esimerkiksi ensimmäisessä tehtävässä hahmojen on nitistettävä maaseutua terrorisoiva jättiläinen armeijoineen.

Taistelu hoituu noppia paiskomalla ja erilaisia kortteja käyttämällä. Monesti taistelun lomaan on piilotettu jokin niksi, joka pelaajien on tajuttava ennen loppukohtaukseen pääsemistä. Vaikkapa salaoven tai artefaktin löytäminen. Se lisää tehtävien kiinnostavuutta. Sooloilemalla hahmot pääsevät vain hengestään, joten upea yhdessä tekemisen fiilis syntyy nopeasti. Tuurivetoisuuskaan ei häiritse, vaan sopii peliin hienosti.

Descent Coffin Box

Ruumisarkullinen muovia

Descentin fantasiamaailma on kovin tavanomainen, mutta laajuudessaan vaikuttava. Sankareita on valittavana lukematon määrä. Samoin on hirviöiden laita. Mukana tulevat yksityiskohtaiset muovihahmot pistävät laiskemmankin mielikuvituksen laukkaamaan. Esimerkiksi pelilaudalla siipiään levittelevä demoni on todella vaikuttava ilmestys. Tavarapaljous on mahdutettu puolimetriseen pelilaatikkoon, joka on kokonsa puolesta saanut lempinimekseen ruumisarkku.

Varsinainen pelilauta on modulaarinen, eli se kootaan erillisistä paloista. Löytyy tunnelia, salia, ansaa, laavaa ja ties mitä. Monipuolisuudessa ja mahdollisuuksissa ei ole pihistelty. Toisaalta maastoa on niin paljon, että tarvittavan osan löytäminen käy toisinaan työstä. Varsinkin kun kaikki palat ovat pahvia, eivätkä esimerkiksi kolmiulotteista maastoa, kuten Heroscape-lautapelissä. Näppäiltävää piisaa myös sadoissa pelin mukana tulevissa korteissa, joissa määritellään mm. hahmojen ominaisuuksia, taitoja ja tarvikkeita.

Descentin demoni on vaikuttava näky siipineen

Lisää luolia, enemmän huolia?

Descent: Journeys in the Dark on vasta aloituspaketti. Elämystä voi myöhemmin laajentaa lisäosilla. Niiden mukana saa lisää hahmoja, tehtäviä ja ominaisuuksia. Eräs mielenkiintoisimmista laajennuksista on Road to Legend, joka kytkee peliin hahmonkehityksen ja yksittäisiä seikkailuja yhdistävän juonen. Se tekee pelaamisesta entistä kiinnostavampaa. Toki peruspelilläkin pötkii pitkälle. Pelkästään yhden seikkailun läpipeluu kestää siinäkin helposti neljä tuntia.

Descentin osia, vain esimakua

Descentin heikkoina puolina ovat ehdottomasti rönsyily ja pikkusääntöjen valtava määrä. Yliherran pitää osata 23-sivuinen sääntökirja riittävän hyvin, tai muuten peliaika menee pikkukysymysten pähkäilyksi. Kuten paljonko toimintapisteitä pitää käyttää kun vaihtaa kädessään olevaa esinettä, montako parannusjuomaa voi juoda vuorossa jne. Lisäosissakin on omat metkunsa. Sääntökirjan lisäksi kannattaa ladata netistä uusimmat FAQ-listat ja sääntötiivistelmät, sekä kaivaa kussakin seikkailussa tarvittavat osat aina valmiiksi esiin ennen aloittamista. Mikään ei latista peli-iloa yhtä tehokkaasti kuin kadonneiden pahvilätkien etsiskely keskellä kiivainta taistelua.

Vaikka ajallinen panostus Descentiin on tuntuva, saa sijoitukselleen rutkasti vastinetta. Pelin kiperimmät seikkailut ovat aidosti mieleenpainuvia kokemuksia, joista puhutaan vielä myöhemmilläkin pelikerroilla. ’Eeppinen’ on nykyään vähän ryöstöviljelty sana, mutta se kuvaa parhaiten Descentin tunnelmaa. Siinä on vaan jotain älyttömän hienoa, kun miekan ja magian sankarit painavat menemään pitkin maanalaisia käytäviä, viitat lepattaen tai haarniskat kalisten. Minulle se tuo mieleen lapsuuden kesälomat, kun ulkona oli aurinko ja helle, mutta me istuimme vain sisällä pelaamassa Descentin esi-isää, HeroQuestia, murehtien ainoastaan Vaeltavan Hirviön seuraavaa hyökkäystä.

Descentin sankarihahmoja

Descent lyhyesti:
Noppavetoinen luolastomättö kauniilla figuureilla ja jännittävillä kampanjoilla. Yksi pelaajista ohjaa hirviöitä ja loput koittavat joukkueena kukistaa päävastustajan. Pelaaminen vaatii aikaa, mutta palkitsee huikeilla kokemuksilla.
(4/5)

Ai niin, Descentistä on tekeillä myös virtaviivaistettu versio, Descent 2nd Edition, jonka pitäisi korjata sääntökömpelyydet. Fantasiateemaa karttelevat voivat tutustua myös Doom-lautapeliin, jossa käytetään täsmälleen samaa pelimekaniikkaa kuin Descentissä.