Kannattaako Netflixistä maksaa?

Otin Netflixin käyttöön heti kun se lanseerattiin Suomessa. Tutustumistarjouksena palvelua sai kokeilla lokakuusta tammikuun kolmanteen päivään saakka täysin ilmaiseksi. Minä jatkoin vielä pidempäänkin. Tässä vähän Netflix-kokemuksia:

Avasin Netflix-tilin tietokoneen kautta. Vaikka kyseessä oli ilmainen kokeilujakso, piti palveluun naputella luottokortin numero. Piikki on siis auki. Ja pysyy, kunnes sen erikseen käy peruuttamassa. Mutta murehditaan sitä myöhemmin…

Käyttöönoton yhteydessä ohjelma pyytää kertomaan omasta elokuvamausta. Kolahtaako kauhu vai kelpaisiko komedia paremmin? Entä mitä leffoja olet nähnyt ja mitä mieltä olet niistä? Ja jos kerran tykkäät toiminnasta, niin montako tähteä antaisit Takenille?

Netflix tallentaa vastaukset omaan tietokantaansa ja alkaa sen jälkeen ehdottaa katseltavaa. Ehdotukset ovat tarpeellisia, sillä Netflixin valikoimaa ei ole jäsennelty tiukkoihin kategorioihin, vaan vapaamuotoisiin listoihin, kuten ”suosituimpia Facebookissa” tai ”Synkkä scifi”. Vähän kuin kävisi läpi kaverin elokuvahyllyä: kaikki on lajiteltu vähän miten sattuu, mutta kaveri osaa kertoa, mistä todennäköisesti tykkään. Sekavaa, mutta sympaattista.

Vaikka otin Netflixin käyttöön tietokoneella, olin ajatellut hoitaa katselun muilla laitteilla. Perheen PS3-konsoleiden päävalikkoon oli lanseerauspäivänä ilmestynyt automaattisesti Netflix-kuvake. Käyttöönotto vaati vain yhden klikkauksen ja päivityksen. Appstoresta löytyi ohjelmat niin iPadiin kuin iPhoneen. Nintendon Wiitä en kokeillut, sillä se ei kykene teräväpiirtoon. Myös Xbox 360 jäi kokeilematta, sillä jostain syystä Netflixiä varten olisi pitänyt ostaa Xbox Live Gold –tilaus.

Netflixin elokuvatarjonta ei ainakaan kättelyssä vakuuttanut. Olin odottanut Spotifyn-kaltaista ”kaikki maailman leffat” –tyyppistä valikoimaa. Tarjolla oli lähinnä sellaista kamaa, jota voisi kuvitella näkeväni telkkarista muutenkin: vanhoja elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja, stand-uppia jne. Vertailun vuoksi kilpailevassa Viaplay-palvelussa oli ihan uusiakin leffoja, joita näkee vasta vuokraamoissa. Rajoituksen syynä lienee käännöstyö, sillä lähes kaikki sisältö on tekstitetty suomeksi.

Mutta jos sisältö on kuningas, niin käytettävyys on prinssi: Netflix tarjosi minulle heti katseltavaksi elokuvan, jota en olisi muuten katsonut. Katselun jälkeen tarjottiin heti perään uutta katsottavaa. Yllättävän monta löytöä tuli tehtyä näennäisen huonosta tarjonnasta. Esimerkiksi BBC:n erinomainen Uusi Sherlock olisi varmasti jäänyt katsomatta ilman suosituksia. Samoin kulttihitti Princess Bride.

Sitten huonoja puolia:

  • Viaplayssa oli mahdollisuus tallentaa elokuvia laitteelle myöhempää katselua varten. Netflixiä ei katsota jos netti ei toimi.
  • Viaplayssa pystyi järjestelemään koko elokuvakatalogia, esimerkiksi listaamaan kaikki kauhuelokuvat, viimeksi palveluun lisätyt tai julkaisuvuoden perusteella uusimmat. Netflixissä mennään suositusten ja hakujen perusteella, mutta esim. uutuuksia on vaikea nähdä suoraan. Onneksi harrastajat ovat aktivoituneet tässä ja netistä löytyy useampikin lista otsikolla Suomen Netflixin uusimmat elokuvat, ks. esim: https://dl.dropbox.com/u/12824642/nx.htm

Viaplayta kokeillessa törmäsin kuitenkin hassuihin rajoituksiin, kuten että palvelua voi käyttää korkeintaan neljällä laitteella. Laitteet rekisteröityivät automaattisesti Viaplayn kantaan, ja kun raja oli täynnä, piti ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja pyytää deaktivoimaan vähiten käytetyt laitteet. Netflixissä en moiseen törmännyt. Lisäksi Viaplayn katselu onnistui vain yhdellä laitteella kerrallaan, kun taas Netflixiä onnistuimme katselemaan kahdella laitteella samaan aikaan. Viaplaysta puuttui myös Netflixin paras keksintö – muistitoiminto: elokuvan voi aloittaa yhdellä laitteella, jatkaa toisella ja katsella loppuun vaikka kännykän ruudulta. Käyttökokemuksesta annan Netflixille täydet pisteet.

Parin kuukauden katselun jälkeen olin vakuuttunut. Rahalle tuli vastinetta ja pienet asiat oli toteutettu hyvin. Kertaakaan ei tarvinnut pitää puskurointitaukoja tai tuskailla tekstitysongelmien kanssa. Testijakson aikana ohjelmaan tuli tuki monikanavaisille äänille sekä Super HD –kuvatila, eli 1080p täysteräväpiirtotarkkuus. Sain vaikutelman, että nyt ollaan tekemisissä sellaisen palvelun kanssa, johon panostetaan.

Haluan tukea Netflixiä myös periaatteellisella tasolla. Moni innovaatio ei koskaan tule Suomeen, kun markkinaa ei pidetä tarpeeksi houkuttelevana. Eli nyt kun jotain hienoa on tänne kerrankin saatu, haluan äänestää lompakollani hyvän palvelun jatkumisen puolesta. Makselin pitkään myös Viaplaysta ihan sponsorointimielessä.

Netflix lyhyesti:

Suomen paras videostriimauspalvelu, joka tietää mistä tykkään ja tekee katsomisesta nautittavaa. Tästä palvelusta kannattaa maksaa.
(5/5)

Netflix pelittää konsoleilla
Netflix pelikonsoleilla

Viaplay PS3-konsolille

Kuukausi takaperin pelisaiteilla uutisoitiin Viaplay-leffapalvelun ilmestymisestä PS3:lle. Kyseessä oli sikäli harhaanjohtava uutinen, että varsinainen sovellus julkaistiin vasta nyt. Asensin softan pleikkarille heti kun se julkaistiin ja ostin kuukauden katseluaikaa. Tässä kokemuksia:

Viaplay PlayStation 3

  • Viaplayn kautta voi katsella kohtuullisen uusia elokuvia niin paljon kuin jaksaa, pelkällä kuukausimaksulla. Valikoima on hyvä ja huomattavasti tuoreempi kuin esimerkiksi Netflixillä.
  • Ohjelmisto on nopeasti asentuva noin 30-megainen paketti, jonka voi ladata suoraan PS3:n TV/video-valikosta, ks. ohjeet: viaplay.fi/devices/playstation3
  • Asennus sujui hyvin, mutta mitä ihmettä: Viaplayn kuukausimaksun maksaminen ei riitä, vaan lisäksi pitää tilata PlayStation Plus -palvelu. Hintaa kokeilulle tulee siis minimissään Viaplayn kk-maksu 7,95€ ja Plussan kolmen kuukauden minimitilaus 14,95€, eli 22,90€. Jos ostaa vuosipaketin Plussaa, tulee kuukaudelle siltikin hintaa yli kymppi. Vertailun vuoksi Netflix maksaa vain 7,99€/kk.
  • Toisin kuin Netflix, Viaplay ei osaa jatkaa elokuvan katsomista siitä mihin viimeksi jäätiin. Käytännössä siis stop-napin painamisen jälkeen leffat ja sarjat joutuu aloittamaan aina kokonaan alusta. Ruudun alareunassa näkyy onneksi laskuri, jossa kerrotaan paljonko elokuvaa on katsottu. Sen kun kirjoittaa katselun päätteeksi paperille, niin voi yrittää seuraavalla kerralla kelata leffan oikeaan kohtaan. Tulee kyllä pahoja takaumia videokasettien ajoilta.
  • Yksi Viaplay-tilaus oikeuttaa katseluun vain neljällä laitteella. Isommissa perheissä se on kovin vähän. Esim. meillä raja tuli täyteen kun softan asensi pleikkariin, tietokoneelle, iPadiin ja iPhoneen. Makuuhuoneen telkkari ja muut datavehkeet jäivät ilman, kun lisenssi ei isompaan taivu.
  • Teräväpiirto vaatii kaistaa. 40 megan kaapelinetti piti elokuvien välillä ärsyttäviä bufferointitaukoja. Todella raivostuttavaa.
  • Tekstit häviävät kesken katselun. Tätä tapahtuu etenkin teräväpiirtoleffoilla ja pahimmillaan vartin välein. Ratkaisu on painaa stoppia, aloittaa elokuva alusta ja kelata takaisin oikeaan kohtaan.

Viaplay vai Netflix?

Jos Viaplayn PS3-sovellus olisi julkaistu pari vuotta sitten, olisi se ollut hienointa koskaan. Nyt en voi olla vertaamatta sitä Netflixiin. Käytettävyydessä ne ovat eri planeetoilta. Viaplaylla on toki tuoreempi valikoima, mutta lataustauot, katoavat tekstit ja kelailu eivät innosta katselemaan. Second Screenit, suositukset ja monen laitteen tuki puuttuvat nekin Viaplaysta. Lisäksi Viaplay on pakollisen PlayStation Plus -tilauksen takia Netflixiä kalliimpi. Eli jos nyt pitäisi valita, olisi Netflix suvereeni voittaja.

Viaplayn PS3 app lyhyesti:

Hyvä on-demand leffapalvelu PS3:lle kaatuu VHS:n aikaiseen käytettävyyteen. Korjatkaa softanne niin saatte rahani. Sitä ennen: two points.
(2/5)

[kuva: Viaplay]

Loppuvuoden 2012 parhaat elokuvat?

Täkäläisissä elokuvateattereissa ei ole lapsenvahtipalveluita, joten leffaharrastukseni on kesannolla. On helpompaa vuokrata elokuva kotiin tai tuijotella vain telkkaria. Mutta jos lapsenvahti järjestyy, niin loppuvuodesta on tulossa aika hyviä elokuvia, jotka katsoisin mieluiten teatterissa:

The Dark Knight Rises

Olen tykännyt kaikista Christopher Nolanin Batmaneista, joten tämäkään ei voi olla huono. Fanit ovat alustavasti nurisseet, ettei Bane ole yhtä uskottava roisto valkokankaalla kuin sarjakuvissa, mutta muuten vaikuttaa erittäin lupaavalta. Ja mikä parasta, leffa tulee jo parin viikon päästä ensi-iltaan.

Prometheus

Prometheus on pyörinyt jo tovin teattereissa, mutta vieläkään en ole päässyt sitä katsomaan. Aliens-fanina odotukset ovat korkealla. Ikävä kyllä siinä missä Bättis on parantanut juoksuaan vuosien saatossa, on Alien-leffoista paras terä jo tylsynyt. Prometheuksen nähneet kaverit eivät näyttäneet kovin innostuneilta, mutta jotenkin tuntuu, ettei scifi-fani voi tätä jättää katsomatta.

Total Recall

Toinen scifi-fanin pakkokatsastettava on Total Recall, jonka alkuperäinen versio on Arnold Schwarzeneggerin parhaita pätkiä koskaan ja ikinä. Aiheen puolesta olen varmasti kohderyhmää ja muutenkin innokas näkemään miten uusi versio toimii, mutta samalla pelkään, että alkuperäinen juoni on paranneltu piloille. Saa nähdä. Mutta efektien perusteella vaikuttaisi siltä, että vähiten pettyy, kun katsoo tämän isolta kankaalta.

Killing them softly

Tämä pompsahti tutkalle ihan puskista, kun selailin IMDB:n uutuuslistoja. Vaikuttaa näyttelijöiden ja teeman puolesta ihan kiinnostavalta, mutta sen enempää tietoa ei pätkästä ole vielä herunut.

Hobitti – Odottamaton matka

Sormusten Herrat toimivat erittäin hienosti elokuvina, joten eiköhän Hobittikin. Odotukset ovat ainakin kovat. Ja tovin saa vielä odotella: leffa ilmestyy vasta jouluna. Meh. Varoituksen sanana trailerin biisi jäi moneksi päiväksi päähän soimaan.

Unohdinko jotain? Laita kommenttia. Kerro samalla, jos olet hyvämaineinen lapsenvahti tai satut sellaisen tuntemaan. Olisi töitä tarjolla.

The Raid: Redemption

Huonon elokuvan tunnistaa sloganista: ”Perustuu suosittuun videopeliin”. Poikkeuksen vahvistavaa sääntöä odotellaan edelleen, enkä pidättelisi hengitystä sen suhteen. Toisinaan valkokankaalle saattaa silti putkahtaa pelileffa, jotka ei tunnusta sitä olevansa, mutta jonka tosipelaaja silti haistaa. Kuten The Raid: Redemption.

Huikealla yhden miljoonan dollarin budjetilla kokoon haalittu The Raid: Redemption on taattua Aasia-actionia. Sen erikoisuutena on paitsi indonesialainen alkuperä, myös se, että Finnkino suostui ottamaan sen ohjelmistoonsa. Jotain saattaa merkitä leffan keräämä suosio mm. IMDB:ssä. Arvostelujen keskiarvo oli tätä kirjoitettaessa mojovat 8,1/10.

Kävin katsomassa leffan alkuviikosta Tennarissa. Osasin odottaa actionia, mutta leffahan oli kuin videopeli. Vai miltä kuulostaa Finkkarin myyntipuhe:

The Raid: Redemption on Indonesian hikisiin maisemiin sijoittuva, uskomaton ja uskomattoman väkivaltainen toimintaelokuva. Poliisin erikoisjoukot valtaavat 30-kerroksisen rakennuksen, ja etenevät vähä vähältä kohti ylintä kerrosta ja siellä lymyilevää julmaa roistoa. Seuraa puolitoista tuntia tiukkaa toimintaa, joka nostaa genren aivan uusiin korkeuksiin…

Idea oli elegantti ja päänäyttämönä toimiva talo kerrassaan nokkela keksintö. Alun jälkeen olin myyty. Todellisuus hiipi penkin alta vasta puolivälin paikkeilla, kun tajusin juonenkin olevan kuin videopelistä: vaivaannuttava. Myös pelihenkinen tasolta toiselle etenemisen idea hukattiin, kun pyssyttely vaihtui kymmenminuuttisiin lähitaistelukohtauksiin. Vaan eipä siinä mitään, peliltä se tuntui silti. Sain mitä halusin ja vähän enemmänkin. Kirkkaasti vuoden paras toimintaleffa. Hauskana kuriositeettina taistelut eivät olleet vaijeri-kungfua, vaan Indonesian omaa Pencak Silat –mäiskettä. Menoa ja mekkalaa oli sen verran, että karkitkin jäivät syömättä. Pidän sitä hyvänä merkkinä.

The Raid: Redemption lyhyesti:

Indonesialainen kengännauhabudjetin toimintaleffa nykii samaa hermoa kuin toimintapelit ja tekee sen hyvin, vaikka juonikin on jäänyt videopelin tasolle.
(3/5)

Resistance 3 ja hienot kannet

Flunssa iski. Siispä sain hetken armahdusta kotitöistä, kun muu kotiväki poistui kyläilemään. Eräät menisivät heti baarikaapille. Meillä mennään pelikaapille. Siellä on näitä tilanteita varten erityinen backlog, eli kasa pelaamattomia pelejä.

Läjää selaillessani kouriin tarttui Resistance 3. Se oli jotenkin jäänyt vähälle huomiolle ilmestyessään ja olin siirtänyt sen ”palataan paremmalla ajalla” -pinkkaan. Pelin ykkösosa jäi mieleen PS3:n ensimmäisenä räiskintänä. Se oli muistaakseni ihan hyvä. Resistance 2 ei sitten niinkään. Pelasin sen läpi irvistellen. Kolmosesta ei ole mitään muistikuvaa, vaikka olin sen ehkä joskus aloittanut.

Pelaamisen sijaan jäin ihastelemaan Resistance 3:n koteloa. Varsinkin kansikuvaa. Pidän oranssista. Ja vähänkö kekseliäs tuo pääkallologo on! Katsokaa nyt vaikka tuota hammaslinjaa, joka onkin oikeasti suurkaupungin siluetti. Tämähän on huikeaa:

Resistance 3

Jolly Rogerstance 3

Capelli Walking

Googlasin taiteilijan nimen: Olly Moss. Kävi ilmi, että kaveri on tehnyt muutakin nokkelaa, kuten vääntänyt videopelien kansia retromuotoon:

Video Game Classics

Stailannut Pokémoneja:

Original GameBoy Pokemons

Ja elokuvajulisteita:

Movie Posters by Olly Moss

Käykää tsekkaamassa myös Olly Mossin blogi, josta löytyy lisää samaa kamaa ja taustoja taiteen takaa. Hyvää shittiä.

Kesällä elokuviin: Star Trek

Uusi Star Trek yllätti olemalla hyvä. Leffojen osalta “ois-kiva-nähdä” -lista oli jo sen verran pitkä, että näin sen vasta nyt. Onneksi se pyöri vielä hajapäivinä Tennispalatsissa, ettei tarvinnut telkkarista tihrustaa.

Muutama juttu, joista pidin eniten (pieniä spoilereita):

  • Näyttelijät olivat todella esikuviensa näköisiä ja oloisia
  • Leonard Nimoy veti vielä kerran Spockin roolin
  • Kesäleffalle sopiva annos huumoria
  • Pätevät tehosteet
  • Keenser! (kuvassa)

Juoni oli perus-Trekkiä, eli aikamatkailua, tähtilaivan komentosillalle putoilevia palkkeja ja kapteenin sooloilua, mutta kokonaisuus pysyi kohtuullisen hyvin nipussa. Ainoastaan uuteen Spockiin totuttelu kesti useamman tovin, koska samainen heppu näytteli ääripahaa Sylaria Heroes-sarjassa. Noin muuten Star Trek vaikutti ihan täydelliseltä kesäleffalta.

PS. Oikeasti postasin tämän vain Keenser-kuvan takia. On se niin hauska veijari!

[kuva: explodinguterus]

Indiana Jonesin pojan paluu ratsastaa jälleen

Lego Indiana Jones

Järjestimme viikonloppuna Indiana Jones –maratonin, eli katsoimme putkeen kaikki tähän asti tehdyt Indy-leffat. Yllätyin miten hyviltä tehosteet näyttivät edelleen. Näköjään joskus on osattu Hollywoodissakin elää ilman tietokoneita.

Indiana Jones on myös pelaajan kantilta mielenkiintoinen juttu, sillä leffojen pohjalta on tehty pari erittäin hyvää lisenssipeliä. Kuten ne hiirellä naksuteltavat seikkailut, joita jo Amigalla pelattiin. Ja mikä parasta, pelinikkarit tekivät sen, mihin leffatuottajat eivät ole tähän mennessä pystyneet: lisää laadukkaita jatko-osia. Esimerkiksi vuonna 1992 julkaistu Indiana Jones and the Fate of Atlantis on varmasti eräs seikkailupeligenren parhaista julkaisuista. Sellaisia pelejä ei ole enää vuosiin nähty.

Indy-pelien tarjonta lisääntynee jälleen lähiaikoina, kun uusi leffa saapuu teattereihin. Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skullin virallisen trailerin pitäisi pärähtää eetteriin jo ystävänpäivänä, ja sitä seuraa LucasArtsin Lego Indiana Jones -peli. Ennakkopettymyksenä sekä leffa että peli on riisuttu natseista. Pelin suhteen homma on sikäli typerää hurskastelua, että tapahtumat sijoittuvat vanhoihin Indy-leffoihin, ja niissä natsit ovat olleet mukana alusta asti. Lapset eivät ole Indiana Jonesista kuulleetkaan, ja jos pelissä muutenkin ammutaan ja räjäytellään, niin onko hakaristi nyt se tärkein sensuroitava? Elokuvissa pahisten rooli lankeaa ansaitusti neukuille, joiden natseja julmemmasta historiasta saa näköjään nyt jo puhua.

Kotaku-peliblogi nostaa pinnalle vielä yhden mahdollisen yllättäjän, epäilyttävästi GTA:ta ja Kummisetää muistuttavan Indiana Jonesin. Peli on toteutettu Euforia-moottorilla ja siitä löytyy jo muutama tekniikkademo netistä. En ainakaan niiden perusteella innostunut, mutta odotellaan nyt lopullista peliä ennen lyttäämistä.

On muuten jännä nähdä miten 1980-luvulla kasvaneet ovat selkeästi alkaneet ohjailla tuotantoyhtiöitä. Viime vuonna nähtiin Transformers-leffa ja pelejä, nyt Indyt, kohta Ghostbusters ja ensi vuonna He-Man. Yhtälö on nerokas: ne jotka saatiin jo mukuloina koukkuun, pääsevät nyt aikuisiällä tärväämään palkkansa uusjulkaisuihin ja oheisroinaan. Jippii, kohta saa Indiana Jones -legoja!

[Ks. myös Mobygamesin lista kaikista Indy-peleistä]