Testissä Beyond: Two Souls

Ysikytluvulla Helsingin keskustassa oli Pinkka-niminen kirjakauppa. Tein siellä kerran loppuelämääni viitoittaneen ostoksen – Valitse oma seikkailusi -pokkarin. Nimensä mukaisesti kirjassa oli useita seikkailuita, jotka etenivät lukijan valintojen mukaan.

Valintoja, valintoja...
Valintoja, valintoja…

En ollut ikinä nähnyt mitään niin mahtavaa. Selasin kirjan lähes puhki ja haalin käsiini myös sen jatko-osat sekä Ian Livingstonen Taistelupelikirjat. Sitten löysin roolipelit ja upposin niiden myötä nörttialtaan syvimpään päätyyn.

Valitse oma seikkailusi -kirjat palasivat mieleen taas testatessani Pleikkarin Beyond: Two Soulsia. Konsepti on täsmälleen sama. Perinteisen pelin sijaan Beyond muistuttaa leffaa, jossa pelaaja tekee valinnat päähenkilöiden puolesta. Osa valinnoista on hyvinkin arkisia, kuten kostaisiko kiusaajilleen, kenet valitsisi kumppanikseen ja hyppäisikö sänkyyn ekoilla treffeillä jne. Osa taas ihan yhtä absurdeja kuin lamavuosien seikkailukirjoissa, kuten antaisiko pohjoiskorealaisen sotilaskuulustelijan kaivaa silmän päästä vai ei..? Hmm ja hmm..

Diggasin Beyondista. Varsinkin sen alusta. Hahmot olivat kiinnostavia, asetelmat hyvät ja valintoja paljon. En kuitenkaan digannut siitä, miten vähän pelaajan valinnoilla oli painoa. Asiat tapahtuivat aina ennalta määrätyssä järjestyksessä, ja pelaaja sai lähinnä valita miten niihin reagoi. Noloimmillaan kohtaukset sujuivat olankohautuksella. Kirjaimellisesti.

Vapaammin haarautuva juoni olisi mahdollistanut useampia moninpelikertoja. Nyt yksi sai riittää. Lisäksi tarina oli ihan liian pitkä ja muuten nokkelia kohtauksia oli pitkitetty keinotekoisesti. Esimerkiksi puolivälin paikkeilla oli havaittavissa jo selvää täytemateriaalia, joka ei liittynyt mitenkään pelin muuhun juoneen. Lisäksi kaksi kohtausta tuli kämmättyä ihan vaan epämääräisen ohjattavuuden takia, kun hahmo hoiperteli vahingossa hotspotin ohi ja käynnisti kohtauksen päättävän cut scenen. Loppuratkaisuja oli sentään useita ja viimeistä tallennusta tuli vingutettua ahkerasti, jotta pääsin näkemään niistä suurimman osan.

Hienona juttuna Beyondista löytyi kaksinpeli, joka sopi teemaan loistavasti. Tyypillisesti toinen pelaajista ohjasti Ellen Pagen näyttelemää Jodieta ja toinen häneen kytkeytynyttä henkiolentoa, Aidenia. Elokuvamaisuutensa ansiosta peli oli oivallista vaimomatskua: tarina oli etusijalla, pelattavuus äärimmäisen yksinkertaistettua napinpainelua ja ohjaaminen onnistui vaimon käteen paremmin sopivalla iPadilla. Ylipitkä tarina ei jaksanut pitää toista osapuolta otteessaan ihan loppuun asti, mutta aika pitkälle päästiin silti. Ja se on paljon se. Moni pelimedia on dumannut Beyondin, koska siitä puuttuu peli. Minä toivon idealle paljon jatkoa, koska se puhaltaa henkeä vanhaan suosikkigenreeni, oman seikkailun valintaan.

Beyond: Two Souls lyhyesti:

Ysäri on taas muotia ja interaktiivinen elokuva on tehnyt comebackin. Toteutus haparoi vielä, mutta yritystä ja tunnelmaa piisaa senkin edestä. Kokeilemisen arvoinen tapaus siis.
(3/5)

Old Skool -seikkailua autenttisessa muodossaan.
Old Skool -seikkailua autenttisessa muodossaan.

Humble Bundlessa kirjoja

Edellisestä Humble Bundlesta ei ole vierähtänyt kuin tovi ja uutta pukkaa jälleen. Tällä kertaa vähän kokeellisempaa kamaa: kirjoja. Tiedättehän. Niitä kapistuksia, joilla tapettiin aikaa, ennen kuin videopelit keksittiin. Tosin Bundlen kirjat ovat ajan hengen mukaan sähköisiä, luettavissa niin tietokoneella, Kindlellä, iPadilla kuin luotettavalla vanhalla Cybookillanikin. Myös tarjonta vaikuttaa pelaajaystävlliseltä. On scifiä ja fantasiaa sekä graafista romaania, eli sarjakuvaa näin suomalaisittain. Kirjoja on nipussa kokonaista kuusi kappaletta, ja pulittamalla keskivertoa enemmän, irtoaa mukaan vielä pari lisää. Nyt on hyvä tilaisuus tukea kirjailijoita suoraan ja ehkä lahjoittaa muutama ropo samalla hyväntekeväisyyteen. Lukeminen kannattaa aina.

Conan barbaari -musikaali

Kesällä, kuten jokainen kesä tätä ennen, luin taas Conania. Siinä on minun kesäperinteeni: Conan barbaari, oma terassi ja auringonpaiste. Kimmeria on niin kaukana arjen feisbuukeista, palavereista ja tositeeveestä kuin vaan voi. Pidän siitä. Tämä olkoon ylistysvirteni yksinkertaisuudelle:

Kenraali: “Voitimme jälleen. Se on hyvä. Mutta mikä on parasta elämässä?”
Soturi: “Aavat arot, hevoslaumat, haukat käsivarsilla ja tuuli hiuksissa”
Kenraali: “Väärin! Conan, mikä on parasta elämässä?”
Conan: “Murskata viholliset, ajaa niitä edellämme ja kuulla heidän naistensa vaikeroivan.”
Kenraali: “Se on hyvä. Se on hyvä.”

Parhaat pelit vk 26: Dominion, Fantasy Wars ja zombi-kirjallisuutta

Kesäsäällä tuntuu vähän tyhmältä istua sisällä pelaamassa. Onneksi läppärin saa mukaan myös pihalle. Myös lautapelit, korttipelit ja tietysti aiheeseen liittyvät kirjat ovat kovaa kamaa kesäisin. Tässä viikon kovimmat tärpit:

Fantasy Wars (Windows)

Alelaarista bongattu Fantasy Wars on parasta digiviihdettä pitkään aikaan. Legandaarisesta Fantasy Generalista lainattu idea heittää pelaajan keskelle fantasia-valtakunnan välienselvittelyä. Tehtävänä on komentaa ritari- ja peikko-armeijoita vuoropohjaisilla heksakentillä.

Kovin koukku on kätketty jälleen kerran kustomointiin ja hahmonkehitykseen. Armeijastaan saa tehdä sellaisen kun tykkää, ja suosikkiyksiköihin kiintyy nopeasti. Fantasy Wars tekee kaikkea sitä, mitä nykypeleissä ei enää näe. Suunnittelu, viilaaminen ja aivoja vaativa taktikointi ovat erittäin toivottua vastapainoa konsolirämpytykselle.

Ostin oman kappaleeni Verkkokauppa.comista 4 euron hintaan. Nyt ne on myyty loppuun (ylläri!), mutta onneksi hyllystä löytyy vielä kombopaketti, jossa tulee mukana myös Fantasy Warsin jatko-osa, Elven Legacy.

Dominion (lautapeli / korttipeli)

Ehdin vasta viime viikolla blogahtaa Dominionista, ja heti se voitti arvostetun Spiel Des Jahresin, eli Saksan vuoden peli -palkinnon. Suomessa vastaava palkinto myönnetään elokuussa, ja veikkaan että Dominionille tulee voitto sieltäkin. Lyhyesti: Dominion on todella hyvä peli.

Kesäpelinä Dominion vaatii kuitenkin normaalia tarkemmat valmistelut. Suojaisalla terassilla tai parvekkeella lätkiminen toimii loistavasti, mutta tuulisella säällä kortit kannattaa jättää suosiolla himaan. Tai ainakin kannattaa etsiä valmiiksi kiviä ja kolikoita, joita voi laittaa painoiksi korttien päälle. Muuten pääsee tutustumaan Dominionin vähemmän tunnettuun Tuulen viemää -versioon.

Zombi – Taistelijan opas (kirja)

Max Brooksin loistava tietoteos kertoo parhaat vihjeet, ohjeet ja niksit, joiden avulla selvitään hengissä zombien hyökätessä. Kirja on juuri sopivan jännittävä yhdistelmä faktaa ja fiktiota, mutta kuitenkin tarpeeksi kevyttä kamaa esim. rentoon laiturilueskeluun. Hankin kirjan heräteostoksena talvella ja luin sen yhdellä istumalla läpi. Nyt Left for Deadin jatko-osaa odotellessa pitää ottaa toinen lukukerta. Suosittelen. Hintakaan ei ole paha. Esim. Bookplussasta Zombi – Taistelijan opas irtoaa halpispelin hinnalla ja Amazonista alta kympin. Tilauksessa on myös samalla teemalla jatkava World War Z, jossa zombi-invaasiosta selvinneet kertovat kokemuksiaan.