Categories
Henk.koht.

Keväisiä väristyksiä

Outoja viboja

Vaihdoin jokunen viikko sitten talvitakin kevyempään kevättakkiin. Se johti kahteen vaivaan: vilustumiseen ja kummitteluun. Ensimmäinen oli ihan vaan omaa tyhmyyttä ja meni ohi lepäämällä, mutta jälkimmäinen vaivaa edelleen. Tuntuu kuin puhelimeni aina silloin tällöin hälyttäisi värinällä, suunnilleen niillä paikkeilla, missä talvitakin kännykkätasku oli. Välillä hapuilen vaistomaisesti luuria lonkalta, vain todetakseni sen olevan jossain ihan muualla. Kuten työpöydällä, povitaskussa tai kokonaan toisessa huoneessa.

Googlaamalla löysin oireelleni nimenkin: ringxiety. Suomalaisittain haamuvärinä. Kyseinen ilmiö muistuttaa hiukan amputoitujen ruumiinjäsenten haamusärkyjä ja esiintyy etenkin niillä, jotka käyttävät puhelintaan paljon. Ja minähän käytän. Jopa niin paljon, että kehoni tulkitsee puhelintaskun vaihtamisen amputaatioksi.

En tiedä onko kyseessä psykologinen ilmiö vai olenko vain vääjäämättä muuttumassa kyborgiksi, mutta aika häiritsevää tämä on.