10 asiaa jotka erottavat Hearthstonen MtG:stä

En uskonut enää jääväni yhteenkään korttipeliin koukkuun MtG:n jälkeen, mutta yllättävää kyllä, nyt olen vuoden verran hinkannut Hearthstonea. Kyseessä on Magicin tappajaksikin tituleerattu keräilykorttipeli, joka toimii pelkästään digitaalisessa muodossa. Oikeiden pahvikorttien sijaan läiskitään siis digitaalisia lappuja, joko koneen ääressä hiirellä kliksuttelemalla tai leppoisasti iPadin kosketusnäyttöä lääppimällä.

Vuosi takaperin Hearthstone oli vasta beta-testausvaiheessa ja mukana oli vain kourallinen kortteja. Peliseuraa on kuitenkin löytynyt verkon yli ihan alusta saakka. Myös uusia kortteja ja yksinpelitehtäviä on tullut säännölliseen, joskin hitaaseen tahtiin. Ajattelin tiivistää MtG:n ja Hearthstonen keskeisimmät erot, siltä varalta ettei joku ole vielä peliin tutustunut:

10 asiaa jotka erottavat Hearthstonen Magic: the Gatheringista:

  1. Hearthstone-pakkaan mahtuu korkeintaan 30 korttia. Pelaajia voi puolestaan olla vain kaksi, joista kummallakin alussa 30 elämää.
  2. Alussa on käytössä hyvin rajallinen valikoima lappuja. Lisää saa buusteripaketeista, jotka sisältävät satunnaisen kimaran ihan mitä sattuu. Buustereita saa puolestaan joko maksamalla oikeaa rahaa tai hankkimalla pelinsisäistä virtuaalivaluuttaa. Virtuaalirahaa saa sekä suorittamalla erilaisia haastetehtäviä että voittamalla tarpeeksi matseja nettimoninpelissä. Korttivalikoima siis kasvaa ajan saatossa, mikä onkin merkittävä koukuttavuustekijä Heartstonessa(kin).
  3. Hearthstonessa on erityiset hahmoluokat, jotka määräävät mitä kortteja omaan pakkaan voi ottaa. Ne on teemoitettu siten, että esimerkiksi velhon kortit keskittyvät kasvattamaan loitsuvoimaa, siinä missä pappiskortit ennen kaikkea parantelevat ja lisäävät ukkojen kestävyyttä. Mukana on myös yleisiä kortteja, jotka sopivat mihin pakkaan tahansa.
  4. Käytössä on vain yhdenväristä manaa, eikä varsinaisia maakortteja ole. Sen sijaan joka vuoro saa käyttöönsä aina yhden manaresurssin, eli ekalla vuorolla on käytössä vain yksi mana, tokalla vuorolla kaksi, kolmannella kolme jne. Käytetyt manat saa takaisin aina oman vuoron alussa, eli curve säilyy tasaisena eivätkä manat ikinä “kuse”, kuten MtG:ssä.
  5. Ukkojen vahingot eivät parane taisteluiden välissä. Eli isonkin lohikäärmeen saa ajan kanssa nujerrettua pikku-ukoilla. Parannusloitsutkaan eivät ole ihan yhtä turhia kuin Magicissa.
  6. Hyökätessä saa päättää ketä vetää lättyyn: ukkoja vai vastapelaajaa.
  7. Aloittajalla on kolme käsikorttia. Tokana oleva saa ylimääräisen käsikortin ja Lotus Petalin tyyppisen kertakäyttöisen manapisteen.
  8. Pelaajien hahmot voivat sopivilla varusteilla liittyä mukaan mättämiseen. Alter egonsa voi varustaa jos jonkilaisella astalolla ja sitten pätkiä muita turpiin ihan kuten millä tahansa ukollakin.
  9. Kullakin hahmolla on oma jatkuvasti voimassa oleva ominaisuus, jota voi käyttää kerran vuorossa. Esim. velho voi kahdella manalla pingata yhden tuhon mihin tahtoo, paladiini värvää 1/1-sotilaita ja necromancer nostaa pakasta kortin ja menettää samalla hieman elämää. Monet combot rakentuvat juuri erikoistaitojen ympärille. Esimerkiksi pappi voi kahdella manalla parantaa kaksi vahinkoa mistä tahansa, mutta yhdistettynä korttiin, joka muuttaa kaikki parannusloitsut tuholoitsuiksi, tulee piispastakin Lalli.
  10. Ylimääräiset kortit voi joko pitää pahan päivän varalla kokoelmassa tai jauhaa erityiseksi taikapölyksi. Taikapöly on siitä näppärää, että sillä voi ostaa yksittäisiä kortteja kokoelmaansa.

Muitakin eroja löytyy, mutta yllä tärkeimmät. Buustereiden ostaminen on kallista puuhaa, muttei onneksi välttämätöntä. Minäkin olen pärjännyt tähän asti maksamatta lanttiakaan. Mieli kuitenkin tekisi, koska a) mielellään sponsoroin hyvää ideaa ja b) Hearthstone-kortit ovat oikeasti aika makeita, vaikka niitä ei pääsekään omin sormin hypistelemään.

P.S. Jos virtuaalinen korttipelaaminen kiinnostaa, Humble Bundlessa on meneillään tarjous korttipeleistä, eli Humble Card Game Bundle. Mukana on virtuaaliversiot Dominionista ja MtG:stä, mutta myös paljon muuta kivaa. Maksu omantunnon mukaan. Tsekkaa: www.humblebundle.com

Hämärästä Clash of Clansin koittoon

Opiskeluaikoina tein herättyäni punnerruksia ja vatsarutistuksia niin paljon kuin jaksoin. Ei minusta salikarhua tullut, mutta pysyin kunnossa. Nykyään herätyskellon piristessä tsekkaan iPhonesta mikä on tilanne Clash of Clansin virtuaalikylässä. Ovatko parannustyöt jo valmistuneet, paljonko kultaa kaivoksissa on yön aikana louhittu ja paljonko siitä on eksynyt yöllisten ryöstelijöiden taskuihin? Kaikki se tapahtuu ennen kuin menen vessaan tai herättämään lapsia. Ja vieläpä nautin siitä, koska se on päivän ainut pelihetki. Dear Eki, olenko epäonnistunut?

Clash of Clans

“Sometimes the T.V. is like a lover
Singing softly as you fall asleep
You wake up in the morning and it’s still there
Adding up the things you’ll never be”
– Stars

Viikonlopun iPhone-bongaukset

AppStoresta löytyi muutama näppärä sovellus viikonlopun piristykseksi:

Dominion

Lautapelipalkintoja kahminut Dominion on jo käsite. Peli on jo muutaman vuoden vanha, ks. feldon.net/2009/06/26/dominion-lautapeli/, mutta edelleen se nostetaan pöytään kun sopivaa peliporukkaa saapuu kylään. Yllätyksekseni Dominion löytyy nykyään ilmaiseksi AppStoresta.

Yllättyin miten sulavasti iOS-versio toimii. Kokemus on monin paikoin jopa miellyttävämpi kuin oikeilla korteilla, sillä peli hoitaa sekä tylsän kirjanpidon että alituisen korttipakan sekoittamisen. Käyttöliittymä on selkeä. Jopa iPhonen pienelle näytölle mahtuu hienosti tavaraa, iPadille vähän enemmänkin.

Miinuspuolena iOS-Dominionissa on mukana vain peruspelin kortit. Niillä jaksaa läiskiä aikansa, mutta lisäosia tulee ikävä. Ainakin jos niillä on tottunut pelaamaan. Epäilemättä puute korjataan lähitulevaisuudessa kaupallisella versiolla.

Latauslinkki:
http://itunes.apple.com/fi/app/dominion-by-donald-x.-vaccarino/id447395574

Dungeon Raid

Menneet genret kukoistavat iOS-alustoilla. Löytyy niin Wolfensteinia, Monkey Islandia kuin vanha kunnon tietokoneräsypokka. Kekseliäimmät pelit sekoittelevat uutta ja vanhaa, kuten Dungeon Raid. Siinä wanha Nethack kohtaa Puzzle Quest –palikkapelin.

Dungeon Raidissa pelaaja haahuilee pitkin luolastoja, päihittää hirviöitä ja kerää aarteita. Matkan varrella kokemus ja varusteet kehittyvät, mutta niin tekevät myös vastustajat. Kuulostaa tutulta, muttei ole: kaikki tapahtumat on kuvattu puzzle-palikoina ruudulla. Haavat hoituvat yhdistelemällä parannusjuomapalikoita, varusteiden korjaus kilpipalikoilla ja rahaa saa rahapalikoista. Taistelu tapahtuu yhdistelemällä miekkapalikoita pääkallopalikoihin. Ensihymähdyksen ja haparoivien kokeilujen jälkeen uppouduin peliin liki hypnoottisella innolla.

Puzzle Questiin verrattavaa juonta Dungeon Raidissa ei ole, mutta teema välittyy silti hämmästyttävän hyvin. Nethackia pelissä on vaikeustaso. Se on armoton ja kuolema on aina lopullinen. Silti tekee mieli pelata “vielä yksi peli”. Parhaan käsityksen pelistä saa lataamalla ilmaisen lite-version.

Latauslinkki:
http://itunes.apple.com/us/app/dungeon-raid/id403090531

Space Alert Mission Generator

Jos hyllystä löytyy Space Alert –lautapeli ja taskusta iOS-laite, kannattaa tämä poimia talteen. Mission Generator korvaa nimensä mukaisesti lautapelin mukana tulleet tehtävälevyt näppärällä sovelluksella, jonka kautta voi peluuttaa joko valmiita tehtäväkokonaisuuksia tai kustomoida tehtäviä haluamallaan tavalla.

Olennaisin etu pelin omiin CD-levyltä soitettaviin tehtäviin verrattuna on käytön helppous. Stereoiden näppäilyyn kuluvan ajan voi nyt käyttää pelaamiseen. Sovellus osaa myös puhua miellyttävämmällä äänellä kuin CD-levyversio ja halutessa myös ranskaksi. Alkuperäinen äänikin on toki mukana. Aloittelijoiden riemuksi sovellus auttaa myös käymään tarkistusvaiheen läpi ja varmistaa, ettei pelaajilta unohtunut merkitä mitään. Ikävä kyllä kaikkia perehdytystehtäviä ei ole mallinnettu mukaan, pelkästään ensimmäinen koeajo.

Space Alert Mission Generator on ilmainen ja pyörii kaikilla iOS-laitteilla. Jos käytät sovellusta iPhonella, muista laittaa luuri lentokonetilaan pelin ajaksi. Muuten voi avaruusseikkailu keskeytyä puhelinsoittoon pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Latauslinkki:
http://itunes.apple.com/us/app/space-alert-mission-generator/id430199546

Ennakkotunnelmia PlayStation Vitasta

Viimeviikkoista Finnish Game Awards -gaalaa edelsi PlayStation Vita -cocktailtilaisuus Annankadulla. Siihen oli satsattu. Ostereiden ja pitkien drinkkien lisäksi paikalla pääsi ottamaan ensipuraisut myös Vita-taskukonsolista. Se maistui… upealta.

Industrygamers bloggasi viime viikolla semi-varmana huhuna, että Vitan myyntiä vauhditetaan rasvaisella 50 miljoonan taalan markkinointibudjetilla. Syytä onkin, sillä taskupelaaminen on lipsunut käsikonsoleista muihin mobiililaitteisiin. Suurimpia voittajia ovat älypuhelimet ja lääppärit, joille minäkin povaan aurinkoista tulevaisuutta. Niillä voi paitsi pelata, myös surffata, soitella ja läiskiä nettipokeria. Vitan pitäisi päihittää myös Nintendon DS- ja 3DS-sarjan vekottimet, mikäli meinaa päästä osille mobiilimaailman tuotoista.

Kovan kilpailun lisäksi Vitan polulle mahtuu muitakin esteitä. Japanissa julkaisu jäi laimeaksi eivätkä kaikki pelinkehittäjät vielä uskalla hypätä uuden tulokkaan kelkkaan. Bisnesmielessä pelit kannattaa julkaista sille alustalle, jossa niitä ostetaan eniten. Tekniikka on siinä yhtälössä sivuseikka. Esimerkiksi Vitaa edeltänyt PSP-käsikonsoli oli teknisesti Nintendon alkuperäistä DS:ää tehokkaampi, muttei pärjännyt sille myynneissä. Lopulta pelit ratkaisevat. Applen AppStore on siitä malliesimerkki: omput ovat aina olleet kökköjä pelikoneita, mutta jos alle eurolla niille saa ladattua pikafiksit pelikuumeeseen, alkaa pienistä puroista pian tulla järviä.

Monen alustan välillä pähkäily hämmentää myös kuluttajia. DS, 3DS, PSP, Vita, iPhone vai joku muu? DS ja PSP ovat halpoja, 3DS:ssä on hassu silmät muljauttava kikka ja iPhonella voi soittaa, mutta mitä tekee Vita? Mikä sen kohderyhmä on ja paljonko se maksaa peleineenkaikkineen? Entä kannattaako Vitaa hankkia, jos olohuoneesta löytyy jo telkkariin kytketty iso konsoli? Tulee pian kiire positioida, koska Vita tulee tällä viikolla myyntiin.

Vitan cocktail-tilaisuudessa tuli läiskittyä useampaakin peliä. Ikävä kyllä drinkkilasi kourassa kollegoiden kanssa -käyttötapaus ei ollut ihan normaali. Valitan, te jotka luulitte että se on pelitoimittajan arkea. Laite pitäisi saada kotiin testattavaksi, jotta voisi oikeasti sanoa mihin se pystyy. Mobiililaitteet jos mitkä elävät ja hengittävät yksityiskohtien kautta. Akkukesto, näppäinten sijoittelu, ruudun kirkkaus ja muut toiminnot ovat juttuja, jotka vaativat testailua ajan kanssa ja eri tilanteissa. Lupaan postata lisää fiiliksiä, jos ja kun Vitan hankin.

Vita-lahjapussin tarjontaa

Vita-kokkareilta sai jälkikäteen muhkean lahjapussukan, muttei sentään itse laitetta. Paketissa oli avainhihna, lompakko ja latauskoodeja. Painava Design-kirja on tosi hieno. Varsinkin sen kansi, jonka suojamuovia liu’uttamalla PlayStation-symbolit heräävät henkiin. Pakko nähdä ennen kuin tajuaa. Ehkä videokuvaan sen joskus.

Voiko nettikameralla pelata?

Jos Kinectiä ja Movea ei lasketa, on tietokoneen nettikameralle on vaikea keksiä käyttöä. Toki olen soittanut muutaman videopuhelun Skypellä, naureskellut ensimmäisen Mäkin ostaessani Photoboothille ja tallentanut yhden time lapse- eli intervallivideopätkän Gawkerilla. Ihan kivaa, joo, mutta nettikamerointi ei koskaan juurtunut arkikäyttöön.

Nyt näyttäisi kuitenkin tulevan piristystä asiaan. Eräs mielenkiintoisimmista on Two Worlds II Castle Defensen iPad 2 -versio, jossa kuvakulma seuraa pelaajan katsetta. Systeemin väitetään perustuvan konenäköön, joka osaa vierittää ruutua pelaajan pupillien osoittamaan suuntaan. Todennäköisesti suuntima otetaan kuitenkin pään asennon mukaan, koska oikea katseentunnistus on kohtuullisen vaativaa tekniikkaa. Tekee mieli kokeilla kuitenkin.

Toinen kiinnostava sovellus on nettikamerakuvan naittaminen pelien kanssa. Jos Chatrouletten kaltaiset viritykset liimaavat ihmisiä ruutujen ja webbikameroidensa ääreen muutenkin, niin miksei samaa sovellusta voisi käyttää peleissäkin? Esimerkiksi nopeatempoinen nettipokeri voisi toimia hienosti. Pienen googlailun perusteella ainakin iPad 2:n Full Deck Hold’Emissa on tuki nettikameralle. Vähänkö hienoa pelata aurinkolasit päässä nettipokeria! Vaan miten mahtaa onnistua bluffaaminen, kun kaveri kyylää silmä kovana oman lääppärinsä ääressä?

PS. Kiinnostaako oikea internet casino? Tsekkaa kasinot ja blackjack netistä!

3DS:n paluu

Tänään kaivettiin 3DS pois pöytälaatikosta. IPad oli vienyt sen työpaikan. Se oli syrjäytynyt ja skandaalien ryvettämä. Parhaina päivinäänkin se väänsi lapsilta silmät kieroon, aiheutti päänsärkyä ja rispaantui käytössä. Eikä sille ollut edes pelejä. Mitä nyt Street Fighter silloin julkaisussa, mutta ei pelaajien lähimuisti riitä enää paria kuukautta taemmas. Silti se jaksoi kilahtaa iloisesti, kun kytkin virrat päälle.

3DS:n taival on alkanut rosoisesti ja tällä viikolla sille on luvassa roima hinnanpudotus. Meitä aikaisia lintuja eli early adoptereita voidellaan kuitenkin ilmaisilla peleillä: jos vaivaudut käynnistämään 3DS:n ja loggaamaan sillä Nintendon eShoppiin per heti, saat syyskuussa 20 ilmaista ladattavaa peliä. Ei huono tarjous. Iso peukku Veijo Nintendolle hyvästä peeärrästä. Samaan syssyyn kuitenkin lisäisin, että noinkin hienosta tarjouksesta olisi voinut väsätä vähän raflaavamman tiedotteen kuin tämän virallisen:

Tiny Tower (iOS)

Yllätys, olen elossa. Blogahtelu ja pelaaminen ovat viime näkemän jälkeen vaihtuneet asuntolainaan ja kakkavaippoihin. Jotain pientä ehtii vielä satunnaisesti pelittää, lähinnä iPadin ruudulta. Tiny Tower iskee juuri siihen saumaan.

Tiny Towerin ideana on rakennella omaan tahtiin pientä pikselipilvenpiirtäjää ja kuskata asukkaita hisseillä eri kerroksiin. Vuokratuloina ja tippeinä saatavalla virtuaalirahalla taloon voi rakentaa lisää asuntoja sekä liikehuoneistoja. Liikkeet tuottavat rahaa myymällä erilaisia tuotteita, johon tarvitaan sekä työvoimaa että aikaa. Esimerkiksi omassa talossani jugurtin tilaaminen kahvilaan kestää reaaliajassa kolme varttia. Koko aikaa ei sentään tarvitse istua nenä kiinni lääppärin ruudussa, vaan virtuaaliasukkaat pitävät itse huolen perustarpeistaan myös laitteen ollessa kiinni. Siinä ajassa ehtii tehdä oikeita aikuisten asioita tosielämän puolella. Kuten vaihtaa niitä vaippoja. Lääppärin voi laittaa hälyttämään, kun jugurttilähetys on saapunut ja valmis hyllytettäväksi.

En yleensä pidä tamagotchi-meiningistä, mutta Tiny Tower toimii. Muista vastaavista peleistä poiketen virtuaali-ihmisiä ei tarvitse olla jatkuvasti hyysäämässä, vaan peliä voi näprätä muutaman minuutin erissä päivittäin, ilman että jatkuvuuden tunne kärsii. Kiva puuha koukuttaa nopeasti. Tai kuten puolisoni asian ilmaisi: ”Kaikkeen lapselliseen paskaan sitä kolmekymppinen kundi käyttää aikaansa”.

Tiny Tower lyhyesti:
Pikselimaailman kiinteistöbisnestä, joka pyörii, vaikkei pelaaja ehtisi ruudun ääreen koko päivänä.
(4/5)