7 hulluinta peli-ilmiötä vuonna 2008

Pelivuosi 2008 oli loistava. Tarjonta oli runsasta ja joukkoon mahtui runsaasti helmiä. Falloutin, Grand Theft Auton ja muiden comebackien lisäksi markkinoille putkahti paljon uusia ja innovatiivisia julkaisuja. Myös EA:lta.

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) tein vielä yhteenvedon viime vuoden ilmiöistä.

Vuosi 2008 jäi pelaajien mieleen, koska…

  1. Avatarit rynnivät kaikille konsoleille. Wiin vekkulit virtuaali-minät, eli Miit, aloittivat yllättävän trendin. Vuonna 2008 vastaavat hahmot saatiin niin Xbox 360:lle kuin PlayStation 3:lle. Nyt kun vielä keksittäisiin mitä iloa niistä on kenellekään.
  2. Nysväilystä tuli välttämätön osa pelaamista. Väännä, venkslaa, tee-se-itse… Vuosi 2008 vei nysväilyn nextille levelille. Kaikissa peleissä oli päästävä virittelemään jotain. LittleBigPlanetissa ei muuta tehtykään. Välillä tuli myös mieleen, oliko nysväily mukana vain muodin vuoksi. Esimerkiksi Fallout 3:ssa oman hahmon naamaa saattoi veistellä hienolla editorilla vaikka tuntikaupalla, mutta sitä ei näytetty kuin muutamassa epämääräisessä kohtauksessa.
  3. Pikkupelit lähtivät uuteen nousuun. Ensin peliohjaimista katosivat piuhat ja nyt ei tarvita enää pelilevyjäkään. Konsoleiden latauspalveluista saa nykyään jopa parempia pelejä kuin kaupasta. Hyvänä esimerkkinä Braid, Pixeljunk Monsters ja ne kymmenet selaimessa pyörivät Flash-pelit, joiden parissa aika kuluu salakavalasti muutama minuutti kerrallaan. Vielä yksi Robokill ja sitten mä tulen nukkumaan, jookos?
  4. Pelikonsolitkin piti kytkeä nettiin. Konsolipelien ladattava lisäsisältö ja päivitykset olivat ennen vain pieni lisäherkku, jolla puhki tahkotusta pelistä sai herutettua hupia vielä läpipeluun jälkeenkin. Nyt konsolipelien kehittäjät ovat huomanneet saman minkä pc-tiimit huomasivat jo vuosia sitten: pelit voi julkaista markkinoille keskeneräisinä, kunhan myöhemmin toimittaa vaaditut päivitykset netin yli ladattavina patcheina.
  5. Kopiosuojaukset kuumensivat tunteita. Viimeistään Spore-fanit tekivät selväksi, että tämä kaupunki on liian pieni pelaajille ja DRM:lle. Toinen sai luvan lähteä. Kova nettimekkala sai yllättäen julkaisijan heltymään ja helpottamaan DRM-rumbaa. Ei niistä suojauksista kokonaan päästy, mutta ainakin kuristuspantaa höllennettiin.
  6. Pelaamisesta piti saada palkinto. Ensin vain Xboxilla oli ähkyjä, eli achievementteja. Nyt niitä on Pleikkarillakin. Ja jopa Flash-peleissä. Achievementit ovat niitä pikkujuttuja, joita saa palkinnoksi pelin totaalisesta läpijynssäämisestä ja joita voi sitten vertailla kavereiden kesken. Ähkyistä tuli niin kiinteä osa pelaamista, että pelaaminen ilman niitä alkoi tuntua turhalta.
  7. EA teki viimein hyviä pelejä – myynti putosi. Huipulla tuulee. Sen tietää ainakin Electronic Arts -pelitalo. Ensin firmaa syytetään ideoiden puutteesta ja pelkästä jatko-osien tehtailusta, vaikka kauppa käy kuin siimaa. Sitten kun EA pukkaa saman vuoden aikana ulos sylillisen kriitikoiden ylistämiä julkaisuja, kukaan ei osta niitä. Kuluttajat ovat sikäli luihua sakkia, että ne sanovat yhtä ja tekevät toista. Ja warettavat kolmatta. Sama trendi on nähtävissä myös peliuutisoinnin puolella: kohuotsikoita paheksutaan kovaan ääneen, mutta silti niitä klikataan eniten.

Jäikö joku välistä?

Aprillia!

April Fools

Langattomasti ladattavia peliohjaimia, Call of Duty -tatuointi päähän, suomipoppia Rockbandiin… Mitä ihmettä?

Aprillipäivä näkyi ja kuului myös pelisivuilla. Tässä muutamia poimintoja:

  • Langattomasti latautuvat PS3-ohjaimet Eurooppaan huhtikuussa [KonsoliFIN]
  • Suomirokki soi Rock Bandissä [Pelit]
  • Miika Huttunen otti Call of Duty -tatuoinnin takaraivoonsa [Pelaaja]
  • Dreamcast-pelejä Wiin Virtual Console -latauspalveluun [Gamereactor]
  • Pleikkarivirus liikenteessä [Playstation.se]
  • The Legend of Zelda -elokuva [IGN]
  • GameSpot koristeli koko sivunsa aprilliartikkeleilla [GameSpot]
  • 800gigan HD-DVD -PS3 tulossa ensi vuonna [Playstation.se]

Menikö kukaan halpaan?

Army of Two

Army of Two

Kaksistaan on kivempaa. Siinä EA:n uuden äksön-julkaisun suurin myyntivaltti ja viisastenkivi.

Odotettu Army of Two julkaistiin viimein sekä XO:lle että Pleikkarille. Pikaisen läpipeluun jälkeen pelistä jäi ihan positiivinen fiilis. Kyseessä on melko lyhyt ja perinteinen kolmannen persoonan räiskintäpeli, mutta hauska kaksinpeli pelastaa päivän.

Oo sä Army niin mä oon Danny

Pelissä ohjataan lätkämaskeihin ja panssariasuihin sonnustautuneita palkkasotilaita, joiden toimeentulo perustuu etupäässä ihmisten ampumiseen ja piilotettujen salkkujen löytämiseen. Tienatut taalat pannaan haisemaan asekaupassa, ja sieltä hankituilla työkaluilla on tarkoitus haalia lisää pääomaa. Tätä toistetaan kunnes lopputekstit ilmaantuvat ruutuun. Hölmöä, mutta hauskaa.

Palkkasotilaan yksitoikkoista työnkuvaa tasapainotetaan runsaalla reissaamisella. Muun muassa amerikkalainen vieraanvaraisuus, kiinalainen demokratia ja Lähi-idän hiekkakuopat tulevat tutuiksi.

Vaihtuvien maisemien lisäksi Army of Twota on piristetty erityisellä aggro-mittarilla. Se näyttää kumpi pelaaja on kulloinkin vihollisten silmätikkuna. Homman juju piilee siinä, että taistelutoveri voi vetää huomion itseensä, samalla kun toinen sotilas pääsee mekkalan turvin koukkaamaan selustaan. Luonnollisesti kova meteli, isot pyssyt ja räikeät releet keräävät eniten nappeja suuntaansa. Aseita voi tuunata esim. kultamaalauksin ja timanttiupotuksin, jolloin saa entistä suuremmalla todennäköisyydellä kaalinsa vihollisen tähtäimeen.

Kaksinpelattavuutta korostetaan myös muilla tavoin. Toinen pelaaja voi tempaista vaikkapa auton oven kannettavaksi kilveksi, jolloin kaveri pääsee sen taakse ampumaan turvallisesti. Välillä tehdään tandem-hyppyjä laskuvarjolla tai taistellaan moneen suuntaan selät vastakkain. Hauskin yksityiskohta on haavoittuneen kaverin noutaminen kentältä. Silloin toinen joutuu kiskomaan ruhoa täyttä vauhtia turvaan, samalla kun haavoittunut ampuu suojatulta sen minkä ehtii.

Yksinpelissä joutuu tyytymään pöhköön tekoälykaveriin. Tyhmyyden huomaa viimeistään silloin, kun kaveri lähtee raahaamaan pelaajan haavoittunutta ruhoa määrätietoisesti kohti kk-pesäkettä. Onneksi vihollisetkin ovat sen verran typeriä, etteivät ymmärrä tulen ja liikkeen yhdistelmää, vaan jäävät usein tyhmänä yhden suojan taakse odottelemaan kranaattia.

Kummalle koneelle?

Army of Twon PS3- ja XO-versioiden välillä ei ole näkyviä eroja. Yllättäen PS3:lla lataustauot ovat huomattavasti pidempiä. Muutamia selkeitä bugeja on jäänyt kumpaankin versioon. Esim. PS3:lla pelatessa viimeisen kampanjan aseostosten jälkeen peli palasi yllättäen koko kampanjan alkuun. XO meni puolestaan kokonaan juntturaan muutamaan otteeseen Irak-tehtäviä pelatessa.

Kokonaisuutena Army of Two on kuitenkin niin viihdyttävä, että sen varjolla on helppo jättää huomiotta kliseinen juoni ja hetkittäin nikotteleva pelimoottori. Siis jos peliseuraa vaan löytyy. Yksinpelaajan kannattaa kokeilla peliä ennen ostamista, tai käyttää hyväksi dollarin halpaa kurssia ja tilata peli halvalla nettikaupasta.