Parhaat pelit vk 48: Nappiosumia pelikyttyrään

Kuluneella viikolla eniten pelitunteja keräsi jatkokaksikko Gears of War 2 ja Resistance 2. Peleissä oli yllättävän paljon samaa:

  • Molemmat edustavat samaa B-luokan muukalaisvihascfiä.
  • Gearsin locustit asuvat maan alla, samoin Resistancen chimerat
  • …ja näyttävätkin melkein samalta.
  • Pelien tapahtumat on jaksotettu samalla tavoin, hallittaviin pikku pätkiin.
  • Kummassakaan ei ole terveysmittaria, vaan voimat palautuvat huilaamalla.

Välillä piti vähän kerrata, että kummassa pelissä se kadonnut vaimoke pitikään löytää.

Mutta on niissä yksi merkittävä ero: Resistance 2 on ääninäytelty kokonaan suomeksi. Minusta on hienoa kuulla kotimaan kieltä peleissä. Kansallista itsetuntoa hivelee, kun meille suomalaisillekin tarjotaan välillä lokalisoitua materiaalia, muuallakin kuin perhepeleissä (Resistancet ovat K-18-kamaa). Seuraava askel olisi sitten pistää vähän panoksia esiintymiseen. Se on paikoin vähän ponnetonta ja monet lausahdukset särähtävät suomalaiseen korvaan. Varsinkin Tutorial-vaiheen one-linereista tuli meillä välitön hitti:

”Nappiosuma! Se taisi tykätä kyttyrää, heh heh.”

Suosittelen sekä Resistancen että Gears of Warin jatko-osia. Ovat menetetyn vapaa-ajan arvoisia.

Parhaat pelit vk 47: pää sienipilvissä

Harva peli on osannut kuvata ydinsodan jälkeistä maailmaa yhtä hyvin kuin kulttimaineeseen kohonnut Fallout-pelisarja. Se sai hiljattain jatkoa Bethesdan julkaiseman Fallout 3:n muodossa. Olin epäileväinen. Pelisarjan kakkososa oli niin laadukas tekele, että muutosten tekeminen totuttuun mekaniikkaan sieppasi tosi syvältä. Vuoropohjaisuus ja ylhäältä tähyävä kuvakulma olisivat olleet tosi tervetullutta vaihtelua nykyiseen pelitarjontaan, jossa suurin osa peleistä näyttää ja tuntuu vain vähän eri mausteilla terästetyltä Grand Theft Autolta tai Doomilta. Vaan ei. Nykypelien on ilmeisesti näytettävä samalta vedotakseen massoihin. Sikäli typerää, koska massat tykkäävät joka tapauksessa enemmän Singstarista kuin tietokoneroolipeleistä.

Koska en halua profiloitua filmihullua vastaavaksi pelihimmeäksi, nielin ennakkoluuloni ja buukkasin itselleni reissun Capital Wastelandiin. Selvisi, että jo viikon loma säteilevässä atomierämaassa tekee ihmeitä. Aloin pitää uudesta Falloutista. Okei, onhan se melkoisen suoraviivainen skifiväännös Oblivionista ja toisinaan aika hiton puuduttava, mutta alkuperäisten Fallouttien fiilis on tallella. Ja vekkuli VATS-tähtäysjärjestelmä tyydyttää vuoropohjaisuuden kaipuuta. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän viihdyttävä. Aikaa peli nielee kuitenkin ihan tuhottomasti. Sosiaaliset suhteet kärsivät jopa enemmän kuin oikean ydinlaskeuman jälkeen.

Fallout 3:n lisäksi kuluneella viikolla tuli tutustuttua Xbox 360:n uuteen käyttöliittymään. Pelit asentuvat hienosti kiintolevylle ja oman profiilikuvan saa – tai joutuu – vaihtamaan Nintendo-henkiseksi Mii-ukkeliksi. Aika kevyttä kamaa, mutta vetoaa varmasti massoihin.

Boxille julkaistiin lopulta myös oma karaoke-peli, Lips. Eroa uusiin Singstareihin ei huomaa juuri muussa kuin mikrofoneissa, jotka ovat Lipsissä langattomat. Erittäin hieno uudistus, ottaen huomioon minkälaisissa olosuhteissa karaokea yleensä lauletaan. Langallisilla mikeillä konsolin saa tiputettua hyllyltä nopeammin kuin sanot: “terästetty glögi”. Lipsiin saa ladattua myös omia biisejä laulettaviksi. Se tosin edellyttää että laulajat muistavat kappaleiden sanat ulkoa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus hioa vähän tekniikoita NHL 09:ssä. Viikonlopun turnauksessa hävisimme kolmesta matsista kaksi. Kiinnostaisi myös vertailla Resistance 2:n ja Gears of War 2:n eroja, sikäli kun pikkujouluilta ehtii.

PS. Tietääkö kukaan mitä kävi uuden Singstarin PS2-yhteensopivuudelle? Vanhoista saisi kivan joululahjan, mutta uskaltaako niistä vielä luopua..?