Parhaat pelit vk 32: Lautapelilauantai

Kesälomaa on vielä jäljellä, ja aion ottaa siitä kaiken irti. Esimerkiksi tänään pelasimme 9 tuntia putkeen lautapelejä. Sellaiseen ylellisyyteen ei ole ollut enää vuosiin varaa.

Tällä kertaa pelipöydälle sattui erittäin hyvä setti. Kaikki olivat porukan mieleen. Jos pidät hyvistä lautapeleistä, tsekkaa nämä:

Small World

Days of Wonderin julkaisema Small World on maukas fantasiastrategia. Pelaajat yrittävät johdattaa valitsemansa rodun pienen maatilkun hallitsijaksi. Valittavana on niin vesihiisiä, velhoja kuin jättiläisiäkin. Tärkeintä ei yllättäen ole pitää kynsinhampain kiinni omista maatilkuista, vaan laatikosta voi napata uuden rodun peliin heti, kun nykyinen alkaa saada liikaa pleksiin naapureilta. Pelilaudalle ei siis muodostu Risk-tyyppisiä tilanteita, jossa siilipuolustetaan tuntikaupalla, vaan fantasia-armeijoiden aallot pyyhkivät kartan yli jatkuvasti.

Muutamien pelikertojen perusteella Small World vakuuttaa. Peli on helppo oppia, nopea pelata ja erittäin koukuttava. Tällä hetkellä siitä on saatavilla vain englanninkielinen painos, mutta suomenkielisen pikaoppaan voi ladata ilmaiseksi netistä: Small World suomeksi.

Mykerinos

Vitosella alelaarista bongattu Mykerinos oli odotettua parempi. Pelin tarkoitus on tehdä arkeologisia kaivauksia Egyptissä ja rosvota parhaat aarteet museoon näytille kulttuurin nimissä. Lopussa parhaiten rahoittajiaan miellyttänyt arkeologi voittaa.

Pieneen laatikkoon on saatu mahtumaan yllättävän monipuolinen peli. Vuorollaan saa rakentaa näyttelyä, vallata kaivauksia tai pyytää palveluksia mesenaateilta. Rikas rahoittaja voi esimerkiksi myöntää lisää resursseja uusien kaivausten aloittamiseen tai kuljetuttaa pikarahtina tavaraa suoraan pyramideilta museoon. Vastaavasti muut pelaajat yrittävät ehtiä nappaamaan parhaat paikat ensin, joten omia tekemisiä on mietittävä ihan kunnolla.

Kaikkiaan Mykerinos iski jopa yhtä kovaa kuin aiemmin kehumani Yspahan, joka sekin on loistava peli. Suosittelen!

Die Fugger ja Donki

Niin ikään vitosella hankitut Die Fugger ja Donki edustavat kevyttä korttipelaamista parhaimmillaan.

Donki on leppoisa tikkipeli, jota voisi periaatteessa pelata tavallisilla pelikorteillakin. Tavoitteena on voittaa tikkejä ja päästä korteistaan eroon, ennen kuin joku muu saa kätensä tyhjäksi. Nimensä mukaisesti pelissä on myös Musta-Pekka, eli Donki, jolla voi hiekoittaa muiden peliä. Ei ihan yhtä hyvä kuin 6 Nimmt, mutta voittaa Unon.

Die Fugger ei ole toimintaleffan one-lineri, vaan Wanhaan Eurooppaan sijoittuva talouspeli. Pelaajat tekevät kauppoja erilaisilla raaka-aineilla ja yrittävät saada kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan. Joka vuoro tuodaan markkinoille uusia tavaroita. Jos tarjontaa on liikaa, hinnat romahtavat. Vastaavasti harvinaisuuksista saa kiskottua hyvät hinnat. Parhaimmillaan Die Fugger on nopeana kolminpelinä. Siinä on syvyyttä, jollaista harvoin näkee korttipeleissä. Se on silti kevyt ja edullinen.

Betrayal at House on the Hill

Vahvalla teemalla ratsastava Betrayal on pohjimmiltaan yhteistyöpeli. Pelaajien hahmot ovat tavallisia tallaajia, jotka lähtevät tutkimaan vanhaa autiotaloa ja yleensä joutuvat tekemisiin tuomiopäivän hirviöiden parissa. Miekkojen ja plasmapyssyjen sijaan ongelmista on selvittävä niillä välineillä, mitä kulloinkin sattuu olemaan ulottuvilla.

Betrayalissa on paljon samaa Arkham Horrorin kanssa. Tunnelma ei ole yhtä eeppinen, mutta talon tutkiminen ja yhteisten juonien punominen on yhtä hauskaa. Peli huipentuu lopputaisteluun, jossa tyypillisesti joukon uteliain hahmo ajautuu Pimeälle Puolelle. Esimerkiksi viimeisimmässä pelissä väkivahva jenkkifutari Ox paljastui kultistiksi ja uhrasi kovan taistelun jälkeen joukkion muut jäsenet synkille jumalilleen.

Peruspelissä on 50 erilaista loppuratkaisua, ja kaikissa on omanlaisensa voittoehdot ja ratkaisumahdollisuudet. Se pitää mukavasti jännitystä yllä. Ihan mille tahansa porukalle Betrayal ei sovi, mutta tunnelmallisen co-op-kauhun ystäville uskallan sitä suositella.

Dominion-lautapeli

Jos Magic: the Gatheringia ei lasketa, on Dominion ehkä maailman paras korttipeli. Sitäkin pelataan muunneltavilla korttipakoilla, eikä yksikään peli ole samanlainen.

Dominionin korttipakat elävät pelin edetessä. Pelaaja voi investoida pakassaan olevia rahakortteja joko arvokkaampiin resursseihin, toimintoihin tai voittopisteisiin. Rahalla saa yhtä ja toista kivaa, kuten tuotantoa kiihdyttäviä pajoja ja vihollisia rienaavia noitia. Tärkeintä on kasata sellainen kokoonpano, joka pistää vastustajat poikki ja pakettiin. Voittajaksi selviytyy se, joka on kahminut haltuunsa eniten maa-alueita.

Monipuoliseksi korttipeliksi Dominion on yllättävän helppo oppia ja opettaa edelleen. Tyttöystävälle perusteet neuvoo alta kymmenen minuutin. Muuta ei tarvitakaan. Hienouksien ja yhdistelmien itse keksimisessä on todellista löytämisen iloa.

Oman kappaleeni hankin kovalla rahalla heti julkaisupäivänä ja pelitunteja on kertynyt kymmenittäin. Suomenkielinen painos on erittäin tasokasta työtä, mikä madaltaa tutustumiskynnystä entisestään. Ensi viikolla pelille julkaistaan ensimmäinen jatko-osa, Hovin juonet. Sen myötä pelaamaan mahtuu jopa kuusi valloittajaa samaan aikaan.

Saa olla melkoinen ihme, jos Dominion ei nappaa syksyllä Vuoden peli –palkintoa. Suosittelen!

MtG-mestaruus Suomeen

Olli pingasi maanantaina kiinnostavalla uutisella, mutta unohdin blogahtaa siitä. Nimittäin:

Magic the Gathering -korttipelin maailmanmestaruus saatiin Suomeen (via Iltalehti). Helsinkiläinen Antti Malin ajoi, jönttäsi ja dunkutteli tittelin ja 45 000 taalan palkintopotin kotiin komeilla tilastoilla. Myös Wizardsin verkkosaitti uutisoi voitosta näyttävästi. On suomenliput ja kaikki.

Kiitos Antti Malin, torilla tavataan!

Viimeksi Suomen MtG-saavutukset pääsivät yhtä isosti lehtiin vuonna 1996, jolloin Tommi Hovi edusti kansainvälisissä kisoissa Suomea sinivalkoisella Stasis-pakalla. Samoihin aikoihin minä olin hurahtanut peliin täysillä ja ostanut kortteja jo melkein henkilöauton hinnalla. Harrastus ei ole vieläkään hiipunut, vaan pelaamme edelleen aktiivisesti kaveriporukan yhteisillä korteilla.

Niille jotka eivät ole ikinä Magicista kuulleetkaan, suosittelen hankkimaan joululomaksi läjän kortteja ja kavereita. Siitä ei juuri sosiaalinen pelaaminen parane. Sopii etenkin ruudun tuijotteluun turtuneille pelaajille.

[Kuva: Wizards of the Coast]